torstai 30. huhtikuuta 2015

Prix de george tason hevosen kyydissä

Tänään kiipesin toista kertaa Hatin selkään. Hatti on aika mieletön kouluhevonen, joka on kilpaillut prix de george tasolla saakka. Kun sen selässä ei joku onnistukkaan, ei todellakaan voi enää syytää hevosta " koska se on sellanen tai tollanen". Valitettavasti kuvina tänään vain videolta kaapattuja.

 Sain Hatin liikkumaan aivan eritavalla kuin viime(siis ensimmäisellä kerralla tämän selässä) kerralla. Viime kerralla Hatti juoksi kaulapitkänä ollen aika kova edestä ja mä vain parhaani mukaan humputtelin kyydissä märehtien itsesäälissä, kun en edes tuon tason hevosta saanut liikkumaan nätisti. Nyt Hatti oli todella mukava ratsastaa, eikä ollut ollenkaan niin kova edestä kuin viime kerralla.

Ai että toi mun jalka ♥ Ottakaa toki mallia

Otti kyllä kieltämättä kunnon päälle ratsastaa Hattia :'D Sen selässä on ratsastettava joka ikinen askel, se ei anna mitään ilmaiseksi. Se kyllä palkitsee oikeista avuista, mutta saattoi riittää, että kiitin hevosta ja samalla pohkeet irtosivat ja koko pakka hajosi.
Teimme sulkuja, sekä avoja. Keskihalkasijalle tulimme pysähdyksen sekä ravista että laukasta. Teimme myös laukkavoltteja yms. Varsinkin loppua kohti Hatti alkoi oikeasti tuntua kivalta! Täytyy sanoa, että menisin Hatilla kyllä mielellään joskus toistekkin. Vaikka se ei ole mikään helpoin, ja jäätävä ravi ei yhtään auta asiaa, se palkitsee heti oikeasta ratsastuksesta ja se fiilis ♥ Tässä teille videokooste, joka venyi 7 minuuttiin... hups. Kannattaa kelata enempi loppua kohti jos ei jaksa kokonaan katsoa :p


Linkki videoon.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Kesä(kö)

Kukaan ei voi sanoa ettei kesä olisi jo oven takana, mä ratsastin tänään hihattomalla paidalla eikä ollut tippaakaan kylmä.
Hyppäsin torstaina Hämiksellä ja se oli ihan super, vaikka teinkin aika paljon huolimattomuus virheitä. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, sillä mulla ei ole kuvia tunnista.

Tänään siis kävin ratsastamassa Hämiksen. Hevonen tuntui aika hyvältä, joten pyrin pitämään sen mahdollisimman yhteistyöhaluisena mm. kiittämällä usein. Aloitin aika rauhassa. Puolipitkllä ohjalla pari avoa ja sulkua käynnissä molempiin suuntiin. Pari ympyrää ja volttia. Ravissa suunnilleen samoja asioita edelleen puolipitkällä ohjalla. Suunnittelin tarkasti kaikki tiet(minkä muistan tehdä max kerran vuodessa) ja se toimi tosi hyvin, Hämis alkoi odottamaan enemmän mun ohjeita eikä vain juossut tehtävien läpi.


Annoin Hämiksen kävellä ihan kierroksen, jonka jälkeen otin ohjat paremmin tuntumalle ja aloin enempi kokoamaan. Hämis oli todella tasainen ja tuntui todella hyvältä! Tein muutamat avot ja sulut, sekä käynti-ravi siirtymisiä. Kaikki onnistui ihan ok ja Hämis vaan tuntui niin fantastiselta!
Kaikki tuntui niin hyvältä, mutta kun sain kuvat ja videot eteeni olin itkeä verta. Silloinkun kaikki tuntuu niin hyvältä kaikki näyttääkin aivan kamalalta. No ainakin selässä mulle välittyi ihan mahtava fiilis.
Välikäyntien jälkeen nostin laukan ja ajattelin ihan työstää sitä. Yleensä, kun olen treenannut itsekseni Hämiksen kanssa olen vähän lintsannut laukka työskentelystä, sillä en vain ole jaksanut alkamaan vaatimaan hevoselta, joka yrittää kiskoa multa ohjat pois ja laukkaa paikallaan ja pukittaa pienestäkin käskystä. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja työstin laukkaa. Ensin ympyrällä pienien pukkien kerran(voiko niitä edes pukeiksi kutsua kun niin pieniä olivat) ja siitä sitten uralle. Kokeilin itselleni melko uutta tehtävää, laukka sulkuja. Olemme tehneet niitä kerran tunnilla. Jonkun kokeneemman silmään mun laukka sulut ovat varmaan aivan jäätäviä, mutta itse olen todella tyytyväinen, että sain edes jonkin näköistä liikettä sivulleppäin. Tein myös muutamia laukka avoja, mutta en jaksanut alkaa niitä kunnolla työstämään. Tein myös pari laukanvaihtoa, jotka olivat, krhöm, vähintääkin mielenkiintoisia. Kaikkien tehtävien läpi Hämis oli silti todella hyvä. Laukkojen jälkeen treenasin vielä ihan pari lisäystä jonka jälkeen loppuravasin ja kiitin hevosta ruhtinaallisesti. :D
Ainoa laukka kuva..

Tässä vielä videokooste ratsastuksista ( kuvien ja videoiden laatu on siis taas äiti..)

Linkki

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Maalla

Viime perjantaina suuntasin Varsinais-Suomeen tätini lammastilalle viikonlopuksi. Perjantaina oli aivan ihana ilma, lähestulkoon pilvetön taivas ja aurinko paistoi, pellot olivat niin kauniita, että oli pakko lähteä melkein samantien kuvailemaan! (varoitus, megapitkä postaus tulossa ;) )


Olipas lauantaina mukava herätä maalta! Meilläkun rakenettaa jotain asuntoa meidän talon lähelle niin harvase päivä kun voi herätä hiljaisuudessa. Heti aamusta mentiin hoitamaan kaikkia lammashommia. Voi noita pieniä karitsoita ♥

Kävin päivällä vielä ratsastamassa eräällä tätini naapurin ( tai joku tuttu, 10 minuutin ajomatka) hevosella. En nyt kerro sen tarkemmin koska mulla ei ole lauantain hevosteluista kuvia, mutta talli oli aivan ihana maalais talli. Olin käynyt kyseisessä paikassa kerran aikaiseminkin, mutta siitä oli jo jonkin verran aikaa. Tallissa asuu siis vaan kaksihevosta ja se on pihattotalli omassapihassa.  Sakun, 18-vuotiaan suomenhevosenkanssa kävin ensin ihanan rentouttavalla maastolenkillä ( +15 astetta ♥), jonka jälkeen olin ihan 5 minuuttia kentällä ravia. Saku oli aivan mahtava! En olisi koskaan uskonut miten mahtavasti se liikkuu, tuon hevosen selässä alkoi oikeasti tuntua siltä, että osaankin jotain! Se liikkui korkeassa muodossa astuen takaalta selkä ylhäällä ja mun tehtäväksi jäi vain istua ja fiilistellä! Tollaselta sen pitäisi aina tuntua..

Lopuksi vähän maastakäsittelin Sakua, että tallin toista ponia Donia, mutta kerron siitä hieman tarkemmin kun sunnuntailta on kuviakin :)
Illemmalla otin vielä muutamia kuvia karitsoista jonka jälkeen lähdettiin taas pellolle kuvailemaan. Aurinko alkoi laskea ja siitä vasta syntyikin mainio idea! Tajusin, että nyt olisi olosuhteet ottaa sellasia kuvia joista olen aina haaveillut. Eikun täti ja koirat malliksi ja auringonlaskukuvia ottamaan!







Sunnuntaina päivä alkoi taas karitsoiden hoitamisella ja muilla lammastilan hommilla. Aika kului kuin siivillä, yhtäkkiä kello olikin jo 11 aamupäivällä, kun aloitimme joskus 9 aamulla. Silloin sainkin kiivetä mönkijän kyytiin ja lähteä naapuriin ( tai joku 5 minuutin ajomatka). Mönkijä on kyllä ihan paras vehje :D. Tapasin siis Emilian, jota kävin vähän moikkaamassa ja kuvailemassa. Emilialla on siis kaksi ihanaa hevosta ja kävimme siis niiden kanssa kuvailemassa pellolla. Vitsit kun täällä kaupungissakin ois enemmän tota peltoa missä kuvata..





Kuvailujen jälkeen lähdin pikkuhiljaa takaisinpäin ja ehdin talolle juuri ennen jäätävää kaatosadetta. Tässä vaiheessa syötiin ja hengailtiin hetki ja lähdettiin taas niiden heppojen luokse joiden luona kävin lauantaina. Tätini siis tarjoutui jäämään hetkeksi seurakseni ja ottamaan kuvia maastakäsittelystä.
Saku oli tässä kohtaa tosi hyvä. Tein äkkipysähdyksen ja se oli heti mukana ja reagoi siihen, se pyysi vielä "anteeksi" itse peruuttamalla pari askelta.
Eilen Saku oli tosi hyvä maastakäsittelyssä. Vaikka koko juttu oli sille aivan uusi se tajusi heti kaiken ja oli aika helppo opettaa kaikkeen. Varsinkin peruutus köyttä heiluttamalla onnistui vain sormien liikutuksella. Sunnuntaina se oli kuitenkin paljon vaikeampi. Se kyllä muisti perusasioita eiliseltä, mutta ei ollut ollenkaan terässä ja sillä oli pitkään tosi tyytymätön ilme. Että se teki asioita, mutta se ilmeestä näkyi, että sei kuitenkaan ollut vielä ihan sujut asian kanssa. Onneksi asia korjaantui loppua kohti.

Yksi suuri ongelma tuli, kun Saku ei lähtenyt ympyrälle. Vika oli luultavasti ( luultavasti? tietenkin..) mussa, koska eile Saku oli lähtenyt ympyrälle ilman mitään ongelmia. Yritin tehdä kaiken aivan samalla tavalla kuin eilen, mutta joko Saku käveli mun luokse tai alkoi peruuttaa. Yritin antaa mahdollisimman selkeät avut ja se vain katsoi muo tyhmän näköisenä. Yritin lisätä köydenpäällä painetta takaosaan, mutta aina vähääkään painetta lisätessäni Saku alkoi vain peruuttaa, peruuttaa.. 
kaikki maastakäsittely kuvat c. Päivi Nietosvaara

Olin aivan neuvoton tässä tilanteessa. Mitä mä tein väärin, mikä pitäisi tehdä toisin? Mikä oli se apu mitä Saku ei ymmärtänyt, miksi se pakeni pientäkin painetta? Mielessä kävi jo luovuttamaminen, enhän mä ollut näitä harjoitellut aikaisemmin kuin muutaman kerran helppojen hevosten kanssa. Tiesin kyllä teoriassa perjaatteessa mitä pitäisi tehdä, mutta kun ongelmia ilmenee ja kaikki ei mene niinkuin kuuluisi, olen vielä aivan orpo ongelmani kanssa.
Aloitin ympyrätyöskentelyn aivan nollasta. Hyväksyin sen, että hevonen astuu kaksiaskelta ympyrälle päin ja kiitin sitä paljon, tein tätä pitkään. Väliin tein hevoselle helppo tehtävää, sitä, että kävelen ja se pysähtyy samalla hetkellä kuin minä, siinä pääsin kehumaan sitä usein ja pitämään maastakäsin treenauksen mukavana, sille. Sain siitä paljon aiheita kiittää sitä. Tämä toimi juttu toimi hyvin, sillä sain hetken päästä jo Sakun kävelemään kokonaisen ympyrän peruuttamatta tai liiautumatta muhun kiinni. Lopetin ympyrän ennenkuin hevonen itse ehti alkaa säätämään mitään ja pääsin kiittämään sitä.
Tässä Saku on vielä vähän liian lähellä muo, ja keskittyminen jossa aivan muussa.

Tässä välissä tein kaikennäköisiä muita harjoituksia mm. heitin köyttä kevyesti Sakun päälle ja se ei ns saanut säpsähtää sitä vaan sen piti luottaa siihen, että köysi ei syö sitä ja se muisti tän aika hyvin eiliseltä.

"Kiitos"

Saku muisti hyvin, kun opetin sen lauantaina laskemaan pään pyynnöstä ♥
Jatkoin Sakun kanssa vielä jonkun aikaan tätini lähdettyä.  Tein Sakun kanssa helppoja harjoituksia ja kokeilin varmaan 20 minuutin jälkeen vielä ympyrälle lähettämistä ja se sujui ilman ongelmia ja Saku keskittyi muhun! Ihan loppuun huomasin vielä kaatuneen kuusen, pienen kuusen jonka myrsky oli kaatanut. Aloin heilua sen kanssa ja heilutella sitä Sakun päänyläpuolella. Aluksi hevonen meinasi ottaa jalat allensa, mutta vartin päästä se ei välittänyt tippaakaan mistään kuusista!
Menin laittaamaan Sakua kuntoon ratsastusta varten. Se seisoi käytävälläkin niin paljon rennommin, kun ennen se vähän saattoi hirnua Donin perään tai olla vähän levoton. Nyt se seisoi ihan rauhassa pää alhaalla!
Menin Sakun kanssa kentällä. Se oli todella huono. Se veti selän alas, juoksi pieniä sipsutus askelia pää taivaassa. Kun pyysin siltä isompaa ravia se alkoi pukitella. Se pukitteli varmaan 5 minuuttia yhteen soittoon aina kun vaadin isompaa ravia (eli kokoajan). Sain käskeä Sakua todella paljon ja laukata pari kierrosta kevyessä istunnassa, että se alkoi vähän liikuttaa niitä jalkoja. Ruuna myös lopetti pukittelun, kun tajusi ettei saa muo sillä alas. Tässä välissä annoin Sakun kävellä pitkillä ohjilla. Kun otin ohjat käteen aloin vaatia siltä myös tuntumaa samalla kun se liikkuu. Se oli eilen näyttänyt parhaat puolensa, joten uskalsin vaatia siltä.  Otin ohjat käskin sen liikkua samalla hyväksyen tuntuman. Aluksi Saku sai liikkua pidemmässä muodossa, jonka jälkeen kokosin sen. Menin molempiin suuntiin voltteja, ympyröitä väistöjä ehkä kymmenen minuutin ajan, jonka jälkeen lähdettiin loppukäynnit maastoon. En viitsinyt tehdä mitään kovin raskasta, sillä Sakua ei enään ratsasteta niin usein kuin ennen ja nyt se odotti kengittäjää ja sen kaviot olivat hieman pitkät.
Tultuani Sakun selästä harjasin Donin pikaisesti ja maastakäsittelin sitäkin hetken. Se oli ollut eilen todella vaikea. Sen kanssa treenatessa sanonta verta, hikeä, kyyneliä kyllä piti paikkansa. Se ei peruuttanut niinkuin kuuluisi. Se ei toiminut niinkuin minulle on opetettu perusasiat. Kun heilutin köyttä tunsin itseni niin tyhmäksi kn hevonen katsoi minua vain mulkoillen liikahtamatta senttiäkään yhtään mihinkään suuntaan. Kasvatin painetta, jotta se reagoisi edes jotenkin, ei. Ei mitään. Hevonen vain nosti päänsä taivaaseen ja katsoi muo yläkäutta silmiin.Yritin kaikkeni, tein kaiken mikä mulle oli neuvottu. Ei reaktiota.
Mietin hetken taas sitä kuuluisaa luovuttamista. Jos veisin sen vain takaisin tarhaan ja sanoisin, että se oli liian vaikea mulle? Päätin kuitenkin vielä kokeilla yhtä juttua, nimittäin soveltamista. Tiedän, että vaikkapa Kari Vepsä ei olisi tehnyt näin, mutta multa vain yksinkertaisesti loppui taito kesken. Menin lähelle ponia ja painoin sitä rinnasta, josta painamalla se peruutti helposti. Saman aikaisesti heilutin narua kevyesti. Taka-ajatuksena jos poni alkaisi yhdistää narun heilutuksen peruuttamiseen ja se toimi! Aluksi tosin niin, että heilutin narua ja poni otti juuri ja juuri yhden laahaavan max 20cm pitkän askeleen taakse, ja kehuin sitä siitä ruhtinaallisesti. Sitten se alkoi tajuta peruuttamisen ideaa. Se alkoi peruuttaa niin pienestä paineesta, että yksikään hevonen, jonka kanssa olen treenannut, ei ole koskaan peruuttanut niin pienestä. ( Enhän mä olekkaan kuin muutamien kanssa treenannut, mutta silti). Ympyrälle lähettäminen sujui kuin tanssi, poni näytti siltä, että se oli sen lempi liike. Muo alkoi melkein naurattaa, kun se oli niin huvittava. Mun tarvi vaan osottaa sormella ympyrälle ni se jo ravas mun ympäri ja sitten mä olin vähän "wouu", riittäis jos kävelisit :D Tämä poni antoi mun heiluttaa köyttä sen pään päällä kuin lassoa, tehdä ihan mitä vaan, se toimi niin mahtavasti, että kiitän itseäni, että en luovuttanut, kun poni ei toiminutkaan yksinkertaisimmassa tehtävässä.
Kello oli vierähtänyt jo kuuteen illalla! Katselimme hetken tätini kanssa telkkaria ja kuvia, ennen kuin mun oli aika lähteä venaamaan pitkänmatkan bussia, joka ei koskaan tullutkaan kun meillä oliin eriaikataulu kuin bussipysäkillä... Jäin siis vielä tädilleni su-ma väliseksi yöksi ja aamulla vain kouluun..
En tee nyt omaa postausta tälle, joten tähän loppuun vielä lyhyesti. Pari päivää sitten eksyin pitkästä aikaa Bronksin selkään. Olin tällä hevosella mennyt muutamia kertoja ja se oli ollut tosi huono , enkä ollut saanut ruunasta mitään irti.  Joten ei olleet kovin suuret odotukset. Bronksi kuitenkin yllätti mut täysin, se oli todella kiva! ( tai sitten itse vaan alan tajuta kuinka ratsastaa jalalla..) Se oli mukavan tasainen edestä ja teki kaikesta mulle helppoa. Ainoa ongelma oli se, että sain kokoajan aktivoida sitä, sillä se meinasi jäädä pohkeen taakse. Vasta loppuraveissa se oikeesti alkoi aktivoitua. Se kuitenkin toii hyvin laukan vastataivutuksissa ja avoissa yms.


Vastataivutusta

vastalaukka :P