Maalla

Viime perjantaina suuntasin Varsinais-Suomeen tätini lammastilalle viikonlopuksi. Perjantaina oli aivan ihana ilma, lähestulkoon pilvetön taivas ja aurinko paistoi, pellot olivat niin kauniita, että oli pakko lähteä melkein samantien kuvailemaan! (varoitus, megapitkä postaus tulossa ;) )

Olipas lauantaina mukava herätä maalta! Meilläkun rakenettaa jotain asuntoa meidän talon lähelle niin harvase päivä kun voi herätä hiljaisuudessa. Heti aamusta mentiin hoitamaan kaikkia lammashommia. Voi noita pieniä karitsoita ♥

Kävin päivällä vielä ratsastamassa eräällä tätini naapurin ( tai joku tuttu, 10 minuutin ajomatka) hevosella. En nyt kerro sen tarkemmin koska mulla ei ole lauantain hevosteluista kuvia, mutta talli oli aivan ihana maalais talli. Olin käynyt kyseisessä paikassa kerran aikaiseminkin, mutta siitä oli jo jonkin verran aikaa. Tallissa asuu siis vaan kaksihevosta ja se on pihattotalli omassapihassa.  Sakun, 18-vuotiaan suomenhevosenkanssa kävin ensin ihanan rentouttavalla maastolenkillä ( +15 astetta ♥), jonka jälkeen olin ihan 5 minuuttia kentällä ravia. Saku oli aivan mahtava! En olisi koskaan uskonut miten mahtavasti se liikkuu, tuon hevosen selässä alkoi oikeasti tuntua siltä, että osaankin jotain! Se liikkui korkeassa muodossa astuen takaalta selkä ylhäällä ja mun tehtäväksi jäi vain istua ja fiilistellä! Tollaselta sen pitäisi aina tuntua..

Lopuksi vähän maastakäsittelin Sakua, että tallin toista ponia Donia, mutta kerron siitä hieman tarkemmin kun sunnuntailta on kuviakin :)

Illemmalla otin vielä muutamia kuvia karitsoista jonka jälkeen lähdettiin taas pellolle kuvailemaan. Aurinko alkoi laskea ja siitä vasta syntyikin mainio idea! Tajusin, että nyt olisi olosuhteet ottaa sellasia kuvia joista olen aina haaveillut. Eikun täti ja koirat malliksi ja auringonlaskukuvia ottamaan!

Sunnuntaina päivä alkoi taas karitsoiden hoitamisella ja muilla lammastilan hommilla. Aika kului kuin siivillä, yhtäkkiä kello olikin jo 11 aamupäivällä, kun aloitimme joskus 9 aamulla. Silloin sainkin kiivetä mönkijän kyytiin ja lähteä naapuriin ( tai joku 5 minuutin ajomatka). Mönkijä on kyllä ihan paras vehje :D. Tapasin siis Emilian, jota kävin vähän moikkaamassa ja kuvailemassa. Emilialla on siis kaksi ihanaa hevosta ja kävimme siis niiden kanssa kuvailemassa pellolla. Vitsit kun täällä kaupungissakin ois enemmän tota peltoa missä kuvata..

Kuvailujen jälkeen lähdin pikkuhiljaa takaisinpäin ja ehdin talolle juuri ennen jäätävää kaatosadetta. Tässä vaiheessa syötiin ja hengailtiin hetki ja lähdettiin taas niiden heppojen luokse joiden luona kävin lauantaina. Tätini siis tarjoutui jäämään hetkeksi seurakseni ja ottamaan kuvia maastakäsittelystä.

Saku oli tässä kohtaa tosi hyvä. Tein äkkipysähdyksen ja se oli heti mukana ja reagoi siihen, se pyysi vielä "anteeksi" itse peruuttamalla pari askelta.

Eilen Saku oli tosi hyvä maastakäsittelyssä. Vaikka koko juttu oli sille aivan uusi se tajusi heti kaiken ja oli aika helppo opettaa kaikkeen. Varsinkin peruutus köyttä heiluttamalla onnistui vain sormien liikutuksella. Sunnuntaina se oli kuitenkin paljon vaikeampi. Se kyllä muisti perusasioita eiliseltä, mutta ei ollut ollenkaan terässä ja sillä oli pitkään tosi tyytymätön ilme. Että se teki asioita, mutta se ilmeestä näkyi, että sei kuitenkaan ollut vielä ihan sujut asian kanssa. Onneksi asia korjaantui loppua kohti.

Yksi suuri ongelma tuli, kun Saku ei lähtenyt ympyrälle. Vika oli luultavasti ( luultavasti? tietenkin..) mussa, koska eile Saku oli lähtenyt ympyrälle ilman mitään ongelmia. Yritin tehdä kaiken aivan samalla tavalla kuin eilen, mutta joko Saku käveli mun luokse tai alkoi peruuttaa. Yritin antaa mahdollisimman selkeät avut ja se vain katsoi muo tyhmän näköisenä. Yritin lisätä köydenpäällä painetta takaosaan, mutta aina vähääkään painetta lisätessäni Saku alkoi vain peruuttaa, peruuttaa.. 

kaikki maastakäsittely kuvat c. Päivi Nietosvaara

Olin aivan neuvoton tässä tilanteessa. Mitä mä tein väärin, mikä pitäisi tehdä toisin? Mikä oli se apu mitä Saku ei ymmärtänyt, miksi se pakeni pientäkin painetta? Mielessä kävi jo luovuttamaminen, enhän mä ollut näitä harjoitellut aikaisemmin kuin muutaman kerran helppojen hevosten kanssa. Tiesin kyllä teoriassa perjaatteessa mitä pitäisi tehdä, mutta kun ongelmia ilmenee ja kaikki ei mene niinkuin kuuluisi, olen vielä aivan orpo ongelmani kanssa.
Aloitin ympyrätyöskentelyn aivan nollasta. Hyväksyin sen, että hevonen astuu kaksiaskelta ympyrälle päin ja kiitin sitä paljon, tein tätä pitkään. Väliin tein hevoselle helppo tehtävää, sitä, että kävelen ja se pysähtyy samalla hetkellä kuin minä, siinä pääsin kehumaan sitä usein ja pitämään maastakäsin treenauksen mukavana, sille. Sain siitä paljon aiheita kiittää sitä. Tämä toimi juttu toimi hyvin, sillä sain hetken päästä jo Sakun kävelemään kokonaisen ympyrän peruuttamatta tai liiautumatta muhun kiinni. Lopetin ympyrän ennenkuin hevonen itse ehti alkaa säätämään mitään ja pääsin kiittämään sitä.

Tässä Saku on vielä vähän liian lähellä muo, ja keskittyminen jossa aivan muussa.

Tässä välissä tein kaikennäköisiä muita harjoituksia mm. heitin köyttä kevyesti Sakun päälle ja se ei ns saanut säpsähtää sitä vaan sen piti luottaa siihen, että köysi ei syö sitä ja se muisti tän aika hyvin eiliseltä.

"Kiitos"

Saku muisti hyvin, kun opetin sen lauantaina laskemaan pään pyynnöstä ♥

Jatkoin Sakun kanssa vielä jonkun aikaan tätini lähdettyä.  Tein Sakun kanssa helppoja harjoituksia ja kokeilin varmaan 20 minuutin jälkeen vielä ympyrälle lähettämistä ja se sujui ilman ongelmia ja Saku keskittyi muhun! Ihan loppuun huomasin vielä kaatuneen kuusen, pienen kuusen jonka myrsky oli kaatanut. Aloin heilua sen kanssa ja heilutella sitä Sakun päänyläpuolella. Aluksi hevonen meinasi ottaa jalat allensa, mutta vartin päästä se ei välittänyt tippaakaan mistään kuusista!

Menin laittaamaan Sakua kuntoon ratsastusta varten. Se seisoi käytävälläkin niin paljon rennommin, kun ennen se vähän saattoi hirnua Donin perään tai olla vähän levoton. Nyt se seisoi ihan rauhassa pää alhaalla!
Menin Sakun kanssa kentällä. Se oli todella huono. Se veti selän alas, juoksi pieniä sipsutus askelia pää taivaassa. Kun pyysin siltä isompaa ravia se alkoi pukitella. Se pukitteli varmaan 5 minuuttia yhteen soittoon aina kun vaadin isompaa ravia (eli kokoajan). Sain käskeä Sakua todella paljon ja laukata pari kierrosta kevyessä istunnassa, että se alkoi vähän liikuttaa niitä jalkoja. Ruuna myös lopetti pukittelun, kun tajusi ettei saa muo sillä alas. Tässä välissä annoin Sakun kävellä pitkillä ohjilla. Kun otin ohjat käteen aloin vaatia siltä myös tuntumaa samalla kun se liikkuu. Se oli eilen näyttänyt parhaat puolensa, joten uskalsin vaatia siltä.  Otin ohjat käskin sen liikkua samalla hyväksyen tuntuman. Aluksi Saku sai liikkua pidemmässä muodossa, jonka jälkeen kokosin sen. Menin molempiin suuntiin voltteja, ympyröitä väistöjä ehkä kymmenen minuutin ajan, jonka jälkeen lähdettiin loppukäynnit maastoon. En viitsinyt tehdä mitään kovin raskasta, sillä Sakua ei enään ratsasteta niin usein kuin ennen ja nyt se odotti kengittäjää ja sen kaviot olivat hieman pitkät.

Tultuani Sakun selästä harjasin Donin pikaisesti ja maastakäsittelin sitäkin hetken. Se oli ollut eilen todella vaikea. Sen kanssa treenatessa sanonta verta, hikeä, kyyneliä kyllä piti paikkansa. Se ei peruuttanut niinkuin kuuluisi. Se ei toiminut niinkuin minulle on opetettu perusasiat. Kun heilutin köyttä tunsin itseni niin tyhmäksi kn hevonen katsoi minua vain mulkoillen liikahtamatta senttiäkään yhtään mihinkään suuntaan. Kasvatin painetta, jotta se reagoisi edes jotenkin, ei. Ei mitään. Hevonen vain nosti päänsä taivaaseen ja katsoi muo yläkäutta silmiin.Yritin kaikkeni, tein kaiken mikä mulle oli neuvottu. Ei reaktiota.

Mietin hetken taas sitä kuuluisaa luovuttamista. Jos veisin sen vain takaisin tarhaan ja sanoisin, että se oli liian vaikea mulle? Päätin kuitenkin vielä kokeilla yhtä juttua, nimittäin soveltamista. Tiedän, että vaikkapa Kari Vepsä ei olisi tehnyt näin, mutta multa vain yksinkertaisesti loppui taito kesken. Menin lähelle ponia ja painoin sitä rinnasta, josta painamalla se peruutti helposti. Saman aikaisesti heilutin narua kevyesti. Taka-ajatuksena jos poni alkaisi yhdistää narun heilutuksen peruuttamiseen ja se toimi! Aluksi tosin niin, että heilutin narua ja poni otti juuri ja juuri yhden laahaavan max 20cm pitkän askeleen taakse, ja kehuin sitä siitä ruhtinaallisesti. Sitten se alkoi tajuta peruuttamisen ideaa. Se alkoi peruuttaa niin pienestä paineesta, että yksikään hevonen, jonka kanssa olen treenannut, ei ole koskaan peruuttanut niin pienestä. ( Enhän mä olekkaan kuin muutamien kanssa treenannut, mutta silti). Ympyrälle lähettäminen sujui kuin tanssi, poni näytti siltä, että se oli sen lempi liike. Muo alkoi melkein naurattaa, kun se oli niin huvittava. Mun tarvi vaan osottaa sormella ympyrälle ni se jo ravas mun ympäri ja sitten mä olin vähän "wouu", riittäis jos kävelisit :D Tämä poni antoi mun heiluttaa köyttä sen pään päällä kuin lassoa, tehdä ihan mitä vaan, se toimi niin mahtavasti, että kiitän itseäni, että en luovuttanut, kun poni ei toiminutkaan yksinkertaisimmassa tehtävässä.

Kello oli vierähtänyt jo kuuteen illalla! Katselimme hetken tätini kanssa telkkaria ja kuvia, ennen kuin mun oli aika lähteä venaamaan pitkänmatkan bussia, joka ei koskaan tullutkaan kun meillä oliin eriaikataulu kuin bussipysäkillä... Jäin siis vielä tädilleni su-ma väliseksi yöksi ja aamulla vain kouluun..

En tee nyt omaa postausta tälle, joten tähän loppuun vielä lyhyesti. Pari päivää sitten eksyin pitkästä aikaa Bronksin selkään. Olin tällä hevosella mennyt muutamia kertoja ja se oli ollut tosi huono , enkä ollut saanut ruunasta mitään irti.  Joten ei olleet kovin suuret odotukset. Bronksi kuitenkin yllätti mut täysin, se oli todella kiva! ( tai sitten itse vaan alan tajuta kuinka ratsastaa jalalla..) Se oli mukavan tasainen edestä ja teki kaikesta mulle helppoa. Ainoa ongelma oli se, että sain kokoajan aktivoida sitä, sillä se meinasi jäädä pohkeen taakse. Vasta loppuraveissa se oikeesti alkoi aktivoitua. Se kuitenkin toii hyvin laukan vastataivutuksissa ja avoissa yms.

Vastataivutusta

vastalaukka :P