perjantai 29. toukokuuta 2015

Muutoksia

Life is abaut finding,
how far you can go,
how fast you can run.
And you'll never know,
until you try,
until you run

Yllä oleva teksti kuvaa juurikin tämän hetkisiä fiiliksiä. Eilen Tiia joutui antamaan mulle Zz:tin, koska oli luvannut Hämiksen eräälle toiselle ratsastajalle. Ei siis siinä muuta ongelmaa, kuin olisi ollut kiva harjoitella sillä, koska sillähän mun piti startata maanantaina A. Juttelinkin erään toisen ratsastajan kanssa ennen tunnin alkua ja totesinkin, että Zz olisi viimeinen hevonen jolla suostuisin kisoihin. Joo krhm, toisinhan siinä sitten kävi :D Viimeksi siis kun menin ZZ:tillä se oli ensimmäinen kerta sillä ja en oikein tiennyt mitä mieltä olin siitä, mutta kyllä kallistuin enemmän huonolle puolelle ja sanotaanko olin aika pettynyt saadessani sen tunnille.

Päätin kuitenkin, että nyt kun kyseinen hevonen on saatu, on aivan turha alkaa märehtimään, että mistään ei tule mitään sen kanssa. Päätin, että ratsastan sillä niin hyvin kuin suinkaan osaan. Ja mä ennenkaikkea luotan siihen. Viimekertaisen rodeon jälkeen tunnilla, en oikein luottanut hevoseen ja en voinut siten ratsastaa rohkeasti ja luottavaisesti. En kuitenkaan sanoisi, että muo olisi pelottanut, ei, ei se sitä ollut. Ei muo pelottanut tippuminen, riehuminen tms. En vain jotenkin sillä tavalla rentoutunut.
Otin Zz tille kouluraipan. Yksi mulle sanoikin, että sillä ei varmaan kukaa ole ikinä käyttänyt kouluraippaa, monet ei uskalla ottaa koko raippaa. Tietyistä syistä, krhm :D Pidin kuitenkin raipan, sillä Zz oli ollut  viimeksi niin pohkeen takana.. No otin Zz käyntiin ja kosketin todella kevyesti sitä lautasille raipalla. Hevonen loikkasi ihan kauhuissaan eteenpäin ja lähti hyvin reipasta ravia eteenpäin. Kiitin sitä ja jatkoin ravissa sen tahtia pikkuhiljaa ottaen pidätteitä, niin että vasta muutaman kierroksen jälkeen otin siirtymisen käyntiin. Tämän jälkeen mun ei tarvinnut käskeä Zz yhtään eteenpäin. Se oli herännyt hyvin ja alkoi kuuntelemaan muo. 
Zz alkoi tuntua hetkihetkeltä paremmalta. Se oli aivan erihevonen kuin viimeksi. Se liikkui omalla moottorilla ja oli hyvin pehmeä suusta. Mun ei tarvinnut paljoaa ylläpitää muotoa, vaan myötäilin kokoajan pienesti kohti hevosen suuta ja Zz pysyi tyytyväisenä ja sitten mä vain matkustin. Se vaan tuntui niin hyvältä. Tietysti oli taas järkytys nähdä videot jälkeenpäin, mutta se fiilis, joka välittyi selkään oli aivan huikea.
Teimme tunnilla heA:n tehtäviä kisoja miettien ja mikään ei tuottanut sen suurempi ongelmia. Paitsi peruutus. Se on siis Zz:tille vähän hankalampaa ja se vielä jännittyy siinä kovasti, mutta sitä lukuunottamatta kaikki sujui kuin tanssi.

Tunnin loputtua Tiia kysäsi multa " Mikset sä tulis sillä kisoihin?". Hetken epäröin. Hevonenhan oli ollut viimekerralla aika epämiellyttävä ja ennen kisoja olisin ratsastanut sillä 2 kertaa. Hämis olisi ollut paljon varmempi valinta.. Mutta toisaalta Zz oli tuntunut aivan mahtavalta. "Jos sä oot sitä mieltä... kyllä mä voisin  tällä tulla".
Tiesin, että valitessani Zz:tin mun mahdollisuudet sijottua kisoissa väheni puolella. Mutta nyt kerron jotain syvällistä, mutta koittakaa kestää. Mä tykkään hevosista, jotka antaa mulle paljon fiilistä. Se voi olla hyvää tai pahaa, mutta haluan, että siinä on tunnetta. Hevosia, jonka selästä tulen alas säteillen tai melkein itkukurkussa on hyvin, hyvin, hyvin vähän. Hämis on ihan super hevonen ja se on yks mun ehdoton suosikki Tiian hevosista, mutta sekään ei anna sitä tunnetta. Zz:tin kanssa sain sen tunteen, että kaikki oli täydellistä. Ja hymyilin varmaan vielä kotonakin hyvän tunnin jälkeen. Valitsin siis kisoihin hevosen, josta ihan oikeasti opin tykkäämään yhden tunnin aikana, enkä hevosta joka on kiva ja saatan pärjätäkkin sillä. Zztin kanssa onnistumiset tuntuu paljon suuremmilta, koska se ei ole automaatti. Esimerkiksi Hämiksen selkään vain menen ja otan ohjat käteen ja saan hevosen pakettiin. Zz ei toimi niin. Zz antaa mulle paljon enemmän haastetta, mutta se myös palkitsee.

Ja ylin teksti on vain niin osuva. Seuraaviin koulukisoihin mennäänkin sitten katsomaan, miten hyvin pystyn ratsastamaan kisoissa, mulle vaikeaa hevosta, mulle vaikeaa rataa. Uskon, että jos siinä onnistun saamaan sellaisen radan, että radan jälkeen osaan olla tyytyväinen ennen prosentteja, se antaa suuremman onnistumisen tunteen kuin se ruusuke sillä luottohevosella. Ei mulla Hämistä mitään vastaan, se on aivan mahtava, mutta se on aika helppo :D ( ja ei sitten tarvitse tulla pätemään miksen sitten kisaa sillä vaativia)
Miten on mahdollista, että ennen tuntia Zz oli hevonen, jolla haluaisin kaikesta viimesenä ratsastaa, kun taas tunnin jälkeen olen valmis lähtemään sillä kisoihin?! Mitenköhän tässä näin kävi :D

// Tästä piti tulla todella lyhyt postaus.. jaa, hyvä Rebekka..

Miltä meidän meno teidän mielestä näyttää? Teinkö mielestäsi virheen, kun menenkin ZZ:tillä kisoihin? Haittaako muuten teitä tällaiset postaukset, jossa on vain videolta poimittuja kuvia?

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Haaste

Päätin toteuttaa Kavioilla blogin perustaman haasteen. Osallistuminen on helppoa, täytyy vastata alla oleviin kysymyksiin ja haastaa vähintään 3 blogia mukaan, mutta haasteen saa tehdä, vaikka sinua ei olisi haastettu. Muista myös lisätä postaukseen alla oleva kuva.


                                     Hevoset vai ponit?
Ehdottomasti hevoset. Olen ollut ponikokoinen ratsastaja viimeksi joskus 10-vuotiaana. Jo ratsastuksen aloittaessani menin enemmän hevosilla kuin poneilla, vaikka olin 9-vuotias. Hevoset ovat olleet aina enemmän minun juttuni. Täytyy myös todeta, että minä ja ponimaiset ponit ei oikein tulla toimeen :D

                                    Kenttä vai maneesi?
Kyllä se on se maneesi. Maneesi tallilta siityneenä ulkokentälle vuodenajasta riippuen niin.. Kyllä se on mukava, kun talvella ei tarvitse jäätyä ulkona ja rajulla tuulella voi huoletta ratsastaa ilman takkia. Ja olisihan se mukava ratsastaa kunnon pohjalla, kuin jäätävässä loskassa, mutta sille nyt ei voi mitään.

                                    Koulu, esteet vai maasto?

Kouluratsastus on tuntunut heti alusta lähtien siltä mun jutulta. Esteet ovat musta kivoja, ja ne on hirveen kivaa piristystä jatkuvaan tuuppamiseen. Maastoilukin on erittäin mukavaa varsinkin hienolla ilmalla, mutta kyllä se on se koulu, joka antaa mulle eniten. Maastosta tulee mun mielestä hirveen herkästi tylsää. Jotta nauttisin jatkuvasta maastoilusta tarvisin hevosen, josta tykkään toooodella paljon, kivat maisemat ja hienot ilmat, ja lännensatulan ♥ Ei sillä, eihän mulla mitään maastoilua vastaan ole :"D
 
                                   Raippa vai kannukset?

Mä olen kyllä raipan kannalla. Kannuksia niin paljon helpompi käyttää väärin tai niillä on helpompi satuttaa tahattomastikkin. Itse käytin jokin aikaa sitten aika aktiivisesti kannuksia, mutta jalanheilumisen palatessa päätin itse jättää kannukset toistaiseksi pois kuvioista, kun ne ei ole mitkään välttämättömät. Nyt kun olen ollut lähes puolivuotta täysin kannukseton, oon oppinut käyttämään jalkaa paljon paremmin, eikä mulla ole tällähetkellä mitään tarvetta kannuksiin, kisoihin saatan pistää. Raippa on mun mielestä kätevä, sillä sitä ei usein montaa kertaa tarvitse käyttää ja se on mitä mainion merkinanto väline.

                                           Suojat vai pintelit?

Pintelit! Pintelit vaan näyttää niin kivoilta, ja munmielestä niitä on kiva pistää, jos saa siistin lopputuloksen. Enään en kyllä itse saa mitään hienoa lopputulosta, se onnistui silloin kun pintelöi lähes jokapäivä.

                                        Lyhyt vai pitkä raippa?

Pitkä raippa. Esteraippaa en ole lähes koskaan tarvinnut, kun tietysti esteillä, ja esteilläkään en yleensä käytä raippaa. Koulussa yleensä pidän kouluraipan aina mukana(ellei hevosella ole erityissyitä miksi ei). Kaikkein pisimmistä en pidä kuitenkaan, 110cm on ollut hyvä.

                                      Tarhaus yksin vai laumassa?

Laumassa, laumassa, laumassa. Mun mielestä on tärkeää, että hevonen saa olla lajitoveriensa seurassa. Jos halutaan varjella hevosta vaikka hokkien iskuilta, mun mielestä voisi tarhata edes yhdentoisen hevosen kanssa, mutta mikäli vain mahdollista niin laumassa tarhaus. Olen myös kuullut, että jotkut huiput eivät tarhaa hevosiaan isoissa tarhoissa yksin/muiden hevosten kanssa, etteivät ne riko itseään. Mun mielestä se on väärin, että hevoselta kielletään sen olemasta hevonen, koska ihminen ei halua, että joudutaan perumaan kilpailut loukkaantumisen  takia..  Kyllä mä nyt tavallaan ymmärrään, että ei haluta rikkoa kallista kisahevosta, mutta mun mielestä tässä menee jo raja.
 

                                         Ratsastuskoulu vai yksityistalli?

Yksityistalli. Yksityistalleilla on usein mukavia ihmisiä ja paljon rauhallisempaa. Yksityis talli tarkottaa myös mitä luultavammin omaa/vuokra/hoito hevosta, joka taas tarkoittaa enemmän vapautta. Monella yksityistallilla on myös siistimmät paikat. Mielestäni yksityistalleilla kehittyy nopeammin. Silti vaan Tiian pieni ratsastuskoulu  (9 hevosta) on tällähetkellä juuri oikea paikka mulle.

                                    Vuokra- vai omahevonen?

En nyt sillä tavalla voi vastata kun mulla ei ole omaa, mutta silti vaan valitsen sen oman. Se on ollut haaveissa jo pikkutytöstä asti ja vielä jokupäivä sellasen hankin. On kiva löytää hevonen, josta oikeasti tykkää ihan hillittömästi ja saada se kokonaan itselleen, näin monen vuoden jälkeen alkaa jo kyllästyä siihen, että juuri kun alkaa sujua lainahevosen kanssa, se myydään alta. Jos ostaa oman, sitä pelkoa ei ole.


                                 Lempihevonen?

Yritin miettiä tähän jotain nykyistä lempihevosta, mutta en vain pääse siitä yli enkä ympäri, että se on Santeri. Lyhyesti sanottuna se on varmaan ollut mun elämäni hevonen. Olisi kiva tietää mitä sille nykyään kuuluu ♥



Itse en haasta ketään, saat kyllä tehdä tämän haasteen mikäli vain haluat :)
                             

tiistai 26. toukokuuta 2015

Mä todella tein sen

..nimittäin menin kouluratsastajana estekisoihin ja selvisin ihan kunnialla maaliin. Mutta aloitetaanpa ihan alusta.

Päivä alkoi ihan lepposissa merkeissä radan rakennuksella. Saatiin aivan ihana ilma kisata, 17 astetta ja aurinko <3 Radan rakennuksen jälkeen menin laittelemaan Hämistä kuntoon sen toisen ratsastajan kanssa, jonka jälkeen siirryin kameran taakse kuvaamaan luokkaa 60cm. Kaikilla tuli hyviä suorituksia ja voittajan aika oli jotain 21. Silloin tiesin, että seuraavassa luokassa pitäisi saada aika samoihin lukemiin jos mieli pärjätä. Luokka meni todella nopeasti ja yhtäkkiä olikin jo aika nousta satulaan.

Hämis on perusluonteeltaan laiska ja edellisellä radalla se oli pudottanut ja sen aika ei olisi riittänyt sijoille, joten otin tavoitteeksi, että saan Hämiksen aktiiviseksi. Laitoin sitä verkassa paljon liioitellusti eteenpäin ja se toimi Hämis alkoi oikeasti herätä vaikka se vaatikin multa aika paljon napakkuutta.
Verkka hypyissä mulla oli vielä tahdissa hakemista. Hämis tuntui ihan superhyvältä rauhallisemmassa temmossa. Se oli aktiivinen, painoi vähän kädelle ( koen sen tämän hevosen kanssa hyvänä asiana) ja kuunteli muo todella hyvin. Mutta jos minä alan harrastaa noin siistiä ratsastusta radalla saan samantien unohtaa haaveet mahdollisesta sijoittumisesta. Mun tehtävä oli vain saada Hämis todella aktiiviseksi, koska se pudotti muiden radalla viimeisen esteen ja sen ajat ei olisi riittäneet sijoille. Oli pikkuhiljaa aika siirtyä odottelemaan omaa vuoroa. Verkka esteet eivät oikein olleet menneet niin hyvin kuin kisoissa pitäisi mennä. Silloin päätin, että kun menen radalle otan riskin ja ratsastan vanhalla tyylilläni. Vanha tyylini on aivan järkyttävän näköistä ratsastusta, mutta yleensä hevoset ovat hypänneet puhtaasti ja saaneet hyvän ajan. Ainoa, mikä muo tässä mietitytti oli se, että en tunne Hämistä niin hyvin, että en tiedä miten paljon voin luottaa siihen, miten paljon uskallan jättää sen hoidettavaksi.

Eka este jolle tultiin siis todella pohjaan.
Ihan ekana tein niin typerän virheen. Katsoin alas, että hevonen vaihtaa oikean laukan ja en edes tiedä mitä kaikkea säädin silloin. Kun katsoin sitten ylös esteelle.. Huomasin ajautuvani kohti aivan väärää estettä, lähtöviiva oli kuitenkin ylitetty, joten tein erikoisen, jokseenkin jyrkän käännöksen ykköselle. Hämis hyppäsi vaikka toin sen tosi huonoon paikkaan huonolla askeleella. Nopeasti vain kiitos hevoselle ja matka jatkuu.

Krhm.. kaunista.
Toin Hämiksen niin moneen paikkaan niin huonosti, että moni hevonen olisi kieltänyt. Yritin vain pitää pohkeet kiinni ja myödätä, vaikka hevonen lähestyi estettä ilman mitään sopivia askelia, saatika, että mulla olisi ollut jotain hajua milloin se ponnistaa. Hypyt menivät niin ja näin, silti esteiden välissä yritin vain saada lisää vauhtia ahdistamatta Hämistä liikaa, sillä en tiedä miten se siihen reagoi. Uusintaan asti selvittiin. Uusinnan viimeinen oli ns.ympyrällä. Hämis oli siinä edellisillä ratsastajilla pudottanut ja tajusin sen viimeisessä kaarteessa, kun en pystynyt ylläpitämään laukkaa reippaana. Tilanteesta olisi selvitty, jos olisin antanut nopeat pohkeet tai raipan, edes lavalle, mutta ihanniinkuin mu refleksit toimis silloin, kun niitä tarvitaan. Siinä vaiheessa toivoin enään vain parasta, heitin Hämikselle ohjat ja sitten alkoi parimetriä kestävä jäätävä naksutus ja " MENE" huuto. Puomi kolahti, mutta pysyi kannattimillaan. Silloin olin tyytyväinen, niin tyytyväinen. Niin kiitollinen hevoselle.

äiti laatu.. Tässä voitte juurikin havaita, että ponnistus aika kaukaa..

Tälle tultiin niin huonosti, että tasapaino petti esteen jälkeen ja meinasin tulla alas.  Mutta mähän en muuten tipu kisoissa, nostin pään ja ohjasin seuraavalle esteelle samalla kun vielä hain tasapainoa.

ööömm, mielenkiintoinen hyppy :D
Tuloksen kuultuani olin vähän wow. Mä ajattelin päivän aluksi, että mun pitää saada ajaksi jotain 21 tienoille jos mielin pärjätä. Ja mä sain ajaksi 21. Tokavika ratsukko kuitenkin teki vielä paremman ajan ja tiputtiin Hämiksen kanssa 2 sijalle. Olisihan se ollut mahtava voittaa ensimmäistä kertaa jossain muussa kuin ristikkoluokassa, mutta 2 sija ei todellakaan haittaa, se ei ole häpeä. Ja sitä paitsi esteet ei edes ole mun vahvuus. Kisa oli reilu ja mulla oli oikein mahtava päivä ! Tuomarin kommentti radasta oli että " Se oli hyvä rata, ratsastit voitosta".
(c) Ilona Voutilainen

Awww mikä mini pukki :33

Huippu eläin!
Nyt on tälläviikolla viimeset treenit ja maanantaina on sitten koulukisojen vuoro. ( Jos joku siis ihmettelee, kisat on siirrettiin, siksi ne ei olleet lauantaina)

maanantai 25. toukokuuta 2015

Mieletön friisiläinen ja kuumottaa

Jep.. Nyt on alkanut jo vähän kuumottaa. Mulla on siis tänään tallin omat pikku estekisat. Olen ollut kyllä vähän isommissakin kisoissa, mutta nyt en ole ollut missään kisoissa yli puoleenvuoteen ja kaikki on nyt uutta. Tavoista hevosiin. Ennen tiesin aika tarkkaan miten kukin hevonen käyttäytyy radalla, nyt uudella tallilla mulla ei ole mitään hajua. Onneksi sentään sain Hämiksen, joka on aika luotto hevonen mulle. Mutta tietysti eksyin eilen illalla katsomaan videoita, jossa Hämis vain kieltää radalla jostain syystä. Jos vain en olisi eksynyt niihin voisin olla varmepi. Hämis ei ole mulla kieltänyt tunneilla kertaakaan ja kai ottanut yhden kerran puomin alas, voisin olla varma, että se ei kiellä. Nyt mun täytyy vain luottaa siihen, muuten se luultavasti huomaa mun jännityksen ja se on sitten menoa.
Kuva kevään estekurssilta.
Viime torstaina meillä oli esteitä ja mä kipusin Hatin selkään. Sanotaanko, että se on mahtava kouluhevonen, mutta esteillä ei aivan mun juttu. Olihan se ihan kiva, mutta jokainen ratsastaja varmaan tietää sen tunteen kun se ei vain tunnu siltä oikealta/miltä pitäisi. Saatiin kuitenkin tunti ihan suhtkoht onnistuneesti päätökseen.

 Eilen, sunnuntaina kävin kuvaamassa kaveriani ja hänen uutta vuokrahevostaan, aivan ihanaa sydäntenmurskaaja friisiläistä. Tuollainen eläin kyllä oikeasti herättää kunnioitusta, mieletön! (Huomaa, että Rebekka ei oo hetkeen ollut erikoisten rotujen kanssa tekemisissä ;DD ) Pakko laittaa tänne munkin blogin puolelle pari kuvaa! (suomeksi = varautukaa kuva spämmiin)


Hevosella oli ollut hieroja niin piti ottaa hieman kevyemmin, joten teimme maastakäsittelyä. Lainasin Nennalle naruriimua ja selitin alkuun Nennalle mitä kaikkea voisi harjoitella ja miten, sillä Nenna oli tehnyt tämäntyylisiä harjotuksia vain kerran pari aikaisemminkin ja mun tietääkseni silloinkin vain mun kanssa? Mutta joka tapauksessa Nenna oppi asiat hetkessä ja niin myös hevonen. Hyvä fiilis jäi kaikille.


Jännät värit tuli kun taivas oli täynnä sadepilviä mutta aurinko paistoi




Tässä vielä Nenna ja hänen toinenkin vuokrahevonen, kaunis arabi.
Pitäisikö sinunkin mielestä Nennan perustaa oma blogi?!

tiistai 19. toukokuuta 2015

Rento sunnuntai


Postaus on vähän myöhässä, koska mulla meni ikä ja terveys näitä kuvia käsitellessä. Siltikään en ole vieläkään kaikkia käsitellyt..
Sunnuntai aamuna siis lähdettiin Nennan kanssa Laaksolle kuvaamaan estekisoja. Saatiin mahtava ilma, ja varsinkin, kun Laaksolla ei tuullut niin meinasi tulla T-paidallakin kuuma. Muutaman tunnin jälkeen kiiruhdimme vielä katsomaan Finlandia raveja. Tai no oikeastaan ei jaksettu jäädä odottamaan itse Finlandia lähtöä vaan kävimme kuvailemassa ja katsomassa aiempia lähtöjä. Minut ja Nenna oltiin muuten bongattu yleisön joukosta. Joku Hevosurheilun toimittaja oli ottanut kuvan yleisöstä ja minuun ja Nennaanhan se tarkennus olikin osunut ;) Kaiken kaikkiaan oikein mukava päivä ja tässä tulee hieman päivän kuvasaldoa.

1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.

9.

10.

11.
12.

13.

14.
15.

16.

17.

18.

19.
20. ( Tämä taitaa olla Nennan ottama)


21.

22.

23.

24. Heti kun nähtiin tää suokki tiedettiin Nennan kanssa, että se voittaa :D Koska sillä on k a t s e :D :D
                                            Kommentoi, mikä oli suosikki kuvasi?