perjantai 1. toukokuuta 2015

Elä ja anna muiden kuolla

Itse ajattelin hyvin pitkään todella negatiivisesti. Olin ihan hirvittävän kriittinen itseäni kohtaan. Ennen kisasuoritusta vain hoin itselleni " Ei mulla ole kuitenkaan mahdollista pärjätä noille" "Tää kuitenkin rikkoo lisäyksessä" "Ihan varmana kielletään ulos perusradan vikalla".Tuossa mielessä sanonta pessimisti ei pety oli totta, sillä ei oikeesti ollut mitään menetettävää, kun ajatteli niin negatiivisesti. Jotenkin jälkeenpäin miettien, radalla ei saanut itsestään 100 % irti, kun ajatteli juuri niin, että " se kuitenkin rikkoo laukalle".


Joku saattoi sanoa mulle, että voikun mulla on karsea tapa ratsastaa. Kuulin, että seläntakana oltiin puhuttu pahaa musta ja ratsastuksesta. Mutta se on normaalia, ei kukaan voi siltä välttyä. Mutta jokainen voi ignoorata tuollaiset ihmiset. Mutta minä otin jokaisen kommentin itseeni. Joskus saattoi tulla fiilis " nyt mä näytän  noille, että en ole sellainen kun nuo sanoo", mutta silloinhan mä olen jo tunnustanut itselleni, että ne ovat oikeassa, jos mun täytyy näyttää niille?! Mutta jos mä tiedän, että ne on väärässä, mitä mun pitää niille muka näyttää?
Olin kisannut vuoden ajan tallin jokaisissa kisoissa ( ainakin 15 kisat) saavuttaen yhden ruusukkeen, 3 sijan, ja sekin saavutettuna tallin kilteimmällä ja helpoimmalla hevosella. Aloin oikeasti miettiä, että kauan tätä oikeasti jatkuu? Kuinka monta kisaa putkeen möhlin? Tuntui, että möhlin jollakin tavalla ihan joka kerta. Oli se sitten kielto, ohi meno, pudotus, väärä rata, rikko laukalle tai raville, tai mitä tahansa tuon kaltaista.
Vuoden 2013 jouluna oli estekisat. Menin ensimmäisen luokan yhdellä hevosella, jolla en ollut koskaan aiemmin hypännyt. Hevonen kuskasi muo 6-0, mulla ei ollut mitään tuntoa siihen. Olin ratsastanut ohi ja en saanut sitä enään pysähtymään ja ratsu vain hyppeli ohimennen muita esteitä kun mä tein kaikkeni, että se edes hiljentäisi. Mulla oli vielä toinen rata edessä, vaivaiset 60 cm. Sanotaanko, että tuollaisen radan jälkeen mietin onko sillä 60cm enään mitään väliä, jos en pärjää edes ristikko luokassa? Silloin päätin lähteä radalle voittajana. Lähdin radalle sillä fiiliksellä, että kaikki tai ei mitän. Ja kuinkas siinä kävikään?

joo, ei paha, 2 sija.
Jotenkin tuo päivä avasi silmiäni. Olin edelleen pessimisti, siinä mielessä, että katsoin aina osallistuja listaa ja mietin " tolle en todellakaan pärjää, enkä tollekkaan" ja kuvittelin mielessäni tulokset, joissa mun nimi luki viimeisenä. Mutta kuuluuko sen kisaamisen oikeasti olla sitä, että mä vaan mietin, että voi voi kun kaikki on hyviä, en mä voi pärjätä. Kuitenkin tuon päivän jälkeen, en lähtenyt sinne esteradalle siinä kaverieni kuvailemassa mummolaukassa ja pudotellut ja ratsastanut väärää rataa. Radalle mennessä heittäydyin siihen suoritukseen ihan oikeasti. Yritin oikeasti ratsastaa aikaa, lyhyitä teitä. Sanotaanko, että tuo ratsastustyyli ei ollut mikään kaunein ja siistein, mutta vuosi 2014 toi mulle 12 ruusuketta. Melkoinen ero jos vertaamme vuoteen 2013, jolloin sain yhden ainokaisen ruusukkeen.
Vauhti korjaa virheet ;)

Kauden päättäjäis kisat 2 sija ja luokanparas tuntiratsastaja.


Olen viime aikoina kiinnittänyt yhä enemmän huomiota ajattelu tapaani. Olen jankannut päähäni, että mä olen hyvä, olen hyvä, olen hyvä.. Se oikeasti antaa mulle motivaatiota, mulla on niin huono itsetunto ollut aina, ja olen aina ollut todella kriittinen itseäni kohtaan.
Kisoja miettien kuulin eräältä ihmiseltä todella hyvin. " Mä tiedän, että siellä on muo parempia ratsastajia ja mä koitan saada vaan niin hyvän radan kun mä osaan." Vastaus oli " Ei. Kun sä menet sinne, sun täytyy tietää, että sä olet voittaja ja sun täytyy ratsastaa kuin voittaja. Et saa ajatella, että joku muu voi olla parempi, sun täytyy olla varma, että olet paras, vain niin voit antaa itsestäsi kaiken" Tuon miettiminen antaa mulle todella paljon motivaatiota. Ja aina, kun alan ajatella " äää toi on niin hyvä, en koskaa tuu pääsemään tolle tasolle", koitan pyyhkiä sen mielestäni, ehei, kyllä mä tulen, jos mä oikeasti sitä haluan.( Onneksi mun tavotteet ei ole huipulla, muuten vois mennä jo liian "pelkäksi unelmoinniksi")
Aikaisemmin jos joku puhui minulle siitä, että kyllä se ajattelutapa vaikuttaa suoritukseen, muo alkoi melkein naurattaa ja tokaisin jotakin tyyliin "Huuhaata, 50-vuotiaiden kukkahattu tätien höpinöitä". Mutta mä koin huomaamattani asennemuutoksen ja kuinka paljon se vaikutti muhun ja esimerkiksi niihin kisatuloksiin. Motivaatiota antaa myös se, että uskallan antaa itselleni paremmin tavoitteita. "Enmä nyt mitään 80 cm kisoissa uskaltais mennä" "Enhän mä nyt ikinä vois ratsastaa mitään helppoa A:ta". Pääni hokee yhä vähemmän tollaista, nyt mietin miksi en voisi? Miksi en voisi startata sitä helppoa A:ta joskus? Miksi? Ei se ole mahdotonta. Itseasiassa asetin itselleni kesäksi 2016 tavoitteen ja se antaa todella paljon motivaatiota, koska tällaisia tavoitteita mulla ei ole paljoa ollut huonon itsetunnon johdosta. Huonosta itsetunnosta johtuen taas en kerro sitä tavoitetta vielä tänne blogin puolelle ;)
Ja nykyään jos joku tulee sanomaan mulle, että mä olen huono ratsastaja, tai olen huono siinä tai tässä. Tai ihan mitä tahansa. Pystyn tyynesti kuitata sen sanomalla, harmi etten miellytä sinua. Ja älkää kukaan käsittäkö väärin, se että otan asenteen, että voin olla voittaja, ei tarkoita ylimielisyyttä, vaan enemminkin sitä, että luotan itseeni. Ja voi kyllä se elämän laatu on parantunut ajattelemalla positiivisesti ;) xD


ELÄ JA ANNA MUIDEN KUOLLA.

6 kommenttia:

  1. Vautsi mitä pohdintaa! Voin niin samaistua tuohon, vaikkapa Taavin kautta. Nyt kun se tekee tunteja eikä ole koko aikaa mulla tulee aina pohdittua että miten se nyt meni Irinalla, ihan varmasti paremmin kuin mulla. Kisoissa oon aina mennyt asenteella "Ei sillä menestyksellä väliä mutta ratsastan niin kuin hyvältä tuntuu!" Taavilla se tosiaan oli kilometrin pituiset tiet, ja Namulla se on jotain epämääräistä sähläystä, mutta harvoin kisoista jää huono fiilis vaikka ruusukkeet jäisivät saamatta. Tavoitteet on ihan parhaita, ne saavuttaessaan tulee todella hyvlle tuulelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista, tällanen pohdinta onnistuu ainoastaan 3 yöllä xD Tavotteet on oikeasti todella hyviä, antaa motivaatiota kun on jotain mihin tähdätä. Mulle varsin uusi juttu, aikaisemmin vain junnasin samaa juttua saadakseni sen täydelliseksi, mutta totuushan on että se "juttu" ei tule koskaan olemaan täydellinen ja jos jään sitä viilaamaan olen ikuisesti sillä tasolla. Ihan sama juttu kun kisasin helppoa C:tä vuoden saaden jokaisista kisoista sen yli60%. Miksi tajusin vasta hiljattain, että kyllä mä B:eessäkin pärjään ihan hyvin?!

      Poista
  2. Tosi hienosti kirjoitettu postaus! Tykkäsin kovasti :)

    VastaaPoista
  3. Rebe sun pitäis tiiäks kirjottaa kirja😳

    VastaaPoista