perjantai 29. toukokuuta 2015

Muutoksia

Life is abaut finding,
how far you can go,
how fast you can run.
And you'll never know,
until you try,
until you run

Yllä oleva teksti kuvaa juurikin tämän hetkisiä fiiliksiä. Eilen Tiia joutui antamaan mulle Zz:tin, koska oli luvannut Hämiksen eräälle toiselle ratsastajalle. Ei siis siinä muuta ongelmaa, kuin olisi ollut kiva harjoitella sillä, koska sillähän mun piti startata maanantaina A. Juttelinkin erään toisen ratsastajan kanssa ennen tunnin alkua ja totesinkin, että Zz olisi viimeinen hevonen jolla suostuisin kisoihin. Joo krhm, toisinhan siinä sitten kävi :D Viimeksi siis kun menin ZZ:tillä se oli ensimmäinen kerta sillä ja en oikein tiennyt mitä mieltä olin siitä, mutta kyllä kallistuin enemmän huonolle puolelle ja sanotaanko olin aika pettynyt saadessani sen tunnille.

Päätin kuitenkin, että nyt kun kyseinen hevonen on saatu, on aivan turha alkaa märehtimään, että mistään ei tule mitään sen kanssa. Päätin, että ratsastan sillä niin hyvin kuin suinkaan osaan. Ja mä ennenkaikkea luotan siihen. Viimekertaisen rodeon jälkeen tunnilla, en oikein luottanut hevoseen ja en voinut siten ratsastaa rohkeasti ja luottavaisesti. En kuitenkaan sanoisi, että muo olisi pelottanut, ei, ei se sitä ollut. Ei muo pelottanut tippuminen, riehuminen tms. En vain jotenkin sillä tavalla rentoutunut.
Otin Zz tille kouluraipan. Yksi mulle sanoikin, että sillä ei varmaan kukaa ole ikinä käyttänyt kouluraippaa, monet ei uskalla ottaa koko raippaa. Tietyistä syistä, krhm :D Pidin kuitenkin raipan, sillä Zz oli ollut  viimeksi niin pohkeen takana.. No otin Zz käyntiin ja kosketin todella kevyesti sitä lautasille raipalla. Hevonen loikkasi ihan kauhuissaan eteenpäin ja lähti hyvin reipasta ravia eteenpäin. Kiitin sitä ja jatkoin ravissa sen tahtia pikkuhiljaa ottaen pidätteitä, niin että vasta muutaman kierroksen jälkeen otin siirtymisen käyntiin. Tämän jälkeen mun ei tarvinnut käskeä Zz yhtään eteenpäin. Se oli herännyt hyvin ja alkoi kuuntelemaan muo. 
Zz alkoi tuntua hetkihetkeltä paremmalta. Se oli aivan erihevonen kuin viimeksi. Se liikkui omalla moottorilla ja oli hyvin pehmeä suusta. Mun ei tarvinnut paljoaa ylläpitää muotoa, vaan myötäilin kokoajan pienesti kohti hevosen suuta ja Zz pysyi tyytyväisenä ja sitten mä vain matkustin. Se vaan tuntui niin hyvältä. Tietysti oli taas järkytys nähdä videot jälkeenpäin, mutta se fiilis, joka välittyi selkään oli aivan huikea.
Teimme tunnilla heA:n tehtäviä kisoja miettien ja mikään ei tuottanut sen suurempi ongelmia. Paitsi peruutus. Se on siis Zz:tille vähän hankalampaa ja se vielä jännittyy siinä kovasti, mutta sitä lukuunottamatta kaikki sujui kuin tanssi.

Tunnin loputtua Tiia kysäsi multa " Mikset sä tulis sillä kisoihin?". Hetken epäröin. Hevonenhan oli ollut viimekerralla aika epämiellyttävä ja ennen kisoja olisin ratsastanut sillä 2 kertaa. Hämis olisi ollut paljon varmempi valinta.. Mutta toisaalta Zz oli tuntunut aivan mahtavalta. "Jos sä oot sitä mieltä... kyllä mä voisin  tällä tulla".
Tiesin, että valitessani Zz:tin mun mahdollisuudet sijottua kisoissa väheni puolella. Mutta nyt kerron jotain syvällistä, mutta koittakaa kestää. Mä tykkään hevosista, jotka antaa mulle paljon fiilistä. Se voi olla hyvää tai pahaa, mutta haluan, että siinä on tunnetta. Hevosia, jonka selästä tulen alas säteillen tai melkein itkukurkussa on hyvin, hyvin, hyvin vähän. Hämis on ihan super hevonen ja se on yks mun ehdoton suosikki Tiian hevosista, mutta sekään ei anna sitä tunnetta. Zz:tin kanssa sain sen tunteen, että kaikki oli täydellistä. Ja hymyilin varmaan vielä kotonakin hyvän tunnin jälkeen. Valitsin siis kisoihin hevosen, josta ihan oikeasti opin tykkäämään yhden tunnin aikana, enkä hevosta joka on kiva ja saatan pärjätäkkin sillä. Zztin kanssa onnistumiset tuntuu paljon suuremmilta, koska se ei ole automaatti. Esimerkiksi Hämiksen selkään vain menen ja otan ohjat käteen ja saan hevosen pakettiin. Zz ei toimi niin. Zz antaa mulle paljon enemmän haastetta, mutta se myös palkitsee.

Ja ylin teksti on vain niin osuva. Seuraaviin koulukisoihin mennäänkin sitten katsomaan, miten hyvin pystyn ratsastamaan kisoissa, mulle vaikeaa hevosta, mulle vaikeaa rataa. Uskon, että jos siinä onnistun saamaan sellaisen radan, että radan jälkeen osaan olla tyytyväinen ennen prosentteja, se antaa suuremman onnistumisen tunteen kuin se ruusuke sillä luottohevosella. Ei mulla Hämistä mitään vastaan, se on aivan mahtava, mutta se on aika helppo :D ( ja ei sitten tarvitse tulla pätemään miksen sitten kisaa sillä vaativia)
Miten on mahdollista, että ennen tuntia Zz oli hevonen, jolla haluaisin kaikesta viimesenä ratsastaa, kun taas tunnin jälkeen olen valmis lähtemään sillä kisoihin?! Mitenköhän tässä näin kävi :D

// Tästä piti tulla todella lyhyt postaus.. jaa, hyvä Rebekka..

Miltä meidän meno teidän mielestä näyttää? Teinkö mielestäsi virheen, kun menenkin ZZ:tillä kisoihin? Haittaako muuten teitä tällaiset postaukset, jossa on vain videolta poimittuja kuvia?

2 kommenttia:

  1. Zz näyttää nyt paljon paremmalta kuin viimeksi! Itsekin pidän enemmän haastavista hevosista, joilla se onnistumisesta tuleva fiilis on aivan mieletön! Etkä sä mitään virhettä tehnyt vaihtaessasi ratsua, ja mitä väliä vaikka rata ei täydellinen olisikaan? Noin pienet kisat ovat kyllä vain harjoittelua varten, ja kokemuksena varmasti unohtumattomat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä! hei kiva et ees joku kans tykkää, ku tuntuu ku yritän selittää ihmisille tota niin kukaan ei ymmärrä :D Joo, enmä mihinkää seurakisoja isompiin viel uskaltaiskaa mennä xD

      Poista