torstai 30. heinäkuuta 2015

Vastauksia kysymyksiin osa 2

Lempi hevosvärisi?
- Ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, ehdottomasti kimo!


Jos hankisit oman hevosen, minkälainen se olisi? (Rotu, Säkä, Luonne Tamma, Ruuna, Ori?)
-En osaa tarkkaa rotua sanoa, sillä se olisi niin hevosesta kiinni. Jos löytäisin suomenhevosen, jolla on vähän huumorintajua ja muutenkin suokin jonka kanssa synkkaa hyvin, niin silloin ostaisin sen pois, sillä suokki, jonka kanssa kemiat kohtaavat on jotain aivan ihanaa! Muutoin ehkä joku puoliverinen. Säkä voisi olla sen 160-165cm. Luonnekkin on niin hevoskohtaista. Mua saattaa ärsyttää ihan kamalasti hevonen, joka kyttää sitä samaa kentännurkkaa jokainen päivä,  mutta joku toinen hevonen joka tekee samalla tavalla voi olla munmielestä ihana, joten en osaa määritellä luonnetta. Ori tai tammamainen tamma! Oreilla on usein vähän pilkettä silmäkulmassa ja tykkään muutenkin niiden käytöksestä, tammamaisten tammojen kanssa taas ei ole ikinä tylsää!

Onko sinulla suosikkihevosrotua?
- On! En sitten ikinä kyllästy ihailemaan arabialaisia täysiverisiä. En siis tarkoita mitään naapurin serkun äidin kampaajan takapihalla kasvanutta arabia vaan ihan oikeasti kaunista näyttely arabia. Egypt Horse:n facebook sivuilla on kuvia paljon sellaisista arabeista joista mä tosiaankin tykkään!




En omista kuvan tekijänoikeuksia.

Mitä rakastat hevosissa?
- Hmm, vaikea kysymys! Itseasiassa en mä osaa vastata, niissä vaan on sitä jotain, mitä ei voi selittää!


Oletko harkinnut lopettavasi ratsastuksen? 
- En vakavasti kertaakaan.


Kisaatko?
-En ainakaan tällähetkellä.

  
Onko se sinulle enemmän harrastus vai elämäntarkoitus?
- Elämäntarkoitus! Pelkkä harrastus se ei koskaan ole ollut, eikä koskaan tule olemaan.


Mikä on sinusta tärkeintä ratsastuksessa?

- Se, että siinä pysyy se hauskuus tiukankin treenaamisen keskellä. Että ratsastus ei ole sellaista verenmaku suussa treenaamista vaan se on aina yhtä hauskaa nousta hevosen selkään, kuin silloin joskus pikkutyttönä alkeiskurssilla. Mielestäni siis ratsastusta ei saisi ottaa liian vakavasti, silloin pettymiset tuntuvat paljon suuremmilta, kuin jos antaa itselleen anteeksi virheitäkin.


Onko sinulla ollut omaa hevosta?
- Ei, mutta olisi tälläkin hetkellä mikäli meillä olisi vain rahaa.


Voitko tehä taas jonku mydayn tai muun videopostauksen? 
- Voin! Musta vaan tuntuu, ettei ne ikinä onnistu! Mulla on itseasiassa yksi jo editoitunakin, mutta siitäkin kone poisti parhaat pätkät.. Otettaisko tavotteeksi tän vuoden puolelle yksi onnistunut videopostaus/my day?


Mistä hommaat yleensä sun ratsastuskamat? 
- Horzesta, koska se on matkanvarrella, kun mennään tallille. Jos netistä tilaan, niin ehdottomasti Viljar Shop.

Kallein ratsastusvaruste jonka omistat? 
-Enhän mä mitään kallista omista, joten varmaan mun ratsastussaappaat, jotka maksoivat vajaa 200e.


Eka kerta kun tipuit hevosen selästä (minkä ikäsenä, minkä takii)? 
- Olin ratsastanut jonkun puolivuotta(olin siis varmaan 8-9v) ja ratsastin pienellä hallakolla hevosella. Faxi ravasi sellaista oikein laskaa tuntihevosen ravia ja mä olin juuri kääntänyt heposen voltille. Sitten toinen hevonen käänsi liian lähelle meitä ja potkaisi Faxia lavalle(eikä edes osunut vaikka lähellä olikin) ja Faxi sitten pysähtyin tavallaan töksähtäen  ja sitten mä tulinkin jo alas :D


Ja mikä on sun lempiratsastusvaatteen tai varusteen merkki? 

-Pakko sanoa, että ihan oikeasti mä en muista :D

Kuinka monet ratsastushousut sulla on?
- Öm, oiskohan neljät, joista yhdet on miltein räjähtämispisteessä ja yhdet kisahousut, jotka nekin ovat miltein räjähtämässä.


Jos voisit muuttaa ihan mihin tahansa muuhun maahan niin mikä se olisi ja miksi, ei Suomea?
-En mä nyt tietenkään Suomea valitsisi. Mä lähtisin kuulkaas Arizonaan tai Texasiin jonnekkin ranchille!


Milloin aloitit ratsastuksen, minkä ikäisenä ja miksi ja miten?
- Olin juuri aloittanut 2.luokan ala-asteella, eli olin joku 8-vuotias. Olin ollut hevoshullu jo ihan niin pitkälle, kun pystyin muistamaan ja eskari oli mennyt lähinnä leikkien hevosta ja katsoen telkkarista ratsastusta. Toki olin kaikissa tapahtumissa käynyt sen pienen talutusratsastusringin ainakin 10 kertaa läpi, ennenkuin suostuin lähtemään pois. Viimein saatiin sitten rahat kokoon ja menin Lahnuksen ratsastuskouluun alkeiskurssille.


Miksi kouluratsastus?
-Tarviiko edes kysyä?



Ja ylläolevaan viitaten: miksi sitten Riilahden estepainotteinen leiri?
- Mä kuitenkin tykkään esteistä ja pääsen niitä muuten aika vähän hyppäämään, joten musta on kiva, että leireillä ja kursseilla on sitten vähän vaihtelua perushumputteluun. Ja esimerkiksi uudessa paikassa on aivan arvoitus millainen opetus ja hevoset on. Jos en pidä opettajasta, mun mielestä kouluratsastus on ihan kidutusta, mutta esteillä taas mulla ei ole niin väliä kuka sieltä kentänlaidalta huutelee. Esteleireillä on muuten paljon kivempaa porukkaa, kuin koululeireillä! Enkä tiedä kuvittelenko vain, vai onko esteleirien ohjelma paljon monipuolisempaa.


Lempparihevonen (ei Sanis vaan nykyisistä) ja sen sellainen piirre, josta erityisesti pidät?

- Luulempa, että tässä puhutaan Tiian hevosista joilla siis nykyisin ratsastelen. Sanoisin lempparin olevan Zz. Ruuna on aika rehellinen ja erittäin miellyttävä ratsastaa.


Kun katot jonkun ratsastusta, niin mihin kiinnität eka huomion?
-Varmasti istuntaan. Se kuitenkin vaikuttaa kaikkeen ja on ns. ratsastajan paras työkalu. Toisena samanvertaisena on varmasti miten ratsastaja laittaa hevosen reagoimaan omiin apuihinsa. Pyytäkö hän kierrostolkulla samaa asiaa vai vaatiko hän heti reaktion.


Piirre, jota arvostat itsessäsi erityisesti (ratsastaessa tai muuten vaan)?

- Olen aika periksiantamaton. Löydän itsestäni aina, siis ihan aina jotain mikä voisi olla paremmin. Haluan aina olla parempi, en ole koskaan riittävän tyytyväinen itseeni ja se onkin hyväksi kehitykselle.

Alunperin mun piti tehdä tämä toinenkin osa videolle, mutta mulla on nyt niin paljon rästissä kuvia/videoita, että en olisi millään ehtinyt kaikkea. Toivottavasti tykkäsit!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kansallinen poninäyttely

Olin kuvaamassa Vermossa kansallista poninäyttelyä 25.7 ja oli ihan huippuhauska päivä. Mulla on ollut tosi paljon nyt kesällä taukoa kuvailuista ja nyt viimeinkin pääsin kuvailemaan ja olen jopa tyytyväinen kuviin. Olisin julkaissut tämän postauksen jo ajat sitten, mutta kuvien käsittely vain jäi ja jäi. Yleensä se on ollut minulle todella mieluista puuhaa vaikka se onkin aikaa vievää. Nyt siirsin sitä vain eteenpäin aivan kuin kyseessä olisi tylsiä koulutehtäviä. En tiedä johtuuko se siitä, että mulla on todella paljon univelkoja ja pitkä putki töitä takana vai mistä, mutta en sitten jaksanut viilata näitä kuvia viimeisen päälle. Vaikka seuraavana päivänä jatkoin kuvien käsittelyä täysin samoilla säädöillä kuin edellispäivänä, tuntui, että kuvista tuli vain yhä huonompia ja huonompia ja loppujenlopuksi ne olivat parempia ennen käsittelyä. Sellainen turhautumisen tunne tuli, että taatustin olisin jatkanut vasta seuraavana päivänä, ellei muita kuvia olisi ollut niin paljon rästissä.
Toivottavasti kuitenkin pidät kuvistani. Jokainen tykkää vähän erillaisista kuvista, itse pidän aika kontrastisista kuvista, joissa on paljon värejä. Mutta esimerkiksi Tuulian kuvat on ehdottomasti suosikkejani!

1.

2.
3.
4.
5.
6.

7.
8. Tämä on oma suosikkini, jotenkin ihana kun ihmiset juuri halaavat.

9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.

17.
18.
19.
20.
21.
22.
23.
24.

25.
26.
 Mun oli tarkoitus ensin kuvat My Day, mutta se ajatus oli kuitenkin jo puolivälissä päivää aivan tuhoon tuomittu joten päätinkin tehdä pikkusen videopostauksen. Videopostauksestakin tuli yksinkertaisesti paska, joten sen olin hyvin vähällä poistaa, mutta latasin sen nyt kuitenkin. Kattoo ken haluaa, kunhan tietää, että se on munkin mielestä aivan karmiva. videoon
Mikä oli suosikki kuvasi? Miksi?
Kuvien luvaton kopiointi ehdottomasti kielletty!


keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

TOP listoja YouTubesta

Mä vietän henkilökohtaisesti ihan mielettömän paljon aikaa youtubessa ja kaikkeen youtube videoihin liittyvässä tekemisessä. Itse teen aika ahkerasti videoita, mutta senkin edestä katselen muiden videoita. Katselen siis kaikkia muitakin videoita, kuin hevosvideoita, mutta tässä postauksessa nyt painotan hevosiin. Nämä ei siis mene järjestyksessä ja valitsin tietoisesti muita kuin kavereitani.

Tästä videoon. Ja tästä välittyy kyseisen hevosen ja ihmisen välinen luottamus

1. Anniina ja supermiehet
- Tässä minulle aivan uusi kanava, jonka löysin vain paripäivää sitten. Ensimmäisenä kiinnitin huomioni monipuolisiin materiaaleihin. Materiaalit ovat laadukkaita ja harvalta suomalaiselta hevosvideoiden tekijöiltä löytyy noin monipuolisia materiaaleja. Videoita katsoessa välittyi sellainen hyvä leppoisa fiilis ja mielestäni tuo näyttää oikeasti siltä, että nuo kaksi sopii toisilleen ihan täydellisesti ja hevonen todella tykkää omistajastaan. En saanut videota upotettua.

2. Donderhvj
- Kyseinen henkilö tekee aina samalla tyylillä videoita, joka on siis aivan omalaatuinen. Hänellä on aina tietynlainen väri ja tyyli hänen videoissaan ja juuri siitä tykkäänkin. Elikkä, yksikään video ei ole mitään matkimista. Tämän kanavan avulla olen muuten löytänyt paljon ihania biisejä!

3. MarenWijke
- Kanavalta löytyy aina lyhyitä ja ns.ytimekkäitä videoita. Vaikka materiaalit saisivat joskus olla monipuolisemmat, niin erillaisia kuvakulmia on osattu käyttää, jonka johdosta videon aikana ei tylsisty. Videoissa on aina juuri sopivasti vähän efektiä ja jokaisella videolla tuntuu olevan " oma tarina"
4. Merzzzi
- Ja jälleen kerran pääsen kehumaan klippien monipuolisuudesta. Videoissa ei ole sen kummemmin tehosteita käytelty, mutta juurikin nuo materiaalit korvaavat asiaa. Jokainen video on rytmitetty hyvin ja musiikki sopii aina videoon ihan täydellisesti. Videoita ei tule tälle kanavalle kerran parin ratsasteluista vaan materiaaleja on oikeasti keräilty ennen videon tekemistä. Pakko vielä mainita, että ihailen suuresti ratsastajan rauhallista eleetöntä istuntaa.
5. JuuLiaww
- Tämä kanava on ollut hyvin pitkään yksi suosikeistani. Nostan vain hattua miten hienoj videoita tekijä saa aikaan, vaikka hänellä ei ole käytössä esimerkiksi Sony vegasia. Kyseisen käyttäjän videot eivät ikinä jätä tyhjäksi. Mielestäni tällä henkilöllä on kyky asettaa juuri oikeat klipit juuri oikeaan kohtaan musiikkia ja se saa videon näyttämään erittäin hyvältä. En tiedä ymmärsikö kukaan mitä tarkoitin, mutta toivotaan, että edes joku.

6. onalisa123
- Videot jotka tälle kanavalle tulevat ovat aina mielettömän ihanasti editoituja. Koskaan videoissa ei ole ns. "massa musiikkia" ja materiaalit ( taas vaihteeksi) ovat mielettömän ihanat. Monipuolisia videoita ja ratsastajien supermahtavia istuntoja jaksaa kyllä ihailla!

Viimeisenä voisin siis esitellä oman kanavani. Eli itse löydyn YouTubesta ihan omalla nimelläni eli Rebekka Jousmäki. Minun videonihan ovat joka kerta varsin kummallisia ja en ole niihin ikinä itse tyytyväinen ( ja mä tarkoitin tota), mutta parhaani mä yritän ja videoiden tekeminen on itselleni erittäin mieluisaa puuhaa, melkein jopa nautin siitä, se vaan on todella antoisaa. Omat videoni ovat tämänvuoden puolella olleet vähän köyhiä mm yksitoikkoisten materiaalien puolesta, mutta olen yrittänyt nyt loppukesästä edes vähän panostaa tehosteisiinkin, se vain on hieman hankalaa koneen kanssa, joka sammuu samantien kun yrittää jotain efektin tynkää pistää.


lauantai 18. heinäkuuta 2015

Kysymyspostauksen vastaukset (videolla)


Kuva ei liity aiheeseen, on vain hieman "värittämässä" postausta.
Jep! Mun aika onkin kulunut nyt heinäkuun alun melkein kokonaan töissä. Pitkiä päiviä joiden jälkeen ei kauheesti jaksaisi miettiä tätä blogi puolta ja sitten vapaa päivinä  teen sitä mitä en ehdi, kun olen töissä. Ihan hyvin olen kuitenkin jo ansainnut rahaa, syksyn ratsastuksia silmällä pitäen ;)
Tässäpä teille ensimmäinen osa kysymysvastaus videosta. Toinen tulee heti kunhan jaksan sen vain editoida. Ja jos joku ihmettelee, niin ihan tarkoituksella tuohon viimeseen kysymykseen vastasin hieman pidemmin.


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Paluu sinne mistä kaikki lähti

Tosiaan Tiian hevoset lomailevat, joten ajattelin mennä jonnekkin tallille irtotunnille. Samalla huomasin, että eräällä tallilla oli sellainen tarjous, että entiset ja nykyiset asiakkaat saavat ostaessaan irtotunnin toisen irtotunnin kaupan päälle. Kyseinen tallihan on juurikin se talli, jossa kävin 7 vuotta sitten alkeirkurssin..
Torstaina saavuinkin siis sille samaiselle tallille, jossa kauan sitten aloitin ratsastuksen, elikkä viimeisin ratsastus kyseisellä tallilla oli ainakin 5 vuotta sitten. On se kumma, miten tietyt hajut jäävät mieleen. Kun  saavuin hevosten luokse se niiden tuoksu oli niin tuttu. Juuri se tietty haju, olisin voinut tunnistaa pelkästä tuoksusta, että kyseessä on Lahnuksen ratsastuskoulu.
Lahnuksesta on myyty suurin osa hevosista, joilla ratsastin aloittelijana, joten olen iloinen, että sainkin sellaisen hevosen, jolla olin joskus mennyt. Ratsunani oli nimittäin Lola. Meillä oli maastotunti ja juuri tunnin aluksi, kun lähdimme maastoon jäätävä kaatosade yllätti meidät.. No eipä se menoa haitannut. Käytiin matkan varrella hyppäämässä muutama maastoeste ja lopuksi kerettiin vielä hetkeksi maneesiinkin. Lolaa en saanut liikkumaan sen kummallisemmin, mutta se on kuitenkin ehkä kiltein ja herttaisin hevonen, jota olen koskaan tavannut.
Sunnuntai aamuna oli vielä toinenkin tunti, jolle sain kanssa Lolan. Tuli vähän kiire hakea hevonen pitkältä laitumelta kauimmaisesta päädystä ja vielä, kun hevonen ei olisi heti halunnut antaa kiinni..
Lolaa en yksinkertaisesti osaa ratsastaa peräänantoon, koska se ei ihan toimi sellaisilla tavoilla joilla yleensä yritän hevosta alkaa ratsastamaan. Tiesin sen jo etukäteen, ehdin torstaina kokeilla ne nopeasti, kun käväistiin kentällä ja maneesissa.
Lähdin siis ratsastamaan Lolaa ihan pehmein avuin ja kevyellä tuntumalla, koska se selväsit jännittyi lisää, jos aloin pitää selkeää tuntumaa. Sainkun sainkin Lolaa viimeisellä puolella tunnilla rentoutumaan. Siten, että se laski päätänsä tuntumaa kohti ja tuntui selkään hyvältä, mutta ne olivat vain pätkiä ja äiti oli osannut tallentaa vain yhden videolle vaikka niitä oli useampia..
laatuja vaan teillekkin.Tässä mun piti yhtäkkiä myödätä " jättäen hevonen yksin" kun se jännittyi ja se toimi.

Pohkeenväistöjä. Paremmaltahon tuo näyttää kuin kuvissa 5 vuotta sitten :D


 Ja mitäs mieltä mä nyt olenkaan. Puolensa ja puolensa. Itse jäin kaipaamaan opettajan vinkkejä istunnasta. ( Kyseessä ei ole opettaja, joka olisi muo opettanut sen 2 vuotta ja alkeiskurssin vaan tämä kyseinen opettaja on pitänyt joskus mulle vain pari rästituntia) Opettaja ei kertaakaan tunnin aikana maininnut sanallakaan mun istunasta mitään, vaikka sen olisi tullut nähdä punaista mun käsistä, jotka seilasi tiesmissä( Tiia ei ainakaan olisi jättänyt mainitsematta niistä, koska ne olivat tänään harvinaisen huonot :D ) Olisin myös halunnut, että olisin saanut ratsastaa hevosta enemmän, eteen jolloin olisin saanut sen paremmin avuille, mutta mulle sanottiin kokoajan " ota kiinni, ota kiinni, ei Rebekka noin "lujaa" ". Mielestäni vauhti oli silloin melkein jopa normaali tahtinen, eikä sellaista onnetonta lyllerrystä.
 Silloin tällöin opettaja antoi erittäin ristiriitaisia ohjeita, mutta myös niitä hyviä vinkkejäkin tuli. Ja vähän myös tuntui, että ei mahdu oikein tekemään asioita ja ei ehdi saada tarpeeksi opettajalta neuvoja, sillä tunnilla oli 10 ratsukkoa. Ehkä vaikuttaa sekin, että olen tottunut ratsastamaan max.4 hengen ryhmissä.
Positiivista taas oli se, että hevoset tosiaan saa olla yötäpäivää ulkona valtavalla laitumella suuressa laumassa ja se näkyy niiden käytöksestä. Kaikki hevoset ovat erittäin rauhallisia ja kilttejä ja ne eivät omaa pahoja tallitapoja. Hevoset liikkuvat rennosti ja ratsastajille painotetaan erittäin paljon pehmeillä avuilla ratsastusta eikä hevosia aleta pakottamaan mihinkään. Tallilla kaikki opettajat ja ihmiset ovat erittäin mukavia ja avuliaita.
Tosiaan puolensa. Jostain syystä mun oma istunta tuntui Lahnuksessa paaljon rennommalta. Tykkäsin Lolasta kuitenkin aika paljonkin vaikka se ei saakkaan muo loistamaan siellä selässä. Se on erittäin herttainen hevonen, voin vain kuvitella sen olevan jonkun tätiratsastajan unelmien hevonen.
Maassa maan tavalla. Edelleen kyllä tykkään Lahnuksesta, johtuneen ehkä tosiaan siitä, että kaikki sieltä silloin joskus lähti, mutta kyllä silti taas muistan ne syyt miksi siellä joskus lopetin. Tässä vielä kooste oikein laatu videota.. Kerrankin ei ollut hankalaa tehdä lyhyttä koostetta. Ja tosiaan ne onnistuneet pätkät joissa Lola oli rento ja miellyttävä ratsastaa, niin niitähän oli se yksi videolla, joka on siis tuo kokorataleikkaa. Ja tossa biisissä on muuten aivan ihanat sanat, jotka jopa melkein sopivat nykyiseen hetkeen.. Koska mä meinaan harkitsin, jopa 10 kerran kortin ostamista Lahnukseen, mutta en kyllä välttämättä sitä nyt ostakkaan yllä lukevista syistä mutta täytyy katsoa!

I think you're already leaving
Feels like your hand is on the door
I thought this place was an empire
And now I'm relaxed and I can't be sure

But I think you're so mean, I think we should try
I think I could need this in my life
And I think I'm scared, I think too much
I know it's wrong, it's a problem I'm dealing

If you're gone maybe it's time to come home
There's an awful lot of breathing room but I can hardly move
And if you're gone, baby, you need to come home
'Cause there's a little bit of something me in everything in you




lauantai 4. heinäkuuta 2015

Ask anything!

Blogi tulee olemaan heinäkuun hiljaiselolla, sillä hevoset viettelevät kesälomaa enkä käy ratsastamassa niin usein. Tähän kohtaan olisi siis mitä täydellisin ajoitus toteuttaa kysymys postaus! Vastaan kysymyksiin videolla. Kysymyksiä voi laittaa tämän postauksen kommentteihin ja vastailen niihin, kun niitä on tarpeeksi. Sanotaan ajaksi vaikkapa viikko, eli 11.7 on viimeinen mahdollisuus kysyä. Toki muulloinkin voi kysyä kuin nyt kysymyspostauksen aikaan, mutta ne eivät pääse postaukseen. Voit kysyä ihan mitä vain ja mitä luultavammin vastaan kaikkiin. Kysymykset saavat kyllä olla vähän "mielenkiintoisempia" kuin mikä on sun lempiväri. Paitsi jos sinua kiinnostaa mun lempiväri niin asia on sitten erikseen.

                   KYSY MITÄ VAAN 11.7 ASTI!

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Riilahti~Kesäparatiisi

Eilen kotiuduin Riilahden vitosleiriltä hyvin haikein fiiliksin. Sanotaanko, että tämä oli tähänmennessä paras leiri ikinä. Viimeinkin saatiin hyvä leiriporukka! Viimevuosina leireillä joille olen mennyt on ollut enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia ihmisiä joiden kanssa ei pahemmin leirin jälkeen olla yhteyksissä oltu. Tätä viikkoa tulee kyllä ikävä. Ihanaakin ihanempia hevosia, ympärillä niin paljon superihania ihmisiä, +25c, kesä! (Piiitkä postaus tulossa)
Ensimmäiset päivät menivät aika rauhallisissa merkeissä ja hieman rennommissa tunnellmissa. Saatiin leirimökiksi toivomamme Meijeri mökki ja sinne juuri ne ihmiset kuin olimme halunneetkin. Sain leiri hoitsuksi Niken aivan niinkuin olin toivonutkin. Viimevuonna en ollut edes ratsastanut Nikellä, hyvä jos olin kerran sitä rapsuttanut. Nyt mulle tuli vain heti sellainen olo, että siinä on sitä jotain.  Ensimmäinen tunti oli maasto tunti, johon sain Niken. Sain rauhassa tutustua hevoseen ja ai vitsit, mä olin ihan myyty. Se oli niin höyhenen kevyt kädelle ja niin pehmeä jalalle, eli juuri sellainen hevonen mistä pidän. Kiersimme ihanan lenkin metsässä ja lopuksi kävime laukkaamassa pellolla jossa heinä ylsi omiin polviin asti, vaikka olimme hevosen selässä.
Puhelinkuva
Illemalla mulla oli puomipainotteinen koulutunti Vipellä.Vipelläkään en ollut mennyt koskaan aikaisemmin, mutta ihan kivalta se oli näyttänyt. Tunnilla sain Vipestä paljon enemmän irti kuin olin odottanut. Jessica piti meille tämäntunnin ja vitsit se on kyllä hyvä opettamaan. Osaa antaa juuri oikeanlaisia vinkkejä. Harmi, että kuvaajamme kuvaili ihan vain hetken eikä oikein käyttänyt zoomia sen koommin.




Seuraavana päivänä sain taas Niken. Lähdimme maastoesteille hyppäämään sitä ensimmäistä ja helpointa rataa. Nikke ei oikein ollut parhaimillaan, koska en tajunnut vaatia siltä isompaa laukkaa. Hepasta alkoi paljastua aikamoinen hienohelma. Hän ei välttämättä halunnut mennä hyppäämään uutta koivuestettä, koska siihen ei oltu vielä tehty polkua. Tai jos polulla oli paaaljon mutaa ja kaikki kulkivat mudasta jonossa niin Nikke lähti kiertämään ties minkä risukon kautta, jotta hänen ei tarvitsisi astua mutaan :D Tämä näkyi myös karsinassa. Jokainen päivä sillä oli kakka tietyssä kohtaa ja pissa tietyssä kohtaa, ja niitä ei todellakaan oltu levitelty pitkin karsinaa :D
Illemmalla sain estetunnille Aadan. Sekin oli täysin uusituttavuus, mutta vitsit se oli kiva hypätä!









Tämä heppa kyllä imi esteelle ja sillä oli kiva hyppytyyli. Jessica Aminoffin kullan arvoisilla ohjeilla varustettuna tunti oli oikein onnistunut.

Illemalla Jessica piti meille teoriaa esteratsastuksesta. Aasinsiltaa pitkin juteltiin muistakin aiheista ja sanotaan suoraan, että munmielestä teoria ei ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä mielenkiintoista. Mä vaan toivoin, että teoria tunti ei loppuisi ja musta tuntui, että oon ihan kokoajan kysymässä jotakin. Tuon tunnin aikana opin aika paljon..
Illemmalla meillä oli leirikaste. Voi kyllä tuli ryömittyä ties missä lanssa ja saatua ties mitä jauhoja hiuksiin. Ja pakko myömtää, että viimeiset jauhot sain irti hiuksista vasta leirin viimeisenä päivänä. Leirikasteen jälkeen lähdettiin pienellä porukalla uimaan ja minähän heitin talviturkin veke. Tämän jälkeen olisi pitänyt olla vielä sauna, mutta syystä taikka kolmannesta sauna ei ikinä lämmennytkään.
Tiistaina vuorossa olikin uittomaasto. Sain taas toiveeni läpi eli Niken. Meillä oli aikaa, joten kävin harjailemassa Nikkeä. Tein ihan perusteellisen harjauksen ja selvitin hännä varmaan paremmin kuin ikinä. Kyllä se sen jälkeen silkkiseltä näyttikin, vaikka itse sanonkin. Kun viimein pääsimme selkään alkoi ripotella vettä. Onneksi tuli ihan vain muutama vesipisara ja sää oli edelleen lämmin. Teimme noin tunnin maastolenkin ja voi vitsit kun mä nautin. Riilahdessa on niin mielettömän kivat maastot. Aluksi ravailimme ja laukkailimme pelloilla jonka jälkeen menimme metsien läpi ja varmasti jokainen näytti erillaiselta metsältä. Oli myös pätkä, jossa sai parin kanssa vähän hanatella. Ensimmäisellä kerralla Nikke oli vähän varovainen, mutta toisella kerralla sekin tajusi jutun idean ja se vasta hauskaa olikin.
Kun viimeinkin saavuimme rannalle vaihdoimme vähän vaatteita. Nikke meni heti veteen hetkeäkään epäröimättä.
Uitto on kyllä aina yhtä kivaa, mutta  tänä vuonna se oli kuitenkin paljon kivempaa kuin viime vuonna. Vime vuonna sain uittoon hevosen, jonka kanssa ei oikein kemiat kohdannut. Nyt, kun sain uittoon ehkä parhaan hevosen ikiknä, se oli ainakin tuplasti hauskempaa. Saimme ravata ja laukata rantavedessä ja käydä uimassa syvemmälläkin. Nikke ei kyllä todellakaan olisi halunnut uimaan asti vaan alkoi miltein jyrätä kavereiden luokse. Se tuli vähän yllätyksenä, koska muutoin Nikke on aina niin höyhenen kevyt edestä. Ehkä toistan itseäni, mutta se vain kuvaa täydellisesti Nikkeä.





oi että mikä ilme ♥

Toi vaan on niin kiva hevonen, ei siitä mihinkään pääse. Ihansama mitä sen kanssa tekee, kaikki on kivaa.




Aikamme uituamme luovutin Niken seuraavalle ratsastajalle ja ei aikaakaan, kun hekin olivat uittaneet ja lähteneet ratsastamaan tallillepäin. Juuri, kun he olivat lähdössä Jessica sanoi " Se kuka ui tolle vastapäiselle saarelle saa 10 leiriolympialais pistettä". No minähän lähdinkin muutaman muun ihmisen kanssa uimaan vastapäiselle saarelle ja takaisin. Kyllä siinä sai uida, uida ja vielä kerran uida, mutta oli se sen arvoista, vaikka lopuksi lihakset olivatkin vähän väsähtäneet eikä oikein jaksanut ajatella mitään järkevää. Yllättävän nopeasti siitä kuitenkin palautui!
En muista enään kovin tarkasti, mutta illalla taisi olla erilaisia leiriolympialais lajeja. Joskus 10 illalla Jessica pyysi kokoporukan tallinvintille, jossa hän kertoi kummitustarinoita. Riilahdessa kummitustarinat ovat oikeasti hyviä, varsinkin, kun ne eivät ole vain päästä temmattuja vaan ne tarinat ovat oikeasti saaneet jostain peränsä. Riilahdella on todella pitkä historia. Kummitus tarinoiden jälkeen mentiin vielä yömaastoon johon sain Aadan. Kiertelimme ensin peltoa ravissa ja laukassa, jonka jälkeen mentiin Riilahden  kartanon pihaa ja sen puistoon ja siellä kerrotiin kummitustarinoita. Riilahden yömaasto on kyllä aina todella hyvä ja se onkin yksi leirin kohokohta. Meillä vain tietysti oli aamutallivuoro yömaaston jälkeisenä aamuna..

Mulla olisi ollut keskiviikko aamuna maastoesteitä, mutta sain sen vaihdettua koulutuntiin. True kouluratsastajalle vähän liikaa esteitä ;) Koulutunnille sain Papin. Silläkään en ollut ikinä aikaisemmin mennyt. Se on se hevonen, joka liikkuu tunneilla kaulapitkänä takajalat tallissa eikä ole oikein kenenkään suosikki. Juuri ennentuntia sain kuitenkin kuulla, että Papi osaa piaffit ja passaget ja on kilpaillut kouluratsastusta vaikealla tasolla..
Papi on varmaan vaikein hevonen, jolla olen ikinä ratsastanut. Otin ohjat käteen ja se alkoi heti kiskomaan niitä pois. Vaikka kuinka yritin korjata jalalla ja istunnalla, en saanut mitään vaikutusta Papiin vaan se kiskoi edelleen ohjia. Kokeilin varmaan kaikkia erillaisia keinoja saada hevonen pehmeäksi, mutta se kiskoi kahta kauheammin. Kokeilin myös sitä linjaa, että annan paljon ohjaa, jos se haluaisi kulkea eteen alas ja se ei todellakaan toiminut. Papi vetäisi ohjat innoissaan ja jatkoi hölköttelyä. Hansu piti mulle tämän tunnin ja vaikka sainkin häneltä hyviä vinkkejä ei oikein lähtenyt sujumaan. Ja tämähän johti aivan järkyttäviin istunta virheisiin, jotka varmasti edesauttoivat Papia kiskomaan ohjia.


Käynnissä aloin saamaan Papiin vähän tuntumaa ja muissakin askellajeissa alkoi tulemaan pitempiä pätkiä, jolloin Papi ei vain kiskonut muo ja mä kiskonut takaisin.

Tässä ja alemmassa kuvassa käytän siis johtavaa ohjaa


Laukkojen jälkeen aloin saamaan Papiin vähän enemmän tuntumaa, mutta edelleen se oli kaukana mistään hyvästä peräänannosta, mutta mikä tärkeintä se ei enään niin paljoa kiskonut. Silloin kuvaajien piti lähteä pistämään omaa ratsua kuntoon ja lopputunnista en saanutkaan kuvia. Tunnin viimeiset kolmeympyrää kevyessä ravissa sain Papin pohkeesta eteen ohjalle korkeaan muotoon ja se oli kyllä wau fiilis, kun aluksi olin aivan luovuttamis pisteessä. Opettajakin kyllä sanoi, että Papi on erityisen vaikea, koska sitä ei kukaan koskaan läpiratsasta ja että se meni kyllä paremmin kun suurimmalla osalla ratsastajista. Kyllä se oli hyvä kuulla siihen loppuun, etten ihan masentuisi.
Parhaimpia hetkiä laukassa. Hevonen ei kisko vaikka hellitään sisäohjalla.

Tässä taas se kuuluisa virheistunta




Taas mulla kädet sylissä. Ehkä se on kivaa sitten.

tunnin parhaita hetkiä
Ruokailun jälkeen meillä oli teoriassa irtohypytystä. Vaikka olen ollut ennenkin irtohypyttämässä, tuli esille paljon uusia asioita joisa mulla ei ollut mitän hajua aikaisemmin.
Tässä kuvassa on Dexter 1 v. Dexter on Maikin varsa, Maikki on taas hevonen, jolla menin viime vuonna yli puolet leirin tunneista, Maikki on nykyisin yksityinen :(

Asterix, vähän Dexteriä nuorempi

Illemmalla oli vielä estetunti jolle sain Niken. Tunti oli ihan super onnistunut niin minun osaltani kuin myös muiden. Kaikille jäi ihan huippu fiilikset. Sain Jessican neuvoista paljon enemmän irti kuin aikaisemmilla tunneilla ja Nikke oli niin hyvä! Varsinkin viimeinen linja, jota ennen otetin käskystä "pienen hanatus pätkän" krhm.. mutta sen avulla Nikke oli sen viimeisen linjan täydellisempi kuin koskaan. Kerran rysäytimme yhden esteen johtuen aivan täysin minusta ja siitä, että hevonen oli kiltti ja hyppäsi, vaikka kielto olisi ehkä ollut parempi vaihtoehto.
Suoritin myös C-merkin radan. Kaikki tekivät jokatapauksessa saman radan, niin mietin, että mitä mä menetän siinä jos saan kirjallisen arvostelun yhdeltä suomen parhaimmalta esteratsastajalta? niimpä. Tosin jotkut esteet olivat vähän isompia kuin 60 cm, mutta sanoin, että se ei haittaa ja että voin mennä isompana. Multa kyllä kysyttiin useampaan otteeseen, että haluanko ottaa varman päälle, mutta olin kuitenkin sitä mieltä, että ei esteiden tarvitse olla 60 cm, että pääsen niistä yli kunnialla. Onneksi esteen rysäytys ei tullut radalla.


Tajusin vasta nyt miten paljon heitän ohjaa pois hypyssä


Vähän jäin jälkeen...:D Hups

Tää on kyllä koominen :D


Tässä rysäytettiin se este niin että tolpatkin kaatu. Itseppähän ajoin Nikkeä liikaa eteen ja toin sen huonoon paikkaan.


Ilme

Tässä hypyssä kyllä tuntui, että nyt lennetään.




Tää hevonen <3



Pitkästä aikaa löysin oikeasti hevosen johon kiinnyin jo lyhyessä ajassa. Mä oon oikeasti sellanen ihminen, joka kaipaisi sellasta hevosta, mutta valitettavasti mun arjessa ei enään sitä yhtä, joka olisi aina yli muiden..
Illalla vielä kerroimme kummitus tarinoita ja grillasimme. 11 aikoihin lähdimme myös kummituskävelylle. Siellä siis kiersime pareittain vanhoja taloja, latoja ja kellareita yms jossa säikäyteltiin. En viitsi kertoa enempää, jotta en paljasta uusille leiriläisille, jotka mahdollisesti lukevat tätä. Sen vain sanon, että mä kiljuin ja lujaa!
Seuraavana päivänä oli vielä leikkimieliset maastoeste kisat. Lähimpänä ihanne aikaa oleva "voitti". Meillehän ei siis kerrottu mikä ihanne aika on, koska kaikilla ei ollut mitään kelloja. Sanottiin vain, että aika on sellainen, että radan ehtii mennä hyvin rauhallisissa merkeissä. Rataan kuului ns kolme eri rataa ja matkat niille, sekä joen läpi kävely. Onneksi olin käynyt viimevuonna kaikilla radoilla, sillä  nytkun olin vaihtanut maastoesteet koulutuntiin, en ollut käynyt tänävuonna muilla radoilla. Mä muuten olin kuullut väärin, että nopein voittaa, mutta silti vauhdin pitäisi olla rauhallinen.. krhm. Mentiin pareittain ja mä menin ns edellä. Mun ratsuna oli taas Papi, joka oli kylläkin paljon mukavampi maastoesteillä, kun sitä sai pidätellä ja ottaa kiinni kokoajan. Menin todella rauhallista vauhtia ( siis omasta mielestä, en muiden, krhm.. :D). Mutta kun saatiin tulokset, selvisi, että minää ja parini oltiin oltu kokokisan nopeimmat.. hups. Ihanne aika taisi olla 9 ½ ja me saatiin 8.20 ajaksi.  Sitten vielä illalla kotiin ja ihan jäätävä ikävä takaisin..
Tässä vielä leirivideo!