tiistai 15. syyskuuta 2015

Silmissä kipinänhetki

Maanantaina oli aivan ihana syyssää. Maanantain oli myös mun ensimmäinen 80cm startti, Daisylla. Mulla ei ollut mitään havaintoa, kuinka rata tulisi menemään. Verryttelyssä Daisy oli tosi rauhallinen ja ratsastinkin sitä aika pitkillä ohjilla.



Verkka esteet sujuivat hyvin vaihtelevasti. Tuli paljon huonoja hyppyjä, mutta hevonen pelasti. En painostanut Daisya lainkaan, annoin sen mennä aikalailla kuten se halusi. Taisi olla multa  vain silkkaa laiskuutta, mutta joskus on hyvä ettei yritä liikaa.
Pakollin juttutuokio. Meillä on kyllä niin kiva talliporukka, vaikka suurinosa onkin aikuisia :)

Huh, lähettiimpä sitä kaukaa! Ei se selästä tunutnut lainkaan, että kaukaa olisi lähtenyt! aika erikoista

Ylipäästiin

Saatiin hypätä yksi este aina ennen tervehdystä. Daisy tajusi kyllä heti, että nyt ollaan kilpailuissa. Se lähti innoissaan ja hyppäsi vesimaton epäröimättä hetkeäkään. Mutta se oli vasta alkua. Kun Daisy kuuli, kun pilliin vihellettiin lähtömerkiksi se innostui. Se alkoi puhista ja pärskyä ja laukata paikallaan. Kun viimein ohjasin tamman radalle se oli aivan liekeissä. Se olisi halunnut juosta vain kovempaa ja kovempaa. Yhtäkään estettä Daisy ei epäröinyt hetkeäkään, sille kaikki oli niin helppoa, kuin pientä leikkiä vain. Mulla oli vähän sellaien olo selässä, että nyt hevonen kyllä taas vähän kuskaa. Mutta se ei haitannut. Mä nautin siitä. Vaikka hevonen vähän päätti vauhdista, se oli kuitenkin joka hetki kuulolla ja loppujenlopuksi vauhti oli ihan asiallinen. Jopa ennen estettä pidäte meni läpi. Uskalsin välillä joissain väleissä päästää Daisyä vielä hieman reippaampaan vauhtiin. Selkään oikein tuntui miten hevonen nautti, kun se sai hypätä ja mennä vähän reippaammin. Radan jälkeen olin niin tyytyväinen. Daisy oli ollut radalla parempi, kuin koskaan mun alla. Se tuntui täydelliseltä! Se näkyi myös tuloksissa, sillä voitettiin mun ensimmäisen 80cm luokka ♥
Voitto tuntui erityisen hyvältä, sillä olen vain kerran elämässäni voittanut kisoissa, ristikko luokassa. Nyt mun motivaatio on kasvanut taas entisestään ja olenkin nyt tässä syksyllä antanut ihan kaikkeni tälle harrastukselle. Päivän sanat olivat ehdottomasti kiitollisuus ja onnellisuus.



Tässä vielä video radasta, sillä  ylemmät kuvat olivat taas verkasta :)

4 kommenttia:

  1. Onnea voitosta! Tuo viimeinen kuva on todella ihana, näytät niin tyytyväiseltä ja onnelliselta! Tuollaisella menevällä hevosella on niin paljon kivempi hypätä kuin eteen päin ratsastettavalla.. Vähän on sulla vielä hakemista paikkojen kanssa, mutta hevonen joka korjaa jalkansa näppärästi huonostakin paikasta pelastaa kyllä ;) Meno näytti kyllä paljon paremmalta kuin tunnilla, tuo alkoi jo näyttää esteratsastukselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, haha sitähä mä olinkin! Musta sekin riippuu hevosesta, tykköään hypätä menevillä, mutta en sitten ihan niillä, joiden suu on aivan rautaa radan aikana, daisy kuitenkin on aika hyvin kuulolla vaikka tykkääkin hypätä ja vähän määrää vauhtia. Paskat mä radalla ehi miettiiä mitään paikkoja :DD Siinä mä just tykkäänkin tiian hevosista ku ne hyppää ihan super rehellisesti omista virheistä huolimatta. Hämppäri kyllä osaa kieltämisen ja tiputtamisen jalon taidon, mutta onneks se ei ole mun kanssa sitä harrastanut :D Kiva kuulla!

      Poista