sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Suomenhevonen

Tänään vietetään suomenhevosten päivää. Mitä suomenhevonen merkitsee sinulle?
Suokeista liikkuu paljon ennakkoluuloja. Moni pitää suomen hevosia etupainoisina puska polleina, sellaisina joilla on vain tapana jyrätä taluttaja kumoon päästäkseen ruuan äärelle. Itsekkin saattaisin ajatella näin, ellen olisi päässyt tapaan aivan mahtavia suomenhevosia.
On toki paljon sellaisia suokkeja, joille mun sydän ei sula. Tällaisia ovat ehkä ns. huumorintajuttomat suomenhevoset, sellaiset joilla ei ole mitään kunnioitusta ihmistä kohtaan. Hevoset, jotka olisivat mielummin jossain muualla kuin ihmisen luona.
Mutta on myös niitä suomenhevosia, jotka ovat vieneet mun sydämen mennessään. Juurikin nämä suomenhevoset ovat saaneet minut rakastumaan kovasti tähän rotuun. Parhaimmillaan suomenhevonen on aivan huippukaveri, jonka kanssa voi puuhastella melkein mitä tahansa!
Haluan esitellä mun ehdottoman suosikki suokin, Eetun. Muutama vuosi sitten tämä hevonen oli hoitohevosenani parin vuoden ajan. Eetu oli aika vihainen hoitaessa, se hyökkäili ihmisten päälle, potki ja muutenkin uhkaili ihmisiä. Oli hyvin, hyvin monta ihmistä, jotka eivät uskaltaneet tämän hevosen karsinaan mennä. Myös selkäännousussa hevonen saattoi yrittää potkaista ratsastajaa. Silti mä näin tässä hevosessa jotain, siinä oli sitä jotain. Yksi kaunis päivä uskaltauduin ruunan karsinaan rapsuttelemaan sitä vaikka se kuopikin uhkaavasti ja yritti potkiakkin muo. Silti vain tykästyin Eetuun ja aloitin hoitamaan sitä. Ei kestänyt kuin hyvin vähän aikaa, kun Eetu ei enään vihoitellut mulle. Se ei yrittänyt hyökätä mun päälle, kun avasin karsinan oven.

Parin vuoden kuluttua tästä hevosesta oli tullut mulle paras ystävä. Eetu edelleen yritti potkaista ihmisiä, jotka kulkivat sen hännäntakaa, sen ollessa vaikkapa hoitopuomilla. Mä kuitenkin luotin tähän hevoseen 110%, pystyin huoletta vaikka halailla Eetua takaapäin tai istuskella sen mahanalla, mä tiesin, että se ei ikinä potkaisisi muo. Ja vaikka Eetu hyökkäili ratsastajien päälle, eli peruutti karsinan takaseinälle ja lähti sieltä tulemaan korvat niskassa naama irveellä, ei se mulle ikinä tehnyt sellaista. Eetu katsoi korvat höröllä, että sinäkö se tulit, se oli niin hieno tunne. Eetu valitsi ihmisensä, se oli hevonen, joka ei ollut "paras ystävä jokaiselle". Se oli nätisti minun ja toisen hoitajansa kanssa. Eetu on tähänmennessä ollut hevosista eniten ystävä mulle. Kaikista hevosista, joita olen ratsastanut olen luottanut eniten Eetuun. Eetu on huumorintajuinen ihana hevonen, jota rakastan edelleen koko sydämestäni :) Eetu oli ex-ravuri, siitä ei olisi ikinä tullut hienoa kisahevosta, mutta sillä ei ollut väliä, Eetu oli hevonen jonka kanssa sain ajatukset kauas arjesta. Eetun hoitamisen lopetin vuosi tallinvaihdon jälkeen, aika ei yksinkertaisesti riittänyt kahdelle tallille. Jos Eetun kuulumiset jotain sattuisivat kiinnostamaan, hänen hoitajallaan ( samalla hoitajalla, joka hoiti Eetua samaa aikaan mun kanssa kauan sitten) on blogi :) video kun kävin Eetua moikkaamassa, miten niin hevonen joka tänäkin päivänä joskus hyökkäilee ihmisten päälle? :)


Saitte nyt kaksi videota, koska en osannut päättää kumpi olisi parempi tähän postaukseen.

Toinen suokki jonka haluan esitellä on o. Vilan Pila, eli Pilanpäiten suokin isä, josta tämän blogin nimikin tulee! Noita kahta suokkia ratsastelin vuoden alussa parikuukautta. Pilaa liikutin varmaan 3-5 kertaa viikossa. Pila on ehdottomasti yksi hevonen, jonka tulen muistamaan!
Joka ainut kerta, kun näin Pilan se sai mut hyvälle tuulelle. Eihän sille voinut olla kuin hymyilemättä, kun vislatessa portille tulee pikku suokki vielä vanhoinakin päivinään hirveää kiitopukkilaukkaa :'). Joku toinen kerta taas ihan rauhassa löntystellen, mutta höristen iloisesti. Pilalla oli aina pilkettä silmäkulmassaan, jos se olisi ollut ihminen, se olisi jatkuvasti nauranut mulle aina kun mä tein jonkun virheen :) Ratsastaessa Pila oli aina hirmu reipas, aina satalasissa. Sen kanssa ei  tarvinnut maastossakaan pelätä, jos muut hevoset saivat jotain säikkymiskohtauksia Pila meni kuin juna. Pila oli mulle mahtava opettaja ja niin ainutlaatuinen! Kaikkien suokkien pitäisi olla Pilan kaltaisia! Tai sitten olen vain ollut liian vähän ori suokkien kanssa tekemisissä. hassu Pila


Ja ei pidä unohtaa sitä ainoaa suokkia, jota tällähektellä näen, nimittäin Selmaa! Selma onkin vielä ihan pikkutyttö vielä, huippu kivaa päästä seuraamaan vierestä nuorenhevosen kehitystä. Selma onkin aivan ihana persoona, kovin seurallinen kaveri :)
Mitä suomenhevonen sinulle merkitsee? Onko sinun elämässäsi ollut jotain aivan erityistä suomenhevosta?
Saku suokki tätini naapurista. Tässä olin opettanut ruunan laskemaan päätä pyytäessä :) (c) Päivi Nietosvaara

4 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Sua ei niin helposti osaakaan ajatella suokkien kanssa touhuilemaan.. :D Meillä oli vuoden suokkiruuna, josta en kyllä yhtään enää tykännyt siinä kohtaa kun se vain seisoi ja tuli ihan tyhmäksi energiansa takia :D Nyt ajateltuna se oli kuitenkin ihan hauska tyyppi. Minäkin olen päässyt ratsastamaan hienoilla suokeilla, ja kyllä nekin vaan osaa näyttää taitonsa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijjaa, mitenniin? :D :D Haha, suokkeja on kyllä niin laidasta laitaan.. :)

      Poista
  2. Suomenhevosen pitäisi olla jokaiselle suomalaiselle hienoin hevosrotu jonka tietää! Suomenhevonen on monipuolisin hevonen maailmalla! Suomenhevonen on ystävä, joka taistelee rakkaiden puolestaan kuolemaansa saakka! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijjaa, no ei se ainakaan mulle ole, vaikka mukavia ovatkin :) Mutta joo, on suokit kivoja!

      Poista