lauantai 31. lokakuuta 2015

HIHS 2015

Viime lauantaina kävin kaverini Iidiksen kanssa Helsinki International Horse Show:n lauantain iltanäytöksessä. Tietysti fanikatsomossa, koska hevoset vie jo muutenkin kaikki rahat, joten turha edes haaveilla mistään 65e paikoista.
Mietin pitkään kuvaavani teille MyDayn, mutta se jäi tekemättä, koska kyseisenä päivänä en löytänyt yhtään fiilistä sellaisen väsäämiseen. Kuvia kuitenkin otin, mutta sekin tosin aika masentavin meiningein. Raaka totuushan on se, että mun kamerassa ei riitä valovoima ottamaan kuvia "maneesissa" ilman, että niistä tulee kamalan rakeisia. No ei voi mitään, se on asia johon en pysty itse vaikuttamaan.
1. suuri plussa oli, että verryttelyä pääsi seuraamaan!

2.

3. Tää heppa oli niin symppis!

4. Oli pakko rajata siten, että yleisöäkin näkyy. Katsokaa noiden ilmeitä!

5.
6.

7.


8. Tää kaveri ei ainakaan takajaloilla ota puomia alas :D

9.
Pakko sanoa, että viimevuoden HIHS oli kyllä parempi, kuin tämänvuoden. Viimevuonna olin tosin sunnuntain päänäytöksessä, pitänee ensivuonna siihen sitten mennä taas.. Ns väliohjelmaa ym extraa yleisön hauskuutusta ei ollut lainkaan, kuten viimevuonna oli. Hyvä fiilis alkoi oikeasti nousta vasta valjakkokisan kohdalla jossa tunnelma nousi hetkessä!
Myöskään exposta ei ole kehumista. Olin kyllä ottanut rahaa mukaan pientä shoppailua varten, mutta oli niin huonoja tarjouksia ja sellasia tuotteita ei tullut vastaan jonka kohdalla olisin ollu "tän mä haluan". Tänä vuonna exposta ei tarttunut mukaan mitään, ja se on jo aika paljon..
10.

11. Katsokaa nyt näitä kuvia, kyllä niillä huipuillakin on vähän kummallisia esteistuntoja, miksi mä en saa istua noin 60 cm esteillä :D?

12. Arvaa kuka juttelee Santerin uudenomistajan kanssa just kun kerrankin tapahtuu jotain jännää -.- Kamera ei oikein ehtinyt mukaan, tuli niin kiire avata se :D

13.

14.

15.

16.

17. Mä niin sanoin Iidikselle kisan alussa, että tää heppa voittaa, ja arvatkaa kuka voitti ;)

18.

19. Näitä pukkeja tuli vähän useampaakin otteeseen :D

20. Tää on niin magee!

21.

22. Taas Pony of the year shown alussa sanoin Iidikselle, että tää poni voittaa. Arvatkaas kuka voitti ;)

23. Olihan tääkin kiva vuonikseks, mutta ei se tolle ponille mitään mahtanut :p
Ja vaikka ylempänä puhuinkin hieman kriittisesti tämänvuoden HIHSistä, oli se silti kokemisen arvoinen. Mulla oli tosi kiva ilta ja aika raskaan TETjakson aikana edes yksivälipäivä tallilta teki kyllä terää! Tai sanotaanko, että Tiia ei edes päästäny mua lauantaina enää tekemään töitä aamusta, olen kuulema marttyyri.. :D Lähiaikoina tulossa postausta Sanna Siltakorven este ja maastoeste valkusta! Pelkästään tämänpostauksen kirjoittaminen tuntui raskaalta, ei vain jaksaisi nyt yhtään istua koneella.. Mutta ylihuomenna alkaa taas koulu, niin eiköhän tää tästä hellitä kun pääsee koulunpenkille lepäämään ;)
Mikä/Mitkä oli sinun suosikki kuvasi? Omat suosikit olivat 1,3,16 ja 20!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kypärä rikki #järkipäässä



 Ja seuraava hetki jonka ehdin tajuta on, että taivas ja puut vilistää silmissä ja pläts. Kypärä ei selvinnyt tästä lennosta ehjänä. 

Mulla ei ole oikein esittää kuvamateriaalia viikonlopun kisoista, eikä fiilistä kirjoittaa, sillä en tiedä itsekkään itkeäkkö vai nauraa. Täytynee kyllä sanoa, että vaikka nämä viikonlopun radat eivät ole olleet mitään hohdokkaita ja kypäräkin rytäkässä hajosi, oli mulla kuitenkin hauskaa. Meidän tallilla on vaan niin hyvä ilmapiiri, ihania ihmisiä! :)
Aloitetaan vaikka siitä, että perjantaina ratsastin Hämiksen lauantaita silmälläpitäen läpi. Kyllä siinä kesti työstää ruunaa, varmaan reilun tunnin työstin ruunaa kaikissa askellajeissa, ja sain kuin sainkin Hämiksen tosi hyväksi ratsastaa ja olin todella tyytyväinen. Silti oli sellainen tunne, että lähden vähän soitellen sotaan.
Kisat olivat paljon voiko sanoa epävirallisemmat kuin edelliset? No jokatapauksessa paikalla ei ollut kunnon tuomaria vaan Tiia toimi tuomarina. Meillä oli myös käytössä pitkärata ja samaan aikaan kentällä oli kaksi verkkaajaa ja radasta palautetta sai suullisesti heti radan jälkeen.
Hämis oli perjantain jäljiltä ihan super kiva ratsastaa. Se liikkui heti omalla moottorilla ja oli oikein miellyttävä. Tänään oli kuitenkin päivä, jolloin en saanut itseäni millään kuriin. Hämis huononi rataa kohti, sillä olin niin pulassa itseni kanssa.
Radasta en siis todellakaan tiedä itkeäkkö vai nauraa. En valmistellut mitään tehtäviä ja kaikki radan osat olivat vähän juostenkustuja. Mutta ei siinä pahin. Mä tiputin mun jalustimen heti alkuun. Enkä saanut sitä takasin. Jouduin p y s ä y t t ä m ä ä n  Hämppärin.. Häpesin silmät päästä. Tämä tieysti vaikutti hirmuisesti nopeasti tulleeseen väistöön, joka oli tuon takia jo aivan pilalla. Onneksi seuraava pohkeenväistö oli todella hyvä. Kuka oikeasti pudottaa jalustimen helpossa A:ssa?!?! Huoh.
Radan jälkeen suullinen palaute oli mielettömän hyvä. Kuullessani, että näissä kisoissa on tuollainen suullinen arvostelu, olin hyvinkin ennakkoluuloinen, mutta se olikin positiivinen yllätys. Sain paaljon aivan uudenlaisia vinkkejä ja inspiraatiota omaan ratsastukseen. Tässä pitäisi olla nyt video kouluradasta, ja itkekää verta ihan rauhassa.


Sitten tähän kohtalokkaampaan päivään. Hämiksellä jatkettiin 90cm esteiden parissa. Mun ensimmäinen 90cm. Jo verkkailessa yllätyin miten paljon 90cm oli vaikeampi hypätä kuin 80cm. Niille esteillehän täytyi ihan oikeasti ratsastaa, siksi mä olinkin ihan pulassa. En tiedä mistä johtui, mutta 80 cm tuntui paaaaljon helpommalta!
Päätin, että tänään en katso hetkeäkään Hämppärin laiskottelua ja hanatinkin kenttää pari kertaa ympäri niin lujaa kuin siinä pystyy menemään, muutamat rupesivat meille nauraamankin, miksiköhän ;D Pakko sanoa, että ensimmäistä kertaa ikinä sain Hämiksen ihan kunnolla pohkeen eteen. Sain sen eteenpäin pyrkiväksi. Mun ei tarvinnut enään potkia sitä, vaan enemmänkin pidätellä! Mäkun aloin jo vaipua epätoivoon, että en varmaan löydä Hämiksestä sitä kuumempaa puolta, mutta oli jo aikakin! Siksi onkin erittäin sääli, että ei päästy uusintaan asti, kerrankin kun mun ratsu olisi mennyt uusinnassa eteen!
Mutta palataampa siihen perusrataan. Olin jotenkin kuin unessa. En oikein osannut päättää minkälaisia teitä ratsastan, joten ne olivatkin kamalia sekasikiöitä. Tiesin, että mun pitää tsempata lähestymisissä, silti vain ajauduin estettä kohti ja saatoin vain havahtua, että nyt tullaan huonolla askeleella ja korjasin sitten eteen, sillä se on se minkä mä osaan. Jos mulla on vaikea kohta radalla ja pitää tehdä nopea päätös, ajan refleksin omaisesti eteenpäin. Se koituikin kohtaloksi. Heti 6 esteen jälkeen aloin epäröidä lähestymistä trippelille. Musta vaan tuntui, että nyt tulee huono askel, en luottanut Hämikseen. Ajoin eteen. Ja seuraava hetki jonka ehdin tajuta on, että taivas ja puut vilistää silmissä ja pläts. Kypärä ei selvinnyt tästä lennosta ehjänä.

Rehellisesti sanottuna mun suurin huoli ennen rataa oli/aikasempina päivinä, että en saa Hämppärin moottoria käyntiin ja se pudottaa esteitä. Tällä ilmavaralla ei ehkä kuitenkaan pudotella :D
Miten mä saatoin luulla, että tää eläin pudottelis esteitä xD
Semi hurjaltahan toi näyttää :D

tiistai 13. lokakuuta 2015

Kuulumisia

Olen ollut nyt hyvin epäaktiivinen täällä bloggerissa. Tänään luinkin kaikki postaukset viikonajalta läpi. Jotenkin mulla ei ole ollut ollenkaan aikaa lukea blogeja ja sittenkun aikaa olisi en vaan jaksaisi. Puhelimella on inhottava blogeja lukea ja tallipäivän jälkeen en välttämättä jaksa koneelle tulla, ellei omia kuvia ole. Tässä postauksessa julkaisenkin puhelinkuvia ja kerron vähän kuulumisia. Suurin osa kuvista on snapchat laatua :)
Viime viikonloppuna sain raivattua aikaa viikonlopulle tätini luona. Tilalla oli paimennuskisat joissa sitten auttelin mm. buffan hoitajana. Oli mukavaa viettää vähän lomaa maalla, mutta palatessani tänne Espooseen tulin heti kipeäksi. Pidän itseäni jo terveiden kirjoissa, mutta silti mun ääni vetelee viimeisiään.. Toisessa kuvassa käytiin vain koirani kanssa puistossa istuskelemassa ja nauttimassa vielä lämpimästä ilmasta.
Yhtenä päivänä oli pakko vetää pari buranaakin poskeen.. Ei se silti tallille menoa estänyt. Mä olen kyllä nauttinut näistä syksyn kirpakoista pakkasista! Miinuspuolina on pimeät illat. Onko mitään hirveämpää kuin pimeys joka tulee päivä päivältä aikasemmin! Hyi. Mä kun olen vielä tällainen vainoharhainen lapsi, joka on katsonut liikaa kauhuelokuvia ja säikähtää jokaista pientäkin rapsahdusta joita metsän eläimet päästelevät.
edustus kengät - en kommentoi
Kaverin tuntiakin olen ehtinyt käydä kuvaamassa, vaikka kuvailut ovat jääneet nyt hyvin vähälle. Sitä kun on kokoajan jossain niin ei enää vapaapäivinä jaksa juoksennella kameran kanssa joka paikassa. Tuntuu hassulta tää tilanne.. Vielä kesällähän mä ratsastin hyvä jos kerran viikossa ja valittelin kun elämäni on niin tylsää!
Uskonnon esitelmään käytiin myös video kuvaamassa Helsingissä. Onneksi nyt on kaikki koulujutut tältä jaksolta suoritettu, ihan hyvin arvosanoin vielä! Tänään mulla oli taksvärk ja nyt alkoikin syysloma! Syysloman jälkeen mulla onkin sitten kahdenviikon TET tallilla, eli paljon talleilua tiedossa! Viimeisessä kuvassa Bronksin kanssa hyvin onnistuneen treenin jälkeen vähän köpöttelyä tiellä :)
Tässä viimesen viikon ajan kenttä on ollut aika jäinen, joten olen ratsastellut "radalla". Eli siis siinä pienellä hyväpohjaisella reitillä, jossa suurin osa maastoesteistäkin on. Lenkki on reilun kilsan pituinen. Raksulla kun pitkästä aikaa menin, jätin satulan pois. Oli muuten aivan ihanaa, varsinkin laukat, kun pappa innostui vauhdista siten, että ei olisi millään malttanut enää ravata ♥ Hämiksen kanssa radalla päätin testata pistää raipan seläntaakse, piiiiiiiiitkästä aikaa. Varmaan monen vuoden jälkeen. En voi sanoa kuin että vau! Aivan uusi vaihde ratsastukseen. Siitä innostuneena eilen menin Hatilla tuuppailemaan ja otin heti alkuun raipan selän taakse. Kyllä, se oli ihan kamalaa kärsimystä, kun raippa painaa ilkeästi kyynärtaipeisiin. Mun kyynärtaipeet ei hengitä vieläkään. Se oli niin kamalaa. Mutta sen avulla sain yläkroppani aivan uuteen uskoon. Pystyin paremmin rentoutumaan lonkista ja Hatin ravi, josta olin kehitellyt itselleni ongelman, ei ollutkaan enää niin ylitsepääsemätön. Olin tuon ratsastuksen jälkeen niin iloinen, vihdoinkin jotain ruotua tähän ratsastajaan! Tänään aamulla jokainen lihas huusikin hoosiannaa..
Zetillä olenkin nyt treenaillut hyvin aktiivisesti. Ruuna on ollut yllättävän hyvä ratsastaa muutamasta huonosta päivästä huolimatta. Varsinkin viimeisin ratsastus oli todella hyvä! Ja yritäppäs nyt ton kanssa ottaa söpö selfie, kun toi meinaa työntää mut kokoajan ulos kamerasta :D
Iltatallissa kyytiä odotellessa usein ehtii muutaman tempun käydä läpi pollejen kanssa. Nauttikaa snapchat videolaadusta... Hatti on aivan ihana tehdessään ainoaa osaamansa temppua, jalkaa nostaessa. Koko hevonen on niin tärkeän näköinen ja Hats näyttää aina ihan siltä että "Hei näätsä nyt varmasti, mä osaan tällastä!!". Zet taas oppi puoliksi vahingossa nostamaan ylähuulta käskystä, tolle hevoselle saa kyllä välillä nauraa, mitä ihmeellisempiä ilmeitä välillä tulee temppua pyytäessä :D Daisy taas ei osaa mitään vaan katsoo aina kateellisena. Osaa se kyllä pään pois kääntää käskystä, mutta sitä ei lasketa :D
Nova onkin ehdottomasti paras selfie kaveri! Ei kyllä unohda sekottaa kampausta tai huurustaa kameraa :D Tämä kaveri onkin nykyään sitten ruuna!
Viikonloppuna onkin sitten sekä koulu, että estekisat! :) Menen varmaan heA:n toivottavasti Hatilla tai Hämiksellä ja esteet sitten jollain hevosella 80cm tai 90 cm korkuisina :) Valitettavasti viikonlopulta välttämättä ei ole tulossa kuvia..

torstai 1. lokakuuta 2015

Astetta tasokkaampi valmennus


Keskiviikkona sain taas mahdollisuuden päästä Tuija Tuomisen silmän alle, joten aikanopeaan koulun jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Järvenpäätä. Oltiin sovittu, että tänään Tuija ottaisi mut liinaan, siten voisin keskittyä paremmin omaan istuntaani. Vaikka Steniro on aivan huippuhieno hevonen, se ei silti ole helppo ja on automaatin vastakohta.
Olin suinkin unohtanut miten tehokkaita liinatunnit ovatkaan. Steniro on mun tasoiselle hiukan vaikea hevonen, sillä sen ei ole ikinä tarvinnut sietää aloittelijan virheitä, ja kun minä kiipeän selkään ei asia miksikään muutu. Tollo ei ymmärrä jos annan kovin epäselviä apuja. Se vaikuttaa todella paljon. Nyt kuitenkin liinassa sivuohjilla sain tuntea miltä tuntuu, kun hevonen oikeasti on hyvin avuilla. Ei tarvinnut keskittyä niin paljoon hevoseen, vaan sain miettiä omaa istuntaa, mikä olikin erittäin hyvä juttu, sillä mulla sattuikin olemaan tuonapäivänä ihan kamala esteratsastajan istunta..
Valitan kuvien laatua. En ehtinyt säätää asetuksia y h t ä ä n ennen valmennusta. Yritin saada edes jotain sävyjä esiin vähän överikäsittelyllä.
Taas oli pääajatuksena saada hevonen liikkumaan takajaloistaan aktiivisesti. Pakko sanoa, että helpommin sanottu kuin tehty. En meinannut saada Tolloa millään aktiiviseksi ja silloin se jää junnaamaan paikalleen ja painuu kuolaimen alle. Toisaalta tälläkertaa mulla ei ollut mukana raippaa eikä kannuksia. Ehkä se oli hyvä, sillä tuli opeteltua antamaan pohjetta heilumatta ylävartalon kanssa.


Tänään mulle oli vaikeaa istua hyvässä ryhdissä ja kantaa kädet. Samoin ylävartalon hiljaa pitäminen oli mulle miltein mahdotonta. Siksi olikin hyvä, että tänään olikin tehotreeni. Sanonko, että varmaan ekaa kertaa ikinä ratsastaessa mulla nousi syke ihan kunnolla ja sydän vaan hakkasi rinnassa! Kerta se oli ensimmäinenkin.
Toisaalta tänään huomasin jotain oppineeni. Ei ollut mitään ongelmia saada Tolloa nostamaan laukka tai siirtymään raviin :D Viimekuussahan mun oma istunta oli niin pielessä, että mulla saattoi kestää muutama kierros saada hevonen siirtymään seuraavaan askellajiin. Nyt olen joka kerta ratsastaessani miettinyt Tuijan neuvoja ja ilmeisesti se on jotakin tulosta tuottanut! Paljon paremmin myös tajusin ideaa ja sitä miten hevonen tulisi rasastaa, suomeksi ymmärsin paremmin tunnin tavoitteen.
 Sanotaanko, että näiden Tuijan kahden valmennuksen jälkeen olen vasta oikeasti tajunnut miten hevonen ratsastetaan REHELLISESTI sinne peräänantoon. Ei tarkoita, että osaan ratsastaa hevosen rehelliseksi vaan, että ymmärrän mitä se tarkoittaa, miltä sen tulee tuntua. Ei niin, että hevonen on edes hiukan kokoajan pohkeen takana tai vähän kyseenalaistelee apuja. Niiltä hevosilta voi oikeasti vaatia. Voi vaatia, että hevonen oikeasti yrittää kaikkensa, silloin hevoselle voi olla hyvin kiltti ja pehmeä. Tajuan miten paljon olen katsonut sormien läpi, kun hevoset ovat kusettaneet mua 6-0 näyttäen vain keskisormea.

Joo, toi laukan eteensaaminen ei ollutkaan niin  yksinkertaista :D
Tässä vielä pieni kooste valmennuksesta. Loppua kohti selvästi parani! Odotan sitä päivää, kun saan Steniron helposti aktiiviseksi! Täytyy vain treenata, siihen avain on ainoastaan mun oma istunta, Tollosta, sen taidoista ja valmentajasta ei ainakaan jää kiinni...