Lauantaina herätyskello soi 5.30 ja hevosauto suuntasi kohti Ypäjää, sillä Tiialla oli koulukisat ja maastoestevalmennus. Minä ja Sanna suunnattiinkin matkaan hevosenhoitajina ja kuvaajina.
Kaikki postauksenkuvat (c) Sanna Pohja !!!
Päivä alkoikin, kun Tiia starttasi Daisyllä VaB:0, joka meni aika nätisti. Huvittavaa on, että Tiia saa Daisyllä noin 10% paremmat prosentit kolmekertaa vaikeammasta luokasta kuin minä.. :D Huomaa, että kyllä tässä on vielä jotakin opittavaa.
Daisyn radan jälkeen käytiinkin Ypäjän maastoesteillä, kun Tiia vähän treenasi Zz:tillä ja Frontsulla. Saatiin oikein hieno ilma, vaikka keskenkaiken meidät yllätti aivan jäätävä raesade ja maakin muuttui ihan hetkeksi valkoiseksi!
Frontsu
Kylläpä sitä taas edustetaan
Zz hyppää vedestä
Maasoesteiden jälkeen olikin hetki aikaa katsoa kisoja, ennenkuin oli Hatin vuoro startata. Hatti starttasi Prix St Georgen ja suorituikin siitä kunnialla! Otetaan kuitenkin huomioon, että Hatti on jo 16-vuotias hevonen, jolla ei voi enää aktiivisesti rankkaa treeniä harjoitella. Hevonen, joka käy ratsastuskoulutunneilla, ja silti yltää jopa 60% ton tasoisessa luokassa! Ei voi sanoa kuin, että super hevonen.
Neljänmaissa saavuttiin takaisin tallille, jolloin minä ja Sanna tehtiin vielä iltatalli ja siivottiin karsinat. Ehditiin myös käydä ratsastamassakin, kyllä sit aika paljon saa yhteen päivän mahdutettua. Tosin, itse päätin mennä vähän rennommalla meiningillä ja lopulta löysinkin itseni Raksun selästä pelkän riimun kanssa. Oli kyllä kiva pitkästä aikaa mennä aivan rennosti, on tullut taas viime aikoina treenattua niin paljon.
Tosiaan ei ole paljoakaan kerrottavaa pelkästä humputtelusta, joten antaa kuvien puhua puolestaan, sillä niitä on paljon!
Ilmeellä mennään
Nyt on kyllä kouluratsastajan istunta parhaimmillaan .. :D
Mietin kehtaako tätä julkasta xD Mähän oon tässä kun joku iloinen lapsi, joka on päässyt ponin selkään :D
En olekkaan vielä Tiialla kenelläkään ratsastanutkaan vain riimulla, joten oli ehkä aikakin :D Raksulla se ei ainakaan ole mikään ongelma, se on niin rauhallinen ja tasainen kaveri. Ei varmaan sanoisi mitään vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Mua myös hiukan varoiteltiin, että se voisi kuumua, mutta kyllä tämä vanhus pysyi kokoajan rauhallisena ja toimi 100% painoavuilla <3
Tiia on myös rakentanut tallille vesiesteen! Onko vähän siistiä, ei se vielä ihan valmis ole, mutta ihan super kiva! Se on myös niin käytännöllinen, sillä se täyttyy itekseen luonnonvesistä, sillä talli sijaitsee ikäänkuin suossa.
Ypäjältäkin on nyt saapunut kirje ja pääsykokeisiin on nyt tasan 20 päivää. Paineethan tässä vaan kasvaa, mutta nyt täytyy vaan tsempata täysillä, että saa niistä pääsykokeista kaikki mahdolliset pisteet!
Kun annat itsestäsi kaiken ollaksesi parempi, korjataksesi virheesi. Kun teet kaiken minkä osaat, pistät kaiken likoon ja silti epäonnistut. Vaikka kuinka yrität, vajoat vain pohjalle nielemään ylpeytesi. Kun et tiedä enää pitäisikö itkeä vai nauraa. Kun tajuat lentäväsi ilmassa ja ehdit tajuta, että ei Ei helvetti taas tässä kävi näin. Et enää edes säikähdä tippumista, ainoa tunne mitä tunnet on turhautuminen, pettymys, tunne että mikään ei riitä.
Siinä olikin lyhyesti mun fiilikset viime maanantain rataharjoituksista. Mun on pitänyt kirjoittaa tämä postaus jo ainakin puolitoistaviikkoa sitten. Joka päivä olen kuitenkin ajatellut kirjoittavani tämän huomenna. Kisapäivänä ja seuraavana päivänä olin niin vihainen itselleni, että sanoja ei tuntunut edes löytyvän ja kaikki vain pyöri päässä. Myöhemmin ei ollutkaan enää fiilistä palata kirjoittamaan vain siitä, miten huonosti kaikki oli.
Aloitetaanpa alusta. Mun piti siis suorittaa Hämiksellä 80 cm rata tallimme rataharjoituksissa. Olin aika innoissani, sillä viimeksi meillä oli rataharjoitukset syksyllä. Hämis oli ollut edellisellä estetunnilla hurjan kiva ratsastaa ja ratakin oli tehty talven jäljiltä mahdollisimman helpoksi. Helpoksi onnistua. Verkka hypyt menivät hyvin. Sain kokoajan korjattua virheitäni ja saatiin Tiialtakin monesti kehuja. Mulle ihan oikeasti tuli tunne, että tänään voisin vaikka onnistuakkin. Viime kisoissa tipuin Hämikseltä, sillä ratsastin liian kovassa tempossa. Päätin siis, että tänään mentäisiin rauhallisessa tempossa, että ei ainakaan siitä kukaan pääsisi valittamaan.
Radan alkaessa päätin ratsastaa rauhallisesti. Viimeksi lensin komeasti trippelin yli, sillä ratsastin liian kovaa ja kun paikkaa ei löytynyt ajoin eteen. Päätin, että tänään en tekisi sitä virhettä. Ratsastaisin rauhallisessa tempossa enkä varmastikkaan ajaisi. Luottaisin siihen, että kyllä se hyppää.
Meno ei ollut kamalan sujuvaa. Ennen jokaista estettä, musta tuntui, että mun pitäisi tukea sitä enemmän. Ehkä mulla on sitten vain vanha paha tapa vähän ajaa hevosta tai sitten se johtui alitemposta. Musta tuntui, että se kieltää, jos en vähän rohkaise sitä. Päätin kuitenkin luottaa siihen, kun Tiia oli sanonut, että se kyllä hyppää ja pelastelee mua niinkuin verkassakin jos vain olen siellä selässä hiljaa ja häiritsemättä.
Luotin Hämikseen ja se hyppäsikin paremmin kuin olisin uskonut. Se hyppäsi niin varmasti, että ajattelinkin radalla, että kyllä meillä on toivoa. No perusradan toiseksi viimeiselle esteelle meidän rauhallinen tempo olikin ollut liian rauhallinen. Hämis oli jäämässä liian kauas, mutta ajattelin sen hyppäävän, niinkuin se oli hypännyt kokoradan. Ajattelen, että en varmaan anna pohjetta, siihenhän meidän rata oli viimekerralla päättynyt. Ja tällä kertaa se päättyi, kun yritin korjata edellisen virheeni.
Hämis olisi tarvinnut vain yhden signaalin multa, kun se oli jäämässä kauas, että se olisi hypännyt. Ja mä en reagoinut, koska viimeksi se oli kohtalokasta. Se on vain niin kamalan turhauttavaa, kun viimeksi ratsastin liian kovaa ja ajoin Hämiä ja sitten se kielsikin ja minä lensin trippelin yli. Nyt, kun päätin korjata virheeni ja ratsastaa rauhallisesti ja olla ajamatta, oli sekin kohtalokasta, sillä en löytänyt kultaista keskitietä.
Mun piti korjata edellinen virhe, mun piti antaa se, mitä meillä on annettavaa. Mulla piti olla mahdollisuus, mutta taas löysin itseni maistelemasta hiekkaa kentän pohjalta. En varmaan edes muista milloin viimeksi olisin ollut näin vihainen itselleni. Hämis oli aivan yhtä hyvä kuin se on ollutkin kokovuoden. Ei, korkeuskaan ei ollut se ongelma. Ongelma oli, että mä yritin liikaa. Se on vain niin masentavaa, kun annat tälle lajille ihan kaiken, ja silti epäonnistut niin simppelissä asiassa, kuin pystyn ylittäminen. Toisen kerran putkeen.
Ihanku se nauraisi mulle
Mä tiedän, että musta on kyllä parempaakin, ihan oikeasti on. Se tässä enitenkin masentaa, kun mikään ei riitä. Mutta jos mikään ei riitä, mun on vain annettava enemmän. Kyllä musta vielä hyvä tulee vaikka sitten heittäytyisin satulasta joka ainoalla esteradalla.
Ajattelin nyt ihan pikaisesti tulla kertomaan eilisestä ratsastuksesta. Eilen oli siitä erityinen päivä, että hypättiin vuoden ensimmäiset hypyt. Ei olla kentän pohjan takia hypätty melkein puoleenvuoteen, joten tätä tuntia oli nyt odotettukin. Pääsin tutun Hämpän selkään aivan niinkuin olin toivonutkin.
Täytyy sanoa, että oli aivan mielettömän kiva tunti! Vaikka Hämis tuntui aluksi hieman jäykemmältä kuin yleensä se kyllä vertyi ihan hyväksi. Se hyppäsi kokotunnin niin tasaisesti ja varmasti. Mulla oli siellä selässä sellanen tunne, että esteistunta on ainakin parantunut ja että olen oppinut pitämään ne ohjat kädessä. Paljon oli paikat hakusessa ja oma esteistunta, mutta eihän se mikään ihme ole. Ja toki olisi se voinut paljon huonommaltakin näyttää ja Tiiakin sanoi, että paransin kokoajan, joka oli erittäin kiva kuulla, sillä sitähän mä yritinkin :)
Tultiin aika paljon samaa linjaa. Mulla on nyt totaalinen black out, onko sillä joku kunnon nimikin, jumppasarja?? No joka tapauksessa tykkäsin tehtävästä todella paljon, sillä se tuntui jotenkin pehmeältä nousulta mukaan estemaailmaan. Tarkoitan, että se oli tehty niin helpoksi, että se oli helppo saada onnistumaan. Linjalle tultiin ravissa ja ennen viimeistä estettä oli kaksi askelta, joita ei tarvinnut paljoa miettiä, sillä ne tulivat melkein automaattisesti.
Viimeinen estehän vaan nousi ja nousi ja olinkin erittäin yllättynyt, kun rimakauhu ei yllättänytkään. Tosin oma istunta oli vaikea pitää tuon kokoisella esteellä, sillä enhän mä ole aikaisemmin metriä ylittänyt!
Olin vain niin iloinen tuon ratsastuksen jälkeen, sillä kaikki oli sujunut ihan hyvin ja olin hypännyt ensimmäisen metrin esteeni. Ja vielä ekalla tunnilla miltein 6 kk jälkeen!
Postauksen olen kirjoittanut kymmenessä minuutissa, joten se on sen mukainenkin. Alhaalla videota treeneistä!
Meillä oli koulurataharkat eilen. Starttasin itse Hämiksellä Fein helppo B luokan. Hämis tuntui heti aluksi todella hyvältä. Tässä ruunassa on kyllä se hyvä puoli, että se yleensä jatkaa seuraavana päivänä siitä mihin jäätiin. Onneksi siis sunnuntaina ratsastin Hämistä tunnin verran tavoitteena saada se mahdollisimman hyvin läpi ja se jatkoikin hyvällä moodilla maanantaina.
Häm oli heti aluksi rento eikä mun tarvinnut kysyä niitä takajalkoja alle kahta kertaa. Se oli myös hyvin pehmeä ja kevyt edestä. Itselläni oli vähän löysä päivä, mutta sehän ei haitannut, sillä kerrankin Hämis pysyi tasaisena verkassa, kun mä en itse heilunut joka suuntaan.
En tiedä mitä tapahtui radalle mennessä, mutta kokopakka vain hajosi. Hämppä ei ollutkaan enää yhtä rento kuin verkassa ja alkoi vastustelemaan paljon enemmän. Ja mikä pahinta, joka ikinene tehtävä radalla oli huolimaton ja huono. En vain saanut Hämiä radalla enää niin hyvin läpi, jolloin se kostautui epätasaisuudella. Epätasaisuuteen vaikutti myös se, että mä en pysty istumaan hiljaa ja pitämään pohkeita kiinni. Se on kuitenkin mun uusi projekti, sillä Tiiakin sanoi, että mun prosentit voisi kasvaa paljonkin, jos saisin itseni ja hevoseni tasaiseksi radalla. Mutta mähän sisuunnuin, sisuunnuin niin paljon.. Kyllä musta vielä tasanen tulee, odottakaa vaan...
Ja mitä tarkoitin sillä, että jokainen tehtävä oli mun osalta huonosti ratsastettu? No ihan ensimmäiseksi olin jo suunnitellut meneväni alkutervehdykseen, mutta sainkin kamalan jännityksen aallon ja unohdin kokoradan. Tein voltin ja mietin kuumeisesti, mitä tulee tervehdyksen jälkeen. Onneksi sain itseni rauhotettua ja rata palasikin kirkkaana takaisin mieleen.
Alkutervehdykseen en saanut Hämiä suoraan ja se korjasikin vielä askeleen eteen. Täytyy sanoa, että varmaan huonoin alkutervehdys, minkä olen tehnyt vuosiin. Voltti oli huonosti valmisteltu ja en taivuttanut tarpeeksi. Hämppä myös jännittyi siinä, eikä oikein ollut pohkeen ja ohjan välissä.
Pysähdys ei ollut pisteessä ja Hämis ei meinannut tapojensa mukaan peruuttaa ja mä jäin aivan liian kovaksi. Käynti osuudessa oli lisätty käynti, mutta Hämis oli sen verran jännittynyt, että en voinut pyytää siltä lisää sen rikkomatta raville, joten käynti osuuskin oli huono. Ymmärrätte varmaan nyt, kun sanoin, että jokainen tehtävä meni huonosti?
Ei, en tullut kertomaan tähän postaukseen vain sitä miten huono olin. Ei, en itkeskele täällä itsesäälin vallassa, tulin sanomaan, että mä olen niin sisuuntunut kuin ihminen voi olla. Hämis on näyttänyt mulle parhaimpia puoliaan viimeaikoina, mutta mä en saa niitä kaivettua ulos radalla ja koko rata kärsii mun omasta epätasaisuudesta. Ja siihen on tulossa muutos. Mä tiedän, että mussa on potentiaalia ja niin on mun hevosessakin ja mä niin tiedän, että me pystyttäisiin paljon parempaakin. Siksi tähän epätasaisuuteen tulee nyt loppu, se saa luvan olla ainoa asia mihin kiinnitän huomiota seuraavat viikot.
On tässä kuitenkin eteenpäin menty, vaikka se ei aina kouluradalla tunnukkaan siltä. Etenkin mun kädet on parantunut reilussa vuodessa ihan kamalasti, ainakin siihen nähden, että vuosi sitten mun ongelma oli sahaaminen. Ja muistan kyllä kouluradan reippaasti vajaan kahden vuoden takaa. Ratsastin silloin pelkkiä heC luokkia ja huono rata tarkoitti mulle 50%. Eli nykyään jos starttaan he B ja saan siitä 60% radasta, joka tuntui huonolta niin onhan se edistystä. Kyllä, sain tälläkin kertaa tasan 60% vaikka rehellisesti sanottuna odotin paljon huonompia prosentteja. Tästä muuten pääset näkemään sen kaksi vuotta vanhan radan, josta näkee selvästi, että käsitys huonosta on hiukan muuttunut. Koska blogger ei anna nyt upottaa videota eilisestä radasta niin siihen pääset tästä.
