tiistai 5. huhtikuuta 2016

Odottakaas vaan..

Meillä oli koulurataharkat eilen. Starttasin itse Hämiksellä Fein helppo B luokan. Hämis tuntui heti aluksi todella hyvältä. Tässä ruunassa on kyllä se hyvä puoli, että se yleensä jatkaa seuraavana päivänä siitä mihin jäätiin. Onneksi siis sunnuntaina ratsastin Hämistä tunnin verran tavoitteena saada se mahdollisimman hyvin läpi ja se jatkoikin hyvällä moodilla maanantaina.
Häm oli heti aluksi rento eikä mun tarvinnut kysyä niitä takajalkoja alle kahta kertaa. Se oli myös hyvin pehmeä ja kevyt edestä. Itselläni oli vähän löysä päivä, mutta sehän ei haitannut, sillä kerrankin Hämis pysyi tasaisena verkassa, kun mä en itse heilunut joka suuntaan.



En tiedä mitä tapahtui radalle mennessä, mutta kokopakka vain hajosi. Hämppä ei ollutkaan enää yhtä rento kuin verkassa ja alkoi vastustelemaan paljon enemmän. Ja mikä pahinta, joka ikinene tehtävä radalla oli huolimaton ja huono. En vain saanut Hämiä radalla enää niin hyvin läpi, jolloin se kostautui epätasaisuudella. Epätasaisuuteen vaikutti myös se, että mä en pysty istumaan hiljaa ja pitämään pohkeita kiinni. Se on kuitenkin mun uusi projekti, sillä Tiiakin sanoi, että mun prosentit voisi kasvaa paljonkin, jos saisin itseni ja hevoseni tasaiseksi radalla. Mutta mähän sisuunnuin, sisuunnuin niin paljon.. Kyllä musta vielä tasanen tulee, odottakaa vaan...



Ja mitä tarkoitin sillä, että jokainen tehtävä oli mun osalta huonosti ratsastettu? No ihan ensimmäiseksi olin jo suunnitellut meneväni alkutervehdykseen, mutta sainkin kamalan jännityksen aallon ja unohdin kokoradan. Tein voltin ja mietin kuumeisesti, mitä tulee tervehdyksen jälkeen. Onneksi sain itseni rauhotettua ja rata palasikin kirkkaana takaisin mieleen.
Alkutervehdykseen en saanut Hämiä suoraan ja se korjasikin vielä askeleen eteen. Täytyy sanoa, että varmaan huonoin alkutervehdys, minkä olen tehnyt vuosiin. Voltti oli huonosti valmisteltu ja en taivuttanut tarpeeksi. Hämppä myös jännittyi siinä, eikä oikein ollut pohkeen ja ohjan välissä.
Pysähdys ei ollut pisteessä ja Hämis ei meinannut tapojensa mukaan peruuttaa ja mä jäin aivan liian kovaksi. Käynti osuudessa oli lisätty käynti, mutta Hämis oli sen verran jännittynyt, että en voinut pyytää siltä lisää sen rikkomatta raville, joten käynti osuuskin oli huono. Ymmärrätte varmaan nyt, kun sanoin, että jokainen tehtävä meni huonosti?



Ei, en tullut kertomaan tähän postaukseen vain sitä miten huono olin. Ei, en itkeskele täällä itsesäälin vallassa, tulin sanomaan, että mä olen niin sisuuntunut kuin ihminen voi olla. Hämis on näyttänyt mulle parhaimpia puoliaan viimeaikoina, mutta mä en saa niitä kaivettua ulos radalla ja koko rata kärsii mun omasta epätasaisuudesta. Ja siihen on tulossa muutos. Mä tiedän, että mussa on potentiaalia ja niin on mun hevosessakin ja mä niin tiedän, että me pystyttäisiin paljon parempaakin. Siksi tähän epätasaisuuteen tulee nyt loppu, se saa luvan olla ainoa asia mihin kiinnitän huomiota seuraavat viikot.





On tässä kuitenkin eteenpäin menty, vaikka se ei aina kouluradalla tunnukkaan siltä. Etenkin mun kädet on parantunut reilussa vuodessa ihan kamalasti, ainakin siihen nähden, että vuosi sitten mun ongelma oli sahaaminen. Ja muistan kyllä kouluradan reippaasti vajaan kahden vuoden takaa. Ratsastin silloin pelkkiä heC luokkia ja huono rata tarkoitti mulle 50%. Eli nykyään jos starttaan he B ja saan siitä 60% radasta, joka tuntui huonolta niin onhan se edistystä. Kyllä, sain tälläkin kertaa tasan 60% vaikka rehellisesti sanottuna odotin paljon huonompia prosentteja. Tästä muuten pääset näkemään sen kaksi vuotta vanhan radan, josta näkee selvästi, että käsitys huonosta on hiukan muuttunut. Koska blogger ei anna nyt upottaa videota eilisestä radasta niin siihen pääset tästä.


5 kommenttia:

  1. Tuota vanhaa videota kun katsoo, niin huomaa kyllä edistystä tspahtuneen. Mukavia treenihetkiä!

    http://puskaratsastajanunelmia.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Näitä sattuu! Ihan huomaamatta se oma jännitys ja jännittäminen saa kaiken menemään pieleen... Mutta ensi kerralla taas hitusen viisaampana! Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän turha kommentti mut mun snäppi on nykyään siis tiamikaelaa :D

      Poista
    2. Jännityksen sain kuriin heti kun pääsin alkutervehdykseen, ongelmana oli, että en osannut tarpeeksi. Mutta kyllä mä vielä tulen osaamaan;)

      Poista