maanantai 27. kesäkuuta 2016

Give up, Don't give up, give up

What if you fail? You will. Then, you move on.

11.6 Olikin estekisat Hämiksen kanssa Sakun tallilla. Tarkoitus oli startata 60cm ja 80cm. Olin melkein luottavaisin mielin, sillä oltiin hypätty edellisenä päivänä 80cm rata ilman mitään ongelmia. Tai no eihän meillä tunneilla ole ikinä ollut mitään kielto ongelmaa, vain kisoissa. Päätin silti taas yrittää parhaani, turha sitä on etukäteen luovuttaa, ehtii sitä jälkeenkinpäin itkeä.
Kisathan alkoi ihan hirmu hyvin, kun olin 60cm verkassa ihan unessa. En tiedä mikä mua vaivas, yleensä voin keskittyä tosi paljon, nyt kuitenki mietin ihan muita asioita. No seurauksena Hämis kielsi 60cm okserille ja lensin sen yli taas vaihteeksi. Siinä oli jo aika naurettava olo tippua 60 cm okserin sekaan.. Tuli vähän sellanen olo, että mitä mä edes teen estekisoissa. Toisaalta se oli mulle hyvä herätys ja sen jälkeen kyllä keskityin.
Radalla Hämis oli kyllä ihan menossa, mutta jotain olen oppinut, siihen ei kannata luottaa. Yritin siis ratsastaa vain mahdollisimman oikein ja varmistaa pohkeella, koska noistahan se pääsee vaikka kävellen yli, mutta eri asia on viitsiikö hänen korkeutensa.. Saatiin kuitenkin puhdasrata josta olin tyytyväinen, koska se ei ollut mikään itsestään selvyys. Ei, ei edes polvenkorkuisilla esteillä. Luokkahan oli Clear Round, joten ruusuke lähti jokatapauksessa mukaan.
Kun esteet nousi 80 cm mun rimakammo heräsi. Olin varautunut, että vain muutama este olisi maksimi korkeudessa, mutta kaikki näyttikin olevan ihan tapissa. Päätettiinkin Tiian kanssa, että vaikka uusintaan pääsisin menisin ihan perusradan tiet, eli mitään sijotuksia ei lähettykkään hakemaan.
No radalla mentiinkin ihan sokkona. Ei mulla ollut mitään hajua aikooko toi eläin hypätä vai kieltää. Ei auttanut kuin yrittää ratsastaa niin hyvin kuin osaan ja toivoa parasta. Rata kuitenkin tyssäsi jo kolmannelle esteelle. En edes radalla tiennyt miksi, en tiennyt mitä tein väärin. Mua vaan ärsytti niin paljon. Pysyin kuitenkin kerrankin selässä, koska edes kerran elämässään toi hevonen piti päänsä ylhäällä kieltäessä.

No rata jatkui uuden mahdollisuuden kera, mutta kukapa olisi uskonut, että se tyssää saman virheen takia kuin mistä ensimmäinen kieltokin johtui.. Molemmissa väleissä olisi siis pitänyt sujua, ja mä en ollut ratsastanut tarpeeksi eteen.. Sääli etten sitä radalla tiennyt, sillä toisesta kiellosta oltaisiin voitu välttyä.. En vaan tajua, miks toi eläin ei halua hypätä kisoissa. Tai varmaan hyppäisi jonkun taitavan kanssa. Mutta mäkin tiedän, että en todellakaan ole ainoa, kenellä Hämis harrastaa/on harrastanut tällasta. Mutta se on sääli, sillä Hämiksen kanssa on niin hurjan kiva hypätä. Kyllä mä sen kanssa hyppään mielummin kuin muilla Tiian hevosilla. Sen takia onkin masentavaa, kun jokaiset kisat päättyvät siihen, kuinka mä lennän voltilla okserin yli.







Ei mulla muuta tällä kertaa, mitä tohon nyt pitäis edes sanoa.

2 kommenttia:

  1. Pakko sanoa, et oot kyllä aikas jääräpää kun jaksat silti hypätä ja yrittää, epäonnistumisista huolimatta! Ja toi 60cm kuitenkin jo saavutus. Onnee :)

    VastaaPoista
  2. Ihailen sinun vahvuuttasi vain jatkaa, vaikka tulee tippumisia. Onneksi sinulla on sellainen valmentaja joka kannustaa sinua kisoihin (?). Kuitenkin 50-60cm näytti hyvältä, kyllä sinä vielä pääset rimakauhustasi! Lisää vain rutiinia niin kohta menet isompia luokkia vaikka silmät kiinni.

    VastaaPoista