keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kertoisko joku mitä tapahtuu?

Aikamoni blogin vanhempi lukija varmaan muistaa kuinka olen postaillut ahkerasti motivaatiosta ja asenteesta. Postauksissa olen painottanut, miten paljon panostan lajiin. Tällaisia postauksia tuli paljon etenkin viime keväänä. Nyt kysyn itseltäni, mitä on tapahtunut?
Sanoin, että haluan tulla hyväksi ja niin halusinkin. Raadoin niskalimassa sen eteen, tein lukuisia tunteja tallitöitä ja vietin aikaa hevosten parissa varmaan enemmän kuin kotona. Halusin oppia kaiken, halusin kehittyä. Vietin tunteja parantaakseni asennettani, jotta se kestäisi ja en sortuisi sellaiseksi luuseriksi, joka valittaa kaikesta.
En edes itse tiedä mitä tässä on tapahtunut. Kesän alussa, kun kaikki treeni pääsykokeita varten oli ohi ja tiesin jo päässeni sisään Ypäjälle mun motivaatio vähän laski. En edes tiedä miksi. Ravasin kokokesän tallilla ja olinkin siellä melkein joka päivä. Loppukesästä halusin viettää enemmän "tallivapaita". Nautin siitä, että sainkin tehdä jotain muuta kuin talli töitä. Nautin siitä, että sain laittaa ratsastushousujen sijasta mekon ja mennä Helsinkiin, vaikka ennen melkein vihasin sitä. Olisin voinut senkin ajan viettää tallilla töissä ja ratsastamassa, mutta en jaksanut. Kaipasin jotain muutakin.
Saatte nyt nauttia talvisista tb kuvista
 Kun tuli aika muuttaa Ypäjälle olin ennemminkin surullinen ja haikea kuin ilonen. Missä oli se ilo siitä, että pääsen vihdoinkin opiskelemaan juuri Ypäjälle, minkä eteen tein niin kovasti töitä? En tiedä, sitä iloa en löytänyt. Olisin toki toivonut voivani sanoa itselleni, että Rebekka tunne enemmän kiitollisuutta. Rebekka motivoidu enemmän, Rebekka ole ahkerampi. Rebekka ole iloisempi ja nauti nyt kun pääsit Ypäjälle, mutta tunteet ei toimi niin. En vain pysty tuntea niinkuin ehkä haluaisin tuntea. Jos olen surullinen, en voi piristyä, jos joku sanoo, että täytyy olla nyt iloinen. Jonkun asian täytyy muuttua ja joskus se saattaa olla hyvinkin pieni asia.

En tiedä mika mua vaivaa. Valehtelisin jos väittäisin, että olisin antanut parastani viimeaikoina. Olen ollut laiska, mutta en edes tunne huonoa omaatuntoa. Mua ei ole edes jaksanut kiinnostaa, että kova työ alkaa valua hukkaan, jossen ota itseäni niskasta kiinni. Mutta täällä mä istun hälläväliä asenteella. Kyllä mä edelleen ratsastan niin paljon kuin mahdollista, koska tykkään siitä. Kyllä teen läksyni ajallaan ja kuuntelen tunnilla ja yritän oppia. Mutta voisin tehdä niin paljon enemmänkin, nyt kun mulla on kaikki mahdollisuudet siihen. En kuitenkaan tee enempää, koska multa puuttuu sellainen palo tähän hommaan. Tällä hetkellä teen tätä, koska tämä on kivaa, mutta sellainen suuri intohimo puuttuu juuri nyt. Se, että on suorastaan innoissaan päästessään treenaamaan puuttuu täysin. Ja tiedän, jos jatkan näin, en ikinä saavuta mitään, ikinä kehity. Mutta toisaalta mua ei edes kiinnosta, mua ei kiinnosta vaikka kaikki ennen mua huonommat ratsastajat menisi kohta kirkkaasti mun ohi. En oikein jaksa välittää, haluaisin jaksaa, mutta kun en jaksa niin en jaksa.
Miksen antaisi itselleni lupaa vain olla? Nauttia vain pienistä hetkistä hevosten kanssa, vaatimatta itseltäni mitään. Se kuulostaa houkuttavalta ajatukselta, mutta jos teen niin se tuntuu niin väärältä. Silloin tuntuu kuin tekisin pettymyksen itselleni, perheelleni, ystävilleni ja valmentajille. Jos yhtäkkiä tyydynkin vain puskailuun. Tämä postaus on kyllä niin sekava, mutta niin on myös mun pää tällähetkellä.

Okei luulen, että tähän motivaation romahdukseen vaikuttaa myös se, että yksityiselämässäni on nyt ollut vähän myllerrystä ja olen tässä kuukauden aikana itkenyt varmaan enemmän, kuin parina viimevuonna yhteensä. Niin paljon, että nyt olo on niin tyhjä ja turta, että tuntuu melkein masennukselta. Kun et enää odota keneltäkään ihmiseltä mitään. Et jaksa ilostua iloisista asioista ja surulliset asiat eivät enää sureta. On surrut niin paljon, että surulliset asiat eivät voi enää satuttaa enempää. Ja kun tätä asiaa en saa pois päästäni, se on siellä kokoajan. Kun herään, kun olen tunnilla, kun nään kavereita, kun menen nukkumaan. Enkä voi edes kertoa mikä on ystävilleni. Se on suoraan sanottuna vitunmoista paskaa, se syö ihmistä sisältä. Kun kaikki energia imeytyy pois, mistä se löytyisi tallijuttujen ja ratsastuksen ajaksi?
Älkää nyt kukaan pelästykö, kyllä tässä pärjäillään, enkä todellakaan ole luovuttamassa. Kyllä se palo tähän hommaan jostain vielä palaa. Vaikka kaikki "never give up" sitaatit kiinnostaa nyt kuin kilo paskaa, en aio luovuttaa. Kysymys onkin kauan tätä jatkuu, sillä tätä menoa vain väsyn enemmän. Jos ja kun intohimo palautuu, onko silloin jo liian myöhäistä?
Tämä oli todella diippi postaus enkä ehkä yleensä jakaisi näin henkilökohtaisia ajatuksia, mutta nämä ovat nyt suht olennaisia bloginkin kannalta, sillä se vaikuttaa motivaatioon luoda postauksia yms.

lauantai 27. elokuuta 2016

No paskaa kuuluu

Ei lähtenyt arki Ypäjän hevosopistolla käyntiin ihan suunnitelmien mukaan. Pari päivää ennen muuttoa tulin kipeäksi, joten kaikki pakkaus hommat yms oli aika epämiellyttäviä hoitaa sellaisessa lääkehumalassa. Kaikenlisäksi muuttopäivä oli kovin harmaa ja sateinen. Päätin kuitenkin, että en voi olla ekaa viikkoa poissa tai olen ihan pulassa myöhemmin.
No kipeänä kaikki tunnit tuntui tosi pitkiltä varsinkin, kun aluksi käytiin järjestyssäännöt yms lukuisia kertoja läpi. Oppitunnit kestivät myös 1,5 tuntia, joten kipeänä sinnitellessä se tuntui aika rankalta. Oli myös todella masentavaa päivän jälkeen mennä vain sänkyyn, mutta pakkohan se oli yrittää parantua.
En kuitenkaan parantunut. Yöllä niistin itselleni korvatulehduksen ja samassa sainkin silmätulehduksen molempiin silmiin. Siinä kohtaa meinasin jo luovuttaa. Ei muuta kuin aamulla heti Ypäjän terveysasemalle, josta sain antibiootit korvatulehdukseen ja silmätipat silmiin. En kuitenkaan lähtenyt paranemaan, joten keskiviikkona suuntasin kotiin lepäämään.
Viikonloppuna pääsin onneksi jo ratsaille

Seuraavalla viikolla jo paremmassa hapessa opistolle ja opiskelut pääsivät alkamaan kunnolla. Omasta mielestä tunnit on olleet todella mielenkiintoisia, vaikka kaikki on aloitettukkin ihan perusteista. Silti olen kokoajan oppinut jotain uutta. Käytännön tunnit ovat olleet kyllä suosikkeja. Viikolla pääsin mm. ajamaan ihan kunnon ravihevosta raviradalle ensimmäistä kertaa. Myös eka ratsastustunti suoritettiin ja itse ratsastin Tallimestarilla. Ei ehkä ihan minun tyyppinen hevonen, mutta ihan kiva silti. Viikolla ehdin myös käydä pari kertaa katsomassa kaverini Emilian hevosta Namua. Kerran sen kanssa tuuppailinkin, vaikka se ei nyt mitään maailman helpointa puuhaa ole.. Loppuviikosta testasin myös Ypäjän ratsastuskoulun. Tulen siellä varmaan ainakin toistaiseksi jonkin verran ratsastamaan, vaikka se voisi kyllä olla paljon parempikin. Jos siis rehellisiä ollaan.
Paskinta on kuitenkin, että tulin nyt uudestaan kipeäksi ja korvatulehdus ei lähtenyt paranemaan antibiooteilla. En haluisi olla poissa koulusta ensiviikolla, kun me päästään töihin Suomenhevosten kunkkareihin. Suoraan sanottuna kyllä nyt vituttaa. Muutenkin tää sairastaminen tulee jo korvista ulos. Onneksi kävin tänään ratsastamassa Hämiksellä, joka oli niin huippu, että pelasti mun päivän!
Ypäjällä on niin pitkät välimatkat, että laitoin sports trackerin päälle, kun kävin hakemassa pyörän luokan edestä..

Siinä se pieni, niin täydellinen kimo ♥

Emilian Namu koulu rääkin jälkeen :D

Siinä komeilee Urho treenin jälkeen!

Pojun kanssa lenkillä! Kuvan otti Milla :)

torstai 11. elokuuta 2016

Muutto Ypäjälle

Harva se päivä, kun mulle heitetään postaus ideoita. Nyt kuitenkin todella moni toivonut, että kirjoittaisin jotain fiiliksistä yms muuttoa kohtaan. Itsellä lyö aiheesta pää ihan tyhjää, enkä ole osannut vastata edes face to face kenellekkään, mutta voin kuitenkin yrittää joitain fiiliksiä teille kertoa.
Muutto Ypäjän hevosopistolle tapahtuu tämänviikon sunnuntaina, eli 14.8. En usko, että koulu varsinaisesti alkaa silloin vaan luulen päivän olevan enemmän infoa yms. Mitenkään en ole muuttoon vielä valmistautunut ja se vähän tässä ahdistaakin. Sinne kun pitää todellakin muuttaa, viedä kaikki asiat mukanaan. Peitot, tyynyt, astiat, pyörä yms.. Itse en ole pakannut vielä ensimmäistäkään asiaa, koska tapojeni mukaisesti ajattelin jättää sen aivan viimetinkaan. Olen vain nyt nauttinut lomasta täysillä, ja niin monta asiaa on mielessä, että en edes tajua mitä tässä on tapahtumassa.
Varmaan jokainen on kysynyt multa, että jännittääkö? Onko kivaa?
Rehellisesti sanottuna kyllähän se vähän jännitää jättää taakseen kaikki se tuttu ja turvallinen. Onhan se vähän jännää, kun ei valinnutkaan vain sitä lukiota johon kaikki kaverit menivät.. Ei mua mitenkään kamalasti jännitä, mutta vähän mietityttää miten kaikki asiat lähtevät käyntiin, miten hyvin pärjään. Ja sitten tuo onko kivaa.. No onhan se kivaa, kun pääsee nyt olemaan melkein 24/7 heppa jutuissa mukana ja kaikki ihmiset ympärillä on hevosihmisiä. Siitähän mä vaan pystyin unelmoida silloin ala-aste ikäisenä. Mutta voisi olla kivempaakin. En päässyt sille linjalle, jolle halusin ja se harmittaa edelleen. Hevosenhoitajilla on ratsastusta hyvä jos kerran viikossa. Nyt olen tottunut ratsastamaan sen 5 kertaa viikossa vähintään niin tulee olemaan vähän totuttelemista ja vähän pakko etsiä itselleen jostain hevonen jolla ratsastella. En ole edes jaksanut etsiä vuokrahevosia, helpointa olisi vain kävellä ratsastuskouluun :D
Myös asuntola elämä huolestuttaa hiukan. Voi olla tosi jees, jos satun saamaan kivat ihmiset ympärille, mutta jos toisin käy, tulee olemaan aika kamalaa asua asuntolassa. En myöskään malta odottaa sitä teini draaman määrää mikä on tulossa.. Tätäkää asiaa en kyllä ole jaksanut murehtia sen enempää, en kuitenkaan etukäteen asialle mitään voi tehdä. Sitä paitsi turha stressata, kun kaikki on hyvin.
Blogin kirjoittamista aion jatkaa opistolta, laatu kyllä saattaa laskea entisestään, sillä en tiedä mitä materiaaleja saan sieltä ikinä. No ainakin puhelinkuvat onnistuu, jos ei sitten muuta ;) Oman tietokoneenkin saan lähiaikoina, joten helpotusta tulossa! Vielä tosin harmittaa, että ei ole melkein mitään kuvia jäljellä, koska tuo hiton ulkoinen kovalevy kuoli..

 Jos kiinnostaa kuulla ajankohtaista päivittelyä mun heppalaiffista, kannattaa seurata mun heppa instaa @_pilanpaiten , päivittelen sitä aika usein! Snäppiä päivittelen kanssa aika tiheään, mutta toistaiseksi haluan nyt jakaa sen ilon vain omille kavereille :) Nyt allekirjoittaneella on jo kiire valmennukseen! Huominen vielä vapaa ja sitten lauantaina vielä Tiialle ennen muuttoa. Silloin voisin kuvailla/kirjoittaa jotain, toiveita?

maanantai 8. elokuuta 2016

Vaikeaa, mutta ei mahdotonta

Sain ajatuksen, että ratsastaisin pitkästä aikaa jonkun kouluradan Dressage Onsiteen. Ajattelin, että voisin nyt osallistua itse kilpailuunkiin. Tavoitteena oli myös ratsastaa rata ennen muuttoa Ypäjälle. Noh.. Tavotteet saavutettu, mutta tyytyväinen en voi olla.
Frontsun kanssa ajattelin edetä ihan rauhassa, että saisin rentouden säilymäään. Olen huomannut, että toi hevonen jännittyy todella helposti ja sen jälkeen rentoutta on hyvin vaikea saada takaisin. Menin siis todella pitkän verryttelyn. Kävin rauhassa kaikki asiat läpi ja siinä kesti varmaan 40 minuuttia. Sitten Frontsu alkoi tuntua jo siltä, että ei tänään ainakaan parane, joten päätin ratsastaa radan. Ihanaa, kun saa verkata juuri niin kauan kuin on tarve.. Aloitin muutenkin radan vasta kolmannella yrityksellä, sillä ensimmäisessä tervehdyksessä Frontsu säikähti jotain ja toisessa kamera lopetti kuvaamisen.. Onneksi ei ollut kiire minnekkään.

Radalla Frontsu oli ihan ok. Kokoajan se oli pohkeentakana, mutta tärkeintä oli, että rentous säilyi mahdollisimman hyvin. Keskiravit olivat aivan liian hitaita ja huonoja, mutta en vain pystynyt istumaan siinä ravissa ja heti, kun aloin pomppia Frontsu rykäisi pään taivaaseen. Parempi valinta oli siis tehdä hiukan heikommat keskiaskellajit mutta niin, että rentous säilyi. Myös keskihalkasijat olivat mulla ihan päin ties mitä.. Omasta mielestä siinä oli suurimmat rokottavat tekijät. Ja vaikka en ollut kauhean tyytyväinen rataan, niin näin jälkeenpäin mietittynä olisi se voinut olla paljon huonompikin.


Olisin siis suorittanut helpon B:n, mutta en yhtään tykännyt radasta tai varsinkaan nelikaarisesta kiemuraurasta, joten päädyin A:han, vaikka se onkin mulle liian vaikea vielä jos mielin saada hyvät prosentit.. Aivan, menen mielummin A:ta, koska en halua ratsastaa nelikaarista kiemurauraa.. :D
Olin niin tyytymätön rataan Frontsun kanssa, että pyysin äidin uudestaan tallille kuvaamaan. Ajattelin, että Zz:tin kanssa nyt ainakin saadaan hyvä rata, kun vihdoinkin olen taas oppinut sitäkin vähän ratsastamaan. Mutta ei siitä tullutkaan mitään.. Oikeasti, ihan kamalaa. Joo Zz liikkui ihan kivasti, mutta se ei todellakaan säilyttänyt rentoutta radalla. Ensimmäinen rata oli ihan kamala. Puolet radasta se oli aivan liian jännittynyt. Tottakai sain myös potkaista kerran kannuksilla, kun herra olisi pysähtynyt paskalle.. Laukkaosuudessa ei myöskään mitään kehumista.

Päätin samantien radanjälkeen, että ratsastan sen uudestaan. Annoin Zetin kävellä ja nappasin mukaan raipan. Uskon sen kuitenkin olevan sallittu, sillä kyseessä on vain ns.rataharjoitukset. Raipan kanssa ja uudestaan sisuuntuneena toinen rata oli paljon parempi. Toisaalta Zz oli paljon kiireisempi ja rentous kärsi siitä aika paljon. Oli sillä onneksi kuitenkin takajalat paremmin alla. Ei pisteitä kuitenkaan heru, jos hevonen on epätasainen, keskiraveissa ei etene ja veny tarpeeksi, ei suoristu kolmikaarisessa..
Mulla oli aivan elämää suurempi ongelma kumman radan lähetän arvosteltavaksi. Arvostelin jopa itse molemmat radat, ja annoin kummastakin itselleni 55%.. Tilanne oli ihan plus miinus nolla. Frontsu oli rennompi ja tasaisempi, muta sillä ei ollut takajalat tarpeeksi hyvin mukana. Keskiaskellajit huonot ja keskihalkasijat ihan hukassa. Zz liikkui paremman näköisesti, mutta ei ollut tasanen ja silläkin oli moni liike hyvin huono.. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin kuitenkin, että lähetän radan, jonka menin Frontsun kanssa.. Hyvät prosentit ei kuitenkaan ole tulossa, sen tiedän.
Kaikkein huvittavinta on, että seuraavana päivänä harjoittelin Zztin ja Hämiksen kanssa samaista rataa ja molemmat hevoset toimivat kuin unelma.. Varsinkin Hämis, joka oli miltein täydellinen. Lyön pääni pantiksi, että sen kanssa saisin 10% paremmat prosentit, kuin näiden ruskeiden kanssa.. On kuitenkin niin mun tuuria, että hevoset liikkuu kuin unelma juuri silloin, kun ketään ei ole paikalla.. Alla vielä vähän videomateriaalia :)

perjantai 5. elokuuta 2016

Kysymyspostauksen vastaukset

Valitettavasti tämkin postaus on aivan liikaa myöhässä, mutta olin kuvannut jos vastaukset videolle, kunnes ulkoinen kovalvyni meni rikki ja kaikki katosi sen mukana.. Tässä siis tulee vastaukset kirjallisessa muodossa.
Vaikea löytää kuvia tähän postaukseen, kovalevy meni rikki... sinne katos kaikki kuvat viimeiseltä 6 vuodelta.. Ei, ei toki vituta..

Miten meni pääsykokeissa? 
- Omasta mielestäni olin ihan parhaimmillani ja en olisi etukäteen voinut kuvitella ratsastavani jännityksestä huolimatta niin hyvin ja antamaan parastani. Muidenkin tehtävien osalta sain kyllä annettua parhaani, että mikään ei jäänyt kaivelemaan hampaan koloon.
Mitkä oli fiilikset ennen ja jälkeen?
- Etukäteen mua jännitti aivan kamalasti. Ensinäkin olin treenannut vuoden vain pääsykokeita silmälläpitäen ja tiesin, että jos haluan päästä Ypäjälle, mä tarvitsen ne pisteet niistä pääsykokeista. Ennen omaa  ratsastusvuoroa alkoi vielä käsi tärisemään, pyörryttää ja oksettaa, koska mua jännitti niin paljon! Pääsykokeiden jälkeen oli yllättävän helpottunut ja rento fiilis. Koko päivän (ja vuoden) jännitys ja strssi purkautui väsymyksenä, mutta tiesin, että olin parhaani näyttänyt.

Miten löysit/päädyit nykyiselle tallillesi?
- Olin lopettanut edellisellä tallilla ja olin etsimässä vuokrahevosta. Mistään ei kuitenkaan löytynyt, jolloin eräs nainen, jonka hevosia liikutin ehdotti, että kävisin kokeilemassa Tiian tallia. Olin aika vastahakoinen, koska en halunnut "ratsastuskouluun". Äitikin kuitenkin innostui ideasta ja sitten mä löysinkin jo itseni kokeilutunnilta..

Voitko tulla pitään mulle tunteja joskus? 
- Hahhahaha:D Voin tulla, mutta en usko, että siitä olis mitään apua sulle, kun lasken itseni vielä alottelijaksi.

Voitko tehdä jonkun postaussarjan erilaisista ratsastusharjoituksista / miten suoriutua parhaiten joistain kouluradoista / tms? 
- En ole ehkä paras ihminen kertomaan miten suoritua parhaiten kouluradoista, mutta idea ei ollenkaan huono ja voisin vaikka toteuttaakkin.

Mitä odotat Ypäjältä?
- Paha kysymys muuten.. Ainakin toivon oppivani paljon uutta ja saavani lisää ystäviä hevospiireistä. Toivon, että vihdoinkin pääsin "minun tyyliseen" kouluun, josta voin valmistua ammattilaiseksi mahdollisimman hyvin arvosanoin. Eniten kuitenkin odotan työssäoppimista, sillä jos pääsen ulkomaille työssäoppimaan.. Se olisi ehkä parasta ikinä!

 
3 haavetta tällä hetkellä?
- Tällähetkellä on paha.. Monta haavetta tällähetkellä, mutta tiedän voivani saavuttaa ne vasta myöhemmin. Ensimmäinen haave on valmistua ammattiin, jota todella rakastan. Valmistua siihen ja jatkokouluttaa itseäni niin pitkälle, että valmennan joka kaunis päivä yksityisratsukoita (kouluratsastuksessa ofc) ja voisin tuomaroida joitakin pikkukisoja. Toinen haave on saada oma hevonen. Se on ollut haaveena ihan naperosta asti ja on edelleen. Joku ihana kouluhevonen, jonka kanssa päästä kehittymään. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä haluaisin itse pysyä terveenä ja samaa toivon myös lähimmäisilleni. Haluan myös pysyä sillä tavalla nöyränä, että en kadota niitä ihania ihmisiä, jotka ovat nyt mun ympärillä.
 
Paras muisto koko ratsastusuraltasi?
- Eihän tällaseen voi edes vastata! Jännä nyt miettiessä huomasin, että ei mikään kisoissa pärjääminen ole jäänyt parhaaksi muistoksi. Kun aloin miettiä kysymystä, kaikki pienet hetket olivat parhaita muistoja. Aamutallissa vain hevosten katsominen, kun paikat on vielä kosteita yön jäljiltä ja aurinko alkanut nousta.. Joku hevonen laskee päänsä sun syliin vaikka ei yleensä sellaista tekisi.. Jälleennäkeminen Saniksen kanssa.. Mahtavat valmennukset.. Tallissa hengailu yömyöhään parhaassa seurassa... Ei tästä voi yhtä valita! Niin monta niin pientä, mutta tärkeää hetkeä!  

Mitkä ovat sinun tavoitteet kouluratsastuksen kannalta? Entä mitkä haaveet? 
- Ikuinen tavoite on saada parempi istunta. Sitä voi aina kehittää ja mielestäni istunnan treenaminen onkin ihan parasta :D Tämänhetkinen tavoite on saada oma istunta sellaiseksi, että voin olla tyytyväinen siihen. Kaikki ylimääräinen heiluminen pois ja kädet kuriin niin ollaan jo aika pitkällä. Sen kautta haluan sitten oppia ratsastamaan hevoset tasaisen rennoiksi, jotta kouluradallakin alkaisi tulla pisteitä. 
Haaveena taas oppia se täydellisyyttä hipova istunta niinkuin sanottu. Oppia ratsastamaan hevonen kuin hevonen kevyeksi avuille sellaiseen täydelliseen peräänantoon. Haaveena päästä ihan vaativistakin luokista pidemmälle!

Oletko löytänyt jo elämäsi hevosta? 
- Onko elämän hevonen se, ketä rakastaa niin paljon, vaikka ei pääsisi ristikko luokkaa hyväksytysti läpi? Onko se hevonen, jonka kanssa tuntuu kuin olisi vain jokin yhteys? Onko se hevonen jonka perään itketään vielä vuosienkin jälkeen? Kyllä mä luulen, että se on löytynyt..

Mistä kouluradasta olet tyytyväisin?
- Kai se on viimeisimmät rataharjoitukset Bronksin kanssa, jolloin päästiin 1 sijalle asti. Se on rata sen jälkeen, kun otin itseäni niskasta kiinni ja sisuunnuin. Päätin myös ratsastaa, juuri niinkuin mulle on opetettu, vaikka itsestä tuntuisi väärältä ratkasulta. Bronksi ei ollut edes peräänannossa radalla, mutta kaikki tavotteet saavutettiin tolla radalla. :) Rataan pääset tästä.  

Jos saisit mennä kahville kenen tahansa ihmisen kanssa, kuka se olisi? Perustele. 
- Eric Thomas! Ei ole edes hevos ihminen, mutta on silti vaikuttanut niin paljon mun omaan harrastamiseen. Moni ei varmasti tiedä kuka Eric Thomas on, niin lyhyesti sanottuna ET on yksi maailman tunnetuimpia motivaatio puhujia. Itsellä on ollut niin huono itsetunto ja asenne, että ET:n videoita kuunnellessa kuukausi tolkulla, alkoi jäädä hänen puheet omaan alitajuntaakin. Jos on luovuttamis fiilis, tai muutenkin ajattelen huonosti ja vääristyneesti itsestäni, harrastuksestani ja ystävistäni menen kuuntelemaan ET:n videoita ja siten saan itseäni otettua taas niskasta kiinni. Olisi mahtavaa päästä vaihtamaan tämän ihmisen kanssa pari sanaa! Uskon, että siitä olisi enemmän hyötyä, kuin tavata joku mun ratsastaja idoli ;)
 
Kuunteletko musiikkia ratsastuksen aikana? 
- Aina jos jaksan. Se ihan oikeasti auttaa siinä ratsastuksessa ja minäkin keskityn entistä paremmin kuunnellessani musiikkia. En kuitenkaan musiikkia kuuntele, jos ratsastamassa on muitakin. Muutenkin kuulokkeet irtoilee niin helposti, puhelimella suuri tippumis vaara, ei ikinä taskuja yms, joten välillä se on vähän turhauttavan monimutkaista.
 
Onko sinulle ikinä käynyt sellaista mokaa jonka haluaisit unohtaa?
- Uskon, että kaikille on käynyt. Minulle on ainakin, mutta en mielelläni jaa sellaisia täällä blogissa :D

Kuka on esikuvasi?
- Kyra Kyrklund. Se on se ratsastaja, jonka Rebekka tiesi jo alle eskari ikäisenä. "Joku päivä musta tulee yhtä hyvä" tapasi Rebekka 7v sanoa.. :D Jotain on tapahtunut matkanvarrella, tolle itsevarmalle lausahdukselle.. Ei  siitä sen enempää kuitenkaan, sillä saisin siitä kirjoitettua koko postauksen.. ( Vosin jopa kirjoittaakkin:D ) Mutta joo, Kyra Kyrklund on se kouluratsastaja, ketä arvostan todellatodella paljon edelleen. 
 
Miten ratsastus ja hevoset ovat vaikuttaneet sinuun? Missä luulisit olevasi nyt, jos et olisi aloittanut ratsastusta?
- Aika hemmetin paljon sanoisinko.. Sillä olen rakentanut koko elämäni hevosten ympärille.. Olen hevoskoulussa, kaikki mun ystävät on hevos ihmisiä, kaikki vapaa-aika menee tallilla.. Tämä harrastus on kasvattanut mua ihan hirveästi! Todella moni on sanonut, että olen aika kypsä ikäisekseni niinkuin ajattelutavalta yms. Mä luulen, että se on aika pitkälti tän mun harrastuksen ansiota, koska tässä on pitänyt ihan oikeasti kasvaa.  

Mikä sinua pelotti pääsykokeissa? Oliko vaikeat? Kannattaako niitä stressata?
- Pelotti, että jos en saakkaan pisteitä ja en pääse siihen kouluun. Mun elämä olis tyyliin romahtanut siinä kohtaan. Pääsykokeissa selvisi, että arvostelu oli todella tiukka, entä jos en olisikaan saanut jatkaa ratsastusta loppuun asti?
Kokeet ei ollut vaikeat, mutta siellä oli todella tarkka arvostelu. Eli monet joutuivat lopettaa hyppäämisen tosi aikaisin kesken. Osa ei saanut jatkaa ristikkoa suuremmalle. Monille riitti myös vain yksi epäonnistunut hyppy, kun kuulutettiin, että ei tarvitse jatkaa. Se pelotti, että ei saisi jatkaa loppuun asti. Ei kannata stressata, mutta kannattaa valmistautua huolellisesti ja harjoitella niihin.

Mitkä ovat tämän hetken fiilikset ratsastuksen suhteen (jotain ongelmia tai oivalluksia)?
- Olen nyt loppulomasta yrittänyt pitää itseäni mahdollisimman paljon pois tallilta, sillä motivaatio laski pääsykokeiden jälkeen, kun kovan treenin jälkeen tavote saavutettiinkin niin se treenaaminen oli väsyttänyt. Se vaikutti oikeasti koko kesään. Nyt kun olen käynyt ihan max 6-7 kertaa viikossa hevosen selässä motivaatio ja hinku ratsastaa ja kehittyä on tehnyt paluutaan. Tällä hetkellä ongelmana on, että heilun liikaa selässä. Se näyttää niin kamalalta. Oivalluksia kyllä on paljonkin. Erityisesti käsien osalta ja nykyän keskiravit on mun bravuureita!(Ainakin silloin, kun pystyn istua siellä)
 
Minkälaisena näet tulevaisuutesi, mitä siltä odotat?
- Ylempänä olenkin vastannut samaiseen kysymykseen monestikkin. Näen itseni sellaisena hulluna hevosnaisena, mutta kyllä musta hyväkin vielä tulee, se on ihan s**tanan varma:)) Oletan, että pääsen kaikkiin tavoitteisiini, elämään elämää jota oikeasti haluan!

Miten kuvailisit itseäsi ratsastajana?
- Suhteellisen hyvä pohja istunnalle, josta voi rakentaa aika hyvän. Aika hyvä kaivamaan hevosista hyviäkin puolia esiin ja saan välillä kaivettua todella hyviä pätkiä. Ymmärrän kouluratsastuksen syvintäkin logiikkaa aika hyvin. Huonoja puolia taas on, että olen todella todella kärsimätön ja teen monesti liian montaa asiaa samaa aikaan. Haluaisin ratsastaa vain helpoilla hevosilla.. Turhaudun todella nopeasti, ja jos en löydä vastausta ongelmaan koko ratsastus laskee puskaratsastajan tasolle. Monesti vaadin liikaa itseltäni ja hevoselta. Tiian sanoja lainaten " Haluat kaiken tänne nyt ja heti. Rebe rauhotu". Alan myös aina, siis aina itkeä, kun menee tarpeeksi huonosti ja sitten asioista ei ainakaan tule mitään :D

Mitkä ovat tämän kesänkohokodat, joita odotat?
- Haha, kiva vastata tähän, kun on alle kaksi viikkoa lomaa jäljellä.. :D No odotin tältä kesältä leiriä, joka olikin onnistunut. Odottamisen arvoista myös oli olla tallilla yötä ja elää täyttä hevoselämää. Myös kaikki pienet asiat kuten pitkään nukkuminen, leffassa käyminen, uinti, Helsingissä hengailua. Ylipäätään asioiden tekeminen, sillä viimevuonna jäin sohvan pohjalle.. Tämä kesä onkin ollut onnistunut, mutta mun omasta pikku summer bucket listasta on vielä yksi kohta toteuttamatta.. Nimittäin käy Punametsässä pitkästä aikaa! Pitäis vissiin toteuttaa, meinaa aika loppua jo ennen muuttoa Ypäjälle..
 
Kuvaile viime vuotta?
- Alkuvuosi kuin hukkaan heitetty, kesä ihan tylsä, syksy sata kertaa paremmin, mutta aika harmaa sekin. Onneksi tämä vuosi ollut melkein vastakohta!
Siinä vastaukset tältä erää! Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada nyt postailtua vähän useammin! Muutto Ypäjälle onkin jo 14.8...

torstai 4. elokuuta 2016

Videopostaus tallillayötä

Pari viikkoa sitten kuvasin teille videopostauksen, kun menin tallille yöksi. Oli vähän hankalaa saada kahdenpäivän video tiivistettyä 20 minuuttiin, mutta mielestäni tällainen videopostaus kuuluu olla yhdessä osassa. Video on myös jälessä sillä tietyistä syistä jouduin sen editoida toistamiseen.. Juuri nyt itselläni on kiire, joten turhat jaarittelut pois ja päästän teidät videoon!