torstai 17. marraskuuta 2016

Hävettää

On se niin hassua. Viime postauksessa kerroin, kuinka oli kiva kisata, kun se oli kivaa siitä huolimatta, että ei mennyt erityisen loistavasti. Tässä postauksessa aion kuitenkin itkeä, miten perseestä kisaaminen on, kun radalla ei mene koskaan hyvin.
Käytiin siis viimeviikon sunnuntaina Nurmijärvellä koulukisoissa. Mulla kävikin tuuri saadessani Hämpän K.N Speciaaliin. Mun aamupäivä oli ollut lievästi sanottuna kamala, mutta positiivisillä fiiliksillä kuitenkin kisoihin. Toki tämä sankari oli unohanut koko kisat jonka johdosta myös kaikki kamat Ypäjälle joten ei kuin lainakypärä päähän, chapsi ostoksille ja 6 vuotta vanhat jodhpurit herätettiin eloon haha.. Myös ihana Sanna lainasi mulle hanskat.. :D


Hämis oli verkassa ihan hirveä. Yritin parhaani mukaan ratsastaa mahdollisimman hyvin, mutta mun ajatukset vaan oli vähän muualla. Hämis ei liikkunut mihinkään. Se oli aivan turta kaikelle, enkä saanut sitä mitenkään herkistettyä avuille vaikka yleensä se ei ole mikään ongelma.
Yritin vaan noudattaa Tiian ohjeita, antaa Hämille ohjaa ja ratsastaa vaan jalasta. Ongelmaksi tuli, että en saanut Hämistä niin hyvin läpi, joten pompin ihan kamalasti, Hämi myöskään ei rentoutunut(en ihmettele). Toinen vaihtoehto olisi ollut, että pystyn istua siellä, mutta Hämis heittäytyy vieläkin huonommaksi. Piti valita pienempi paha. Verkka loppui ja mulla ei ollut mitään
tuntumaa Hämiin, katastrofin ainekset mun pään sisällä oli valmiit.
Tästäkin huomaa, miten Häm ei ollenkaan kanna itseään vaan on ihan suoralla niskalla

Montakohan kertaa Tiialla ehti mennä hermot muhun tän illan aikana? Epätoivosesti koitin kalastella jotain neuvoja, enhän mä voi radalle mennä tollasella hevosella. Ehkä helppoon C:hen. Ohjeiksi sain vain ratsastaa sitä jalalla eteenpäin ja antaa Hämille ohjia. Kitisin siitä, miten ei onnistu ja mitä haittaa siitä on, mutta loppujen lopuksi ei ollut kamalasti vaihtoehtoja, kuin totella ohjeita. Piti mennä kuulema radalle hyvällä fiiliksellä, eikä ottaa niin vakavasti. No sain mä tsempattua itseni hyvään fiilikseen juuri, kun menin radalle, mutta se katosi saman tien, kun poistuin radalta.

Tiia sanoi, että menetin hirveästi pisteitä ratsastamalla huonot tiet. No en vaan tajua miten voisin ratsastaa hyvät tiet hevosella, joka ei kulje peräänannossa. Eihän se silloin kulje pohkeesta juuri sinne kuin haluan. Se kulkee melkein ja siitä tulee jo huono tie. Musta tuntu, että pompin ihan hirveästi ja että Hämis karkaa kokoajan vaan huonommaksi. Ainoa asia mitä mietin oli, että teen niinkuin Tiia on sanonut, ratsastan vaan jalalla, jalalla, jalalla.. Voltit venyi ja Hämis karkasi avuilta, ja mä vaan mietin Rebekka jalka, jalka, jalka..


Laukka ohjelma vasta surkea olikin. Nostot olivat aivan paskoja. Toinen nosto varsinkin. Kiihdytyksen kautta, ihan totta.. Mulla on vaB tasoinen hevonen ja nostan laukan kiitoravin kautta.. Muutenkin Hämis vain heitteli päätään, se tekee sitä tasan silloin, kun se ei ole rehellisesti avuilla, mutta se on radalla vähän myöhäistä korjata... Ja kaikkein pahin virhe oli rike lävistäjällä. Hämis vaihtoi laukan, enkä todellakaan osannut odottaa sitä. Hämis ei ikinä vaihda treeneissä, eikä se ole kertaakaan mulla radalla vaihtanut, joten en todellakaan osannut odottaa tota, varautua.. Ylläpitää. Ja tietenkin tässä ohjelmassa arvostellaan erikseen siirtyminen käyntiin, mitä kuvittelette, että tulee pisteisiin, kun on siirtyminen myötälaukasta käyntiin, mutta mun on pakko siirtyä vastalaukasta.. Ei esitetty..
Tällälailla se painaa kuolaimen alle, kun on pohkeentakana eikä kanna itseään


 Tiesin, että tällaisesta radasta ei pidä odottaa mitään prosentteja, varsinkin, kun tuomari oli todella tiukka kaikille. Silti kuullessani prosentit 56% sain purra hammasta. Nauroin itselleni vain ivallisesti, tässäkö on se kaikki mihin pystyn? Vitsi mua ärsytti niin paljon. Ja kaikkia ärsytti se, että mua ärsyttää, koska ei se kuulema ollut niin paha, mutta kyllä se oli. Päätinkin, etten mene kisoihinkin ennenkuin olen oikeasti selvästi parempi, mutta tässä sitä taas ollaan, menen ehkä Upella keskiviikko kisoissa ensiviikolla..


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Huono rata, hyvä fiilis


Suuri kiitos kuvista ja videosta Emilia Uutela!!
Se on juurikin parasta ratsastuksessa. Jos huonosta radasta voi jäädä hyvä fiilis! Se on se asia mikä mulla on ollut kadoksissa, mutta se tekee ratsastamisesta kivaa. Ei niin vakavaa. En ole tänne blogiin kirjoittanut paljoa, koska mulla ei ole ollut ollenkaan materiaalia.
Olen päässyt ratsastuskoulun tunneilla menemään aika usein Upella. Se on sellainen hevonen, josta tykkään todella paljon. Se on tosi kevyt suusta ja todella herkka pohkeelle. Sellainen pehmeä, juuri sellainen mistä mä tykkään. Toisaalta sen selässä pitää miettiä kokoajan, sillä välillä se jännittyy jopa siitä, että hengitän liian jännittyneesti. Uppe on aivan mahtava, kun se liikkuu hyvin. Se kantaa itseään selällään ja sillä on tosi kaunis muoto. Mielestäni sillä on myös aika upeat liikkeet, kun se liikkuu. Mutta se myös jännittyy todella todella helposti. Silloin se vetää itsensä liikaa pakettiin ja jättää selän alas. Silloin se on myös todella vaikea ratsastaa. Laukassa myös helposti se lähtee menemään todella kovaa, jos ei osaa sille istunnalla kertoa tahtia.



Joka tapauksessa tykkään todella paljon treenata Upen kanssa. Se on juuri sen tyyppinen hevonen mistä tykkään, sellasia ei ole ihan joka nurkan takana. Ei sen tarvi olla edes hyvä, että olen tyytyväinen. No, uskalsin ilmoittaa meidät ratsastuskoulun kisoihin ihan vain luokkaan helppo C. Tiedän, olen viime aikoina mennyt vain helppoa A:ta, mutta Uppea en ratsasta niin hyvin ja se on mulle todella vaikea hevonen.


No kisapäivä koitti ja mulle kerrottiinkin, että Uppe ei ole varmaan ikinä ennen ollut koulukisoissa, että varaudu. Että älä ota itseesi, jos se on paljon vaikeampi radalla kuin treeneissä. Silti mulla oli tosi rento ja hyvä fiilis. Mitään sijoja ei lähdetty edes hakemaan, mä menin vain radalle pitänään hauskaa ja katsomaan mihin meidän taidot riittää.
Verkassakin ohjeeksi tuli pitää silmät auki Upen kanssa, mutta ruuna käyttäytyikin todella fiksusti. Hiukan sitä jännitti, kun kuului taputuksia, mutta se kuitenkin oli fiksusti. Hetkeksi se sai kilarit jostain ja oli jonkin aikaa todella huono ratsastaa, mutta rentoutui kuitenkin ennen rataa.


Sain Upelta verkassa niin hyvän pätkän ravia, että lopetin työskentelyn samantien siihen, ennen kuin ehtisin pilata yhtään mitään ja annoin Upen kävellä vapain ohjin varmaan 10 minuuttia. Mulla oli sellanen olo, että se on valmis nyt, enkä halua sitä yhtään enempää prässäillä.



Ihanasti saapaskin meni rikki juuri kisapäivänä
Kun päästin aitojen sisään pystyin melkein kuulla kuinka Upen sydän hakkasi. Kävin näyttämässä sille tuomari pöydän, mitä se hiukan tuijotti, mutta yllätyksenä tuli, että se kuitenkin pelkäsi yleisöä enemmän. Uppe tuntui vähän siltä, että se voisi vain paeta mun alta hetkenä minä tahansa ja, kun joku liikkui yleisössä se jo alkoi harkitsemaan asiaa :D

Kun vertaa tätä kuvaa verkkakuviin, voi huomata eron, tässä hevonen on jo tosi jännittynyt
 

Ja tässä joku liikkui yleisössä :D

Tätä tarkoitin, kun sanoin, että se menee pakettiin ja jättää selän alas. Tässä saa todellakin keskittyä, että se rentoutuisi
Rata alkoi todella huonosti. Kiemurreltiin alkutervehdykseen ja en uskaltanut ratsastaa keskiravia ollenkaan. En uskaltanut tehdä mitään, kuin hiukan myödätä. Onneksi se riitti siihen, että Uppe tajusi heitellä niitä jalkojansa ja saatiinkin tästä seiska ja oikein erikseen kehuja päivän hienoimmasta keskiravista ;D. No en saanut esitettyä siirtymistä normaaliin raviin ja Uppe oli vähän liiankin herkkä mun istunnalle ja siirtyi käyntiin. No onneksi en hermostunut alusta ja päätin vaan ratsastaa mahdollisimman hyvän radan loppuun. Loppurata ei ollutkaan enää niin kamala. Eka laukannosto oli kamala, Uppe alkoi taas loikkia. Onneksi se on tehnyt sen pari kertaa tunnillakin, niin osasin heti ratsastaa sen. Sain sen heti kiinni ja uuden laukan nousemaan. Ekalla kerralla, kun Uppe teki sen se kuskasi mua jonkin aikaa, ennenkuin sain sen kiinni. Loppurata oli todella hyvä ottaen huomioon, että Uppe oli todella todella jännittynyt. Loppu tervehdys oli ihan kamala, mutta mua vain nauratti.
Mut yllätti todella positiivisesti se, että vaikka Uppea jännitti, se käyttäytyi ihan hirveän fiksusti ja rehellisesti. Tässä on kyllä niin kiltti hevonen. Niinkuin sanottu, Uppe oli todella jännittynyt, jonka  takia ratakin oli erittäin fiasko, mutta mulle jäi silti tosi hyvä fiilis. Tiedän, että sekä hevonen, että minä yritimme parhaamme ja se olisi voinut olla sata kertaa huonompikin.



Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :D