Näkemiin

Pitkään tämä blogi on ollut hiljais elolla ja olen silloin tällöin yrittänyt herätellä tätä vähän henkiin. Vaikka blogin kirjoittaminen on edelleen mieluisaa, ei silti koskaan ole fiilistä ja jaksamista kirjoitella tänne. En myöskään ole varmaan vuoteen lukenut kenenkään toisen ihmisen blogia. En tiedä onko se vain tunne, mutta luulen, että kukaan ei oikein enää lue blogeja?
Toki on edelleen niitä bloggaajia jotka sitkeästi jatkaa vuodesta toiseen, mutta musta tuntuu, että nykyään blogeja on vähemmän ja vähemmän ja sama niiden lukijoiden kohdalla.
Olisi vieläkin monta ideaa, mistä voisi postata esimerkiksi opistolta. Monta mielipide postausta kirjoittamatta. Siitä huolimatta olen nyt sitä mieltä, että tämä blogi jää pitkälle tauolle. En tiedä kestääkö tauko pari kuukautta, vuoden vai jatkanko enää ikinä, sen näyttää aika. Kiitos kaikille mukana olleille !

c. Jatta Juutilainen

 Koska blogin kirjoittaminen on mielestäni mieluisaa puuhaa ja postauksia on kiva lukea myöhemmin, saattaa olla, että tulen tänne silloin tällöin kirjoittamaan kuulumisia iha itseäni varten. Tai jos on joku selkeä aihe mistä tekee mieli kirjoittaa, tai jos saan vaikka huippukivoja kuvia mitä haluan jakaa. Silloin saatan palata tänne blogin puolelle, mutta en tiedä, aika näyttää, niinkuin sanottu.

c. Jatta Juutilainen

c. Jatta Juutilainen

(c) Jatta Juutilainen

 Jatkan blogin instagramin päivittelyä, eli jos mun kuulumiset kiinnostaa, kannataa seurata ig:ssä @_pilanpaiten . Sinne päivittelen kuulumisia hieman lyhyemmin vain! Youtubeen teen myös edelleen videoita aina, kun on materiaaleja ja inspiraatiota! Sieltä löydyn nimellä Rebekka Jousmäki.

Pari viikkoa sitten kuvattiin kuitenkin videopostaus vielä, sen voi katsoa alta! Mulla alkoikin nyt kesäloma :)

Vauhtiperse

Vanaja, tutummin vauhtiperse oli taas yhtä innoissaan päästessään lenkille, kuin aina. Siitä se nimen revinkin, aina menossa hirveällä vauhdilla ihan sama mitä tehtiinkään.
Torstaina Inka otti Kukan käsihevoseksi ja tuli kuvaamaan mua ja Vauhtipersettä pellolle. Vanaja on kyllä kivempi ja parempi ratsastaa jo kuin ekoilla kerroilla, mutta pellolla se vain painoi ihan hulluna kädelle. Ei se mikään kevyt ole ikinä ollut ratsastaa, mutta nyt mulla meinas loppua haba kesken. Sen hetken, kun sain sen kuuntelemaan mun vatsalihaksia jyräämisen sijasta, se parani todella paljon. Silloin se jäi helposti melkein jopa tyhjäksi edestä. Selkähän sillä on myös alhaalla, mutta sentään menee pätkittäin ollen hiukan kevyempi. Sen ollessa kevyt se on ihan ratsastettava, eli jos niitä pätkiä saisi lisättyä niin hyvä tulisi.

Kaikki kuvat (c) Inka Komonen

Käynti sujuu jo aika hyvin, lukuunottamatta tätä päivää

Se liikkuu pari ympyrää ihan nätisti, mutta sen jälkeen alkaa taas kamala jyrääminen avuilta pois. Kyllä huomaa, että tämä on ravihevonen henkeen ja vereen.. Huomaa myös, että sitä ei vain yksinkertaisesti ole koulutettu pitkälle. Silti mulla on vahva usko siihen, että jos Vauhtipersettä treenattaisiin ihan kunnolla ja pidempään, siitä voisi tulla ihan kelpo ratsu. Se kuitenkin väläyttelee tosi kivoja pätkiä. Jos se oppisi rentoutumaan ja käyttämään selkäänsä se olisi varmasti oikein miellyttävä ratsu. Tykkään Vanajasta myös siksi, että se on mielettömän kivan hoitotilanteissa. Se on eläväinen, eikä mikään pystyyn kuollut. Se ei myöskään muiden pullasuokkien tapaan ole kamala jyrä. Vauhtiperseen kanssa kaikki on helppoa.

Tällä tammalla on niin mahtava luonne. Pestessä se on kuin ei huomaisikaan asiaa. Vaikka ratsastaessa se on kokoajan ihan menossa se silti seisoo jakkaran vieressä selkään noustessa tosi nätisti ja malttaa ainaa seistä jos jotain remmejä täytyy säätää. Jos porukassa hevosia jännittää joku kohta lenkillä ja kukaan ei oikein haluaisi mennä sen ohi, niin Vanajalle riittää rohkaisevat rapsutukset kaulalle, että se menee siitä ensimmäisenä. Oikeastaan kaikki mitä se on joskus vähän jännittänyt on jäänyt jännittämisen tasolle, sillä hiukan, kun rapsuttaa kaulasta se kerää ihan valtavasti rohkeutta.
Ratsastaessa välillä sitä vauhtia meinaa löytyä liikaakin ja vauhti monesti vain kiihtyy, mutta kertaakaan ei ole kadonnut jarrut kokonaan, ei kertaakaan. Voidaan myös ratsastaa yksin maneesissa. Kerran oli niin tuulinen päivä, että maneesin ovi paukkui oikein lujaa auki ja kiinni. Tuuli vinkui katossa ja kaikki mahdollinen lenteli ilmassa. Oltiin aivan yksin maneesissa ja Vauhtiperse keskittyi yhtä hyvin kuin minä tahansa muuna päivänä. Ihan super tamma! Niin persoonallinen ja luonteikas, mutta loppupeleissä niin kiltti ja helppo! Rakastan ♥

Harva polle antaa peittää silmät selästä päin sanomatta mitään..

Pois mukavuusalueelta

Uppe on ollut viimeisten koulukisojen jälkeen ihan super hyvä. Niin mukava ja rento ratsastaa, mutta samalla tuntuu, että ei olla kauheasti menty eteenpäin. Juurikin siksi, että ratsastus on ollut kivaa, mutta siitä en ole juuri oppinut mitään.
Viime torstaina ratsastin Upella koulutunnilla ja sitä piti meille hiukan vieras opettaja. Uppe oli tosi rento läpi tunnin, mutta se oli myös todella väsynyt. Huomasin sen jo karsinassa, sillä Uppe oli todella unelias. Treenissä se sitten tapojensa mukaisesti yritti parhaansa, mutta oli vain yksinkertaisesti väsynyt.

Yleensä niin herkkää ja voimakkaasti reagoivaa Uppea sai nyt käskeä todella paljon, ja jokaista liikettä ja sen muotoa sai ylläpitää kokoajan. Siksi en vaatinut tänään Upelta ihmeitä, vaan annoin sen suorittaa ihan rauhassa. Eihän munkaan päähän uppoa matikka, jos olen nukkunut vain parituntia. Sama asia hevosen kohdalla, turha vaatia liikoja väsyneeltä hevoselta.

Tiistaina Heidi pääsi pitämään yksityistuntia. Päästiin vihdoinkin menemään ulkokentällä. Uppe oli taas vaihteeksi tosi kiva, mutta itsellä oli sellanen fiilis, että tuntui niin monen hyvän ohjeen olevan päässä, mutta siitä ei ole kauheasti iloa, jos ne kaikki ohjeet tulee päähän samaan aikaan. Oli muutenkin vaikeaa saada itseni kuriin, mutta Heidi onneksi onnistui taas sanomaan taikasanoja joilla Uppe ja minä molemmat parannuttiin paljon.

Alkuverkassa tehtiin voltteja, avoja ja siirtymisiä. Varsinkin avoilla Uppe tulee yleensä hyväksi. Myös ympyrät ja voltit ovat nykyään tehokkaita, sillä tiedän miten työstää Uppea niillä. Tai lähinnä mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Verkan jälkeen tehtiin pohkeen väistöjä käynnissä ja ravissa ja niiden välissä laukkaympyrät. Väistöt olisi voinut mennä paljon huonomminkin, oikeastaan Uppe meni tasan niin hyvin kuin osasin sitä ratsastaa, vaikka se ei ole Upelle mikään helpoin liike. Laukkaympyrät taas olisivat voineet olla parempia, sillä nyt en oikein saanut Uppea työstettyä kovin hyväksi. Se kyllä kuunteli istuntaa super hyvin, mutta silti jäi vähän fiilis, että oltaisiin kyllä pystytty parempaankin.

 En tiedä mistä se tällä kertaa johtui, tehtävistä, Heidin super vinkeistä, vai mun istunnan paranemisesta, mutta Uppe rentoutui enemmän kuin koskaan mun kanssa. Aina hetkittäin oikein tunsin miten koko selkä rentoutui ja se oli mieletön fiilis, sillä se ei ole mikään kovin helppo asia tämän hevosen kanssa. Kuvista myös näen miten Upella on jo avoimempi muoto, jos verrataan vaikka kuviin meidän ensimmäisistä kisoista.. Ihan super! Onhan noissa kuvissa moni asia, joka voisi olla paremmin, mutta silti mun silmään noi on jo todella hyviä.

Tässä kohtaa toi hevonen tuntu rennommalta kuin koskaan, ja alkoi ihan itse venyttää eteen alas!

Lemppari kuva!!

Semi rento..

Oon niin sairaan tyytyväinen tähän hevoseen ja itseeni. Se on vaan niin upea ja muuttuu päivä päivältä upeemmaks. Vitsit jos voitais treenata vielä parikin vuotta, niin Uppea ei varmaan enää tunnistaisi samaksi hevoseksi..
Pakko laittaa alas vielä ihania pose kuvia mitä onnistuttiin nappaamaan nopeasti!

Että tästä hevosesta onkin tullut tärkeä matkanvarrella ♥