perjantai 15. heinäkuuta 2016

Se voi olla hauskaakin

Nimittäin kilpaileminen, estekisat. Se on vähän päässyt unohtumaan, kun niin monet kisat on nyt päättynyt mun ilmalentoon. En edes muistanut, miten kivaa on päättää kisat onnistuneeseen rataan. Keskiviikkona rekka suunnattiin siis kohti Helsinkiä HeWin iltakisoihin. Tällä kertaa ratsuna oli Frontsu, Hämistä ei mulle edes tarjottu..:D Luokkana oli jo tutuksi tullut 80cm.
Kaikki kuvat (c) Heli Koskimäki  !!!
Kisathan lähtivät niinkin hyvin käyntiin, että meinasin tippua jo ensimmäisellä verkkaesteellä. Tultiin huonossa rytmissää huonoon paikkaan, ja hypyn jälkeen tarrauduinkin harjaan kiinni ja kiitin onneani, ettei hevonen tehnyt mitään äkkiliikkeitä. Kaikkein hauskinta on, että seuraava hyppy oli yhtä huono. Jäin niin rumasti suuhun kiinni. Tässä kohtaa käännyin Tiian puoleen " Ei tästä tuu yhtään mitään". Onneksi sain hyvät vinkit "No tollasia sattuu, et nyt ala stresssaa. Suu kiinni, lopeta stressaaminen ja anna hevosen hoitaa homma". No seuraavakin verkkaeste oli todella huono, ja mun oli pakko dyykata ihan kunnolla, etten olisi taas jäänyt suuhun kiinni. Sit mut kuuluttettiinkin jo valmistautumaan ja oli kieltämättä aika paskat fiilikset lähteä radalle.
 Kaikeksi onneksi rata lähti aivan eri fiiliksillä käyntiin kuin verkka. Eka hyppy oli ihan täydellinen verrattuna verkkaesteisiin ja se antoikin heti kummasti lisää toivoa. Radalla tapojeni mukaisesti vaivuin johonkin horrokseen ja unohdin ratsastaa. Sinänsä ehkä hyvä, koska pystyin totella Tiian neuvoa "anna hevosen hoitaa homma". Nämä esteethän oli Frontsulle ihan lastenleikkiä, ottaen huomioon, että viikko sitten se voitti Tiian kanssa vaativan tason kenttäkisan...


En tuonut Frontsua mitenkään hyviin paikkoihin. En vain pystynyt miettiä kaikkea, joten tyydyin vain siihen, että löytäisin ihan ok rytmin ja pääsisin hyppyihin mukaan. Se toimikin, sillä Frontsu sovitti itse askeleensa todella hyvin ja kiltisti. Mä keskityin vain pitämään pohkeet kiinni. Radan aikana oma itsevarmuus kasvoi kummasti, kun tajusin, että ei Frontsu ole mihinkään kieltämässä. Pitkästä aikaa mulla oli radalla ihan oikeasti kivaa, kun ei tarvinut pelätä, että mikä on se este johon rata tyssää.


Olin itse vähän hämmentynyt, kun tajusin, että päästiin toiseen vaiheeseen saakka. Voitosta en kuitenkaan ratsastanut vaan päätin jo etukäteen ratsastaa pitkät tiet, jotta vain saisin radan ilman kieltoja tai ohimenoja. Myös ajatus, että pitäisi ratsastaa nopea-aika ahdisti, kun pelkkä puhdas rata tuottaa jo tarpeeksi haastetta. Rennoilla mielin siis uusinnassakin. Yksi puomi tuli alas uusinassa, ja olen itsekkin yllättynyt, että se ei haitannut mua ollenkaan. Loppujen lopuksi tulin maaliin todella tyytyväisenä. Eihän siinä sitten ollutkaan mitään ongelma, aivan niinkuin Tiiakin oli sanonut. Se ongelma on mun pään sisällä.

Viimeselle tuli todella hassu hyppy
Alhaalla on vielä video meidän radasta. Ei mielestäni ollenkaan huono, ottaen huomioon epäonnistuneen verkan ja, että olen hypännyt tällä hevosella tasan kaksi kertaa aikaisemmin ja toinen niistä vuosi sitten..

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Saannen esitellä, satumetsä

Viikko sitten eräs minulle jo aiemminkin tuttu valokuvaaja tuli ottamaan musta, Hämiksestä ja kaveristani kuvia. Itse, kun en esimerkiksi käynyt rippileirillä halusin kuitenkin saada itselleni edes kerran teininä vähän parempia kuvia. Siksi pyysinkin Marissan kuvailemaan!
Itse kovasti stressasin sitä, että meillä ei ole mitään kivannäköistä kuvauspaikkaa lähistöllä, että missään ei ole tarpeeksi kaunista. Asiaa ei toki auttanut, että meillä oli puolituntia aikaa hinkata savisen ruskea hevonen valkoiseksi. Meidän iloksemme Hämis oli vielä hinkannut itseensä mukavan keltaiset kusitahrat.. Oli pienoinen paniikki siinä, kiitin luojaa, että joku on joskus keksinyt harjakiven..
Ja ihan kun ei olisi jo ollut tarpeeksi stressiä, 10 minuuttia ennen kuvausten alkamista alkoi ihan hirveä kaatosade.. Mietittiin jo päivän vaihtamista, mutta totesin, että helpommin se onnistuu kun otetaan vaan ne kuvat nyt. Ainakin tuli tunnelmallisia kuvia! Hämis käyttäytyi kuvauksissa kuin unelma! Kuvat on ottanut Marissa Tammisalo, vaikka hän ei ole juurikaan hevosia kuvaillut, on hänen kuvissa aina sellaista tunnelmaa, että voin kyllä suositella jokaiselle! Laitan näitä nyt esille tänne bloginkin puolelle, kertokaahan oma suosikkinne!

1
2

3
4

5

6

7

8

9

10


11

12

13

14

15


torstai 7. heinäkuuta 2016

Kun inspiraatio loppuu

Olen huomannut olleeni erittäin laiska viimepäivinä. Kouluratsastus on kyllä ollut todella kivaa, mutta siitä on puuttunut se jokin. Sittenhän mä sen tajusin, mun unelmat on taas liian pieniä, ne ei enää inspiroi mua. Tästä inspiroituneena on tavotetta taas nostettu korkeammalle, onnea vaan niille, jotka piti mua jo ennestään vähän hulluna.


Pari viikkoa taaksepäin treenasin Daisyn kanssa ja kerrankin oli kuvaaja ihan perustreeneissä. Ratsastaessa tein todella paljon virheitä. Istuin paljon virheellisessä asennossa ja hevonen ei ollut tarpeeksi hyvin selänläpi, mutta mikä tärkeintä, mä opin todella paljon, vaikka meninkin itsenäisesti. Ja faktahan on se, että kaikkeen ei voi keskittyä kerralla. Siksi mun muu ratsastus kärsikin hieman. Yritin miettiä, että keskityn omaan ratsastukseen 120%, yritin miettiä joka ikistä liikettä, jonka siellä selässä teen.


Kyllähän mä siihen kuplaani sitten upposinkin. En edes huomannut, että Tiia oli alkanut opettaa mua.. Kaikkein eniten yritin vain istua hiljaa selässä ja saada hevosen toimimaan pienillä avuilla. Se kyllä parani todella paljon. Olen huomannut viimepäivinä, miten herkkiä hevoset on. Ne siirtyy raviin ja takaisin käyntiin, kun vain ajattelen asiaa. Monesti tajuan, että hevonen painaa hiukan kädelle, mutta sitten tajuankin, että en itse kanna omia käsiäni. Tai hevonen saattaa tuntua, että menee hiukan liian kovaa, mutta tarkastellessani omaa istuntaani huomaan työntäväni hevosta lantiolla kovempaan vauhtiin. Näitä pohtiessa kyllä uppoan sellaiseen kuplaan, että en kuule enkä näe mitään kun ratsastan..



Daisy oli kyllä ihan kiva ratsastaa, mutta oman haasteensa aina tuo, että sitä täytyy ratsastaa niin hienoeleisesti ja rauhallisesti ja se on juuri mun ongelma. Koska mä aina teen siellä selässä liikaa ja Daisy ei tykkää siitä yhtään. Tällä hetkellä mua kuitenkin häiritsee mun omassa ratsasuksessa eniten se, että pompin kuin perunasäkki. Ja tämä on sellainen ongelma, mitä en voi yksin korjata, sillä mulla ei ole harmainta hajua miten saisin sen korjattua. Kouluratsastuksessa tiedän melkein aina mitä voisin kokeilla, kun jokin ongelma tulee, mutta tämän kanssa olen kyllä ihan avuton, tuntuu, että mikään ei toimi.



Ilme kertoo kaiken



 Mä oon niin yrittänyt saada tätä blogia ajantasalle, mutta suoraan sanottuna olen niin helvetin laiska. En vain jaksaisi ja valitsen satakertaa mielummin netflixin, kun blogi jutut. Kirjottaminen on tämä mukava osuus, mutta kuvien laitto tulee kyllä jo korvista ulos. Niin mun piti saada kaikki kuvat laitettua tälläviikolla, mutta melkein kaikki on laittamatta ja viikonloppu meneekin tallilla ja siellä mulla ei ole konetta.. Sieltä ajattelin kuvata videota, mahdollisesti mydayn, joka tarkoittaa sitä, että sittenhän mä vasta näihin kuviin hukunkin.. Olisi vain niin kiva kirjotella ajankohtaisia postauksia ja jotain vähän erikoisempaa, mutta ei auta kuin nyt tsempata vanhat pois alta.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Matka kesäparatiisiin osa 2

Maastoesteille sainkin Aadan. Toisaalta sillä ei ollut mitään väliä, sillä yleensä leirin ensimmäiset maastoesteet ovat niin pieniä, että niistä pääsee astumalla yli. Oli kuitenkin kiva päästä Aadalla, sillä viimevuonna olin hypännyt tammalla kerran ja siitä oli jäänyt erittäin hyvät muistot. Epäonnistuneen estetunnin jälkeen olikin kiva saada alle vähän tutumpi hevonen, jonka kanssa on helppoa ja kivaa hypätä.
Jos kuvaaja kokee tärkeäksi voi ilmiantaa itsensä.. En nyt millään tiedä kuka nää taas otti

Ihan oikein mä muistin, Aadalla on ihan super kiva hypätä! Jotenkin mä tykkään hirveästi Aadan hyppytyylistä ja siitä miten se imee esteelle. Toisin kuin Wallun kanssa, Aadalla mun on jopa helppo laskea askeleet esteille. Nämä esteet nyt olivat niin matalia ja ei loppujenlopuksi paljoaa ehtinyt hypätä niin ei oikein ehtinyt päästä hyppäämisen makuun, mutta silti oli kivaa.


 Mun suosikki este oli ehdottomasti este, joka hypättiin aika jyrkässä ylämäessä. Sille esteelle oli ihan hirveän kiva ratsastaa ja hyppy onnistui miltein täydellisesti joka kerta. Siitä nyt ei kuitenkaan kuvia saanut, kun este sijaitsi niin puskissa.





Seuraavana päivänä olikin mahdollisuus valita uittomaaston tai koulu/este tunnin väliltä. Tänä vuonna aikamoni valitsi koulun ja esteet, mutta itse halusin ehdottomasti lähteä uittomaaston. Vaikka kouluratsastusta kuinka paljon rakastankin, uittamaan pääsee vain kerran vuodessa. Se on myös joka vuosi ollut yhtä kivaa. Ratsuksi toivoin mulle täysin uutta tuttavuutta Dippistä. Sen myös sain, olihan se ihan hauska kokemus ratsastaa shirellä :)




Tämä oli just sellanen päivä, mitä muistellaan sitten talvella kun sataa räntää ja pohjat on paskana. Saatiin nimittäin aivan upea sää. Aurinko paistoi ja vihdoinkin oli lämmin. Oli siis aika mukava ravailla ja laukkailla pitkin peltoja parhaalla säällä vielä aika reippaalla ja luotettavalla hevosella. Itse uitto oli kyllä super hauskaa taas. Dippis ei kyllä halunnut ihan uimaan asti mennä, mutta samapa se mulle. Uiton jälkeen käytiin myös uimassa ilman hevosiakin, kesä on vaan parasta aikaa <3

Mulla on nyt niin paljon mistä kertoa, että eka osa taisi jäädä liian lyhyeksi.. No kerrotaan lyhyesti. Yömaastoon suuntasinkin Papin kanssa. Mukava kokemushan se oli tänäkin vuonna.Yömaaston jälkeen tietenkin peloteltiin ja nukkumaan meno venyi suhteellisen pitkälle ja seuraavana aamuna olikin aamutalli vuoro... Nautinnollista leiri elämää..
Aamusta menin Wallulla maastoesteitä. Ihmettelen suuresti miten Jessica antoi mulle sen vielä nähtyään edellisen kerran räpellykset. Aluksi esteet sujuivat yllättävän hyvin Ween kanssa, mutta siitä se alamäki lähtikin. Tultiin yksi rata, joka oli niin kamala, että en voi uskoa, että olin oikeasti niin huono. Sillä radalla mä olin todella huono.. Lopuksi tultiin vielä pari estettä, onneksi ne sujui paremmin.
Illemmalla saatiin Jessica pitämään meidän pikku tuuppari porukalle koulutunti! Te ette oikeasti usko, miten paljon kaipasinkaan kouluratsastusta jo tässä kohtaa viikkoa! Tunnille sain vielä Aadan, joka tuli vähän yllätyksenä.
Aluksi en oikein tajunnut, miten Aadaa pitäisi ratsastaa. Se liikkui aikamoisessa virkkuukoukussa jännittäen koko selkää samalla. En meinannut millään löytää tapaa saada Aada rennoksi ja pehmeäksi. Arvatkaas mitä? Juuri, kun sain Aadan liikkumaan rehellisesti avuilla, niin että siitä tuli aivan sairaan kiva ratsastaa, kuvaajan oli pakko lähteä.. Argh, niin mun tuuria!


Niinkuin voitte yllä olevista kuvista huomata, että aluksi Aada ei ollut ollenkaan läpi vaan vältteli työntekoa. Yhdessä kohtaa päätin, että en aio potkia Aadaa koko tunnin ajan, jotta se reagoisi. Muistelin Tuijan neuvoja, että hevosen pitää reagoida. Annoin Aadalle kerran aika kovaa raippaa, jotta pystyisin jättämään sen sitten rauhaa pohkeella. Naks, jotain tapahtui. Yhtäkkiä Aada alkoikin toimia hyvin pienistä avuista ja tuli hyvin nopeasti selänläpi. Silloin tamma tuntui oikeasti todella hyvältä ja saatiikin Jessicalta kehuja useampaan otteeseen, että Aada liikkuu kivannäköisesti ja tekee hyvin töitä. Se oli todella motivoivaa, koska aluksi Aada ei oikein halunnut toimia, mutta yksi oikea päätös ja mulla olikin alla ihan sairaan kiva hevonen. Sillä hetkellä päätin, että kouluratsastus on maailman paras asia, ei siitä mihinkään pääse. Sääli, että en saanut yhtään kuvia ajalta, jolloin Aada oli ihan oikeasti hyvä läpi ja parhaimmillaan.
Niinkun mikä on tämä istunta





 Vikana päivänä saatiin valita lähteekö hyppäämään maastoesteitä ( vähän enemmän ja niitä hiukan isompiakin) vai meneekö rataesteitä. Itsellä oli ihan sellanen fiilis, että halusin kyllä mennä ihan rataesteitä. Toivoin taas vaihteeksi Aadaa ja sen myös sainkin. Hypättiin vähän kaikkia esteitä yksittäisenä niin, että Jessica aina nosti pikkuhiljaa ja sitten sai sanoa, kun ei halunnut enää korkeampaa.
Nämä kuvat (c) Karolina Hiisiö?
Hypyt onnistui ihan ok hyvin. Pari kertaa meinasin tulla pari huonompaa hyppyä ja Jessica sanoi, että johtui siitä, että en ottanut puolipidätettä. Kyllä mä olin ottanut, mutta ilmeisesti ei tapahtunut reaktiota hevosessa ja olin ottanut ihan väärään aikaan. Pyysinkin, että Jessica voisi sanoa mulle sitten, kun se pidäte pitäisi ottaa. Se auttoi ihan oikeasti tosi paljon ja saatiin heti alle tosi hyvä ponnistuspaikka.
Tälläkin kertaa kuvaajan oli lähdettävä varustamaan omaa hevosta ja saatiin kuvia vain pienistä verkkaesteistä.. Ei se mitään, parempia kuin ei mitään! Lopuksi tultiin vielä rata ja korkeuteen sai itse vaikuttaa. Jessica olisi ollut valmis nostamaan mulle esteitä enemmän kuin siihen 70cm, ja oli aika yllättynyt kun sanoinkin, että en ole ehkä niin varma esteratsastaja enään. Ei kuulema näy mun ratsastuksesta ulospäin, mutta se ehkä kuitenkin näkyy juuri siten, että pelkään reagoida. Esteitä olisin saanut ylöspäin vielä, mutta kerrankin olin fiksu. Mitä järkeä mun on hypätä isompia, jos saan pienemmistä jo ihan tarpeeksi haastetta. Kyllä mä ehdin niitä isompia hypätä sitten, ei mulla ole mikään kiire tai tarve todistella mun taitoja.
Alkurata sujui suht hyvin. Sitten tuli seuraavat kolme estettä niin, että näin että ollaan tulossa huonoon paikkaan. Olen niin ylpeä itsestäni, että kerrankin reagoin, ja vielä oikein eli eteen ja sillä pelastin hypyt. Pariin esteeseen en päässyt täydellisesti mukaan ja loput sujuikin ihan hyvin. Mielestäni ainakin tsemppasin tosi hyvin ja Jessican neuvoilla tähän hommaan tuli oikeasti jotain järkeäkin.
Ja yhtäkkiä olikin aika siivota mökit. Niin vain meni nopeasti tämäkin leiriviikko. Oli kyllä kivaa ja miten tämä leiri eroaa aikaisemmista vuosista, tällä leirillä mä oikeasti opin jotain esteratsastuksesta! Jessican teoria tunnit oli aika hikisiä tällaiselle kouluratsastajalle, mutta siellä oikeasti oppi asioita. Samoin Jessican tunnit, ei mitään pahaa sanottavaa. Arja Aminoff piti meille myös maastakäsittely demon ja uskon, että siellä opin myös todella palon, todella arvokasta tietoa.