torstai 7. heinäkuuta 2016

Kun inspiraatio loppuu

Olen huomannut olleeni erittäin laiska viimepäivinä. Kouluratsastus on kyllä ollut todella kivaa, mutta siitä on puuttunut se jokin. Sittenhän mä sen tajusin, mun unelmat on taas liian pieniä, ne ei enää inspiroi mua. Tästä inspiroituneena on tavotetta taas nostettu korkeammalle, onnea vaan niille, jotka piti mua jo ennestään vähän hulluna.


Pari viikkoa taaksepäin treenasin Daisyn kanssa ja kerrankin oli kuvaaja ihan perustreeneissä. Ratsastaessa tein todella paljon virheitä. Istuin paljon virheellisessä asennossa ja hevonen ei ollut tarpeeksi hyvin selänläpi, mutta mikä tärkeintä, mä opin todella paljon, vaikka meninkin itsenäisesti. Ja faktahan on se, että kaikkeen ei voi keskittyä kerralla. Siksi mun muu ratsastus kärsikin hieman. Yritin miettiä, että keskityn omaan ratsastukseen 120%, yritin miettiä joka ikistä liikettä, jonka siellä selässä teen.


Kyllähän mä siihen kuplaani sitten upposinkin. En edes huomannut, että Tiia oli alkanut opettaa mua.. Kaikkein eniten yritin vain istua hiljaa selässä ja saada hevosen toimimaan pienillä avuilla. Se kyllä parani todella paljon. Olen huomannut viimepäivinä, miten herkkiä hevoset on. Ne siirtyy raviin ja takaisin käyntiin, kun vain ajattelen asiaa. Monesti tajuan, että hevonen painaa hiukan kädelle, mutta sitten tajuankin, että en itse kanna omia käsiäni. Tai hevonen saattaa tuntua, että menee hiukan liian kovaa, mutta tarkastellessani omaa istuntaani huomaan työntäväni hevosta lantiolla kovempaan vauhtiin. Näitä pohtiessa kyllä uppoan sellaiseen kuplaan, että en kuule enkä näe mitään kun ratsastan..



Daisy oli kyllä ihan kiva ratsastaa, mutta oman haasteensa aina tuo, että sitä täytyy ratsastaa niin hienoeleisesti ja rauhallisesti ja se on juuri mun ongelma. Koska mä aina teen siellä selässä liikaa ja Daisy ei tykkää siitä yhtään. Tällä hetkellä mua kuitenkin häiritsee mun omassa ratsasuksessa eniten se, että pompin kuin perunasäkki. Ja tämä on sellainen ongelma, mitä en voi yksin korjata, sillä mulla ei ole harmainta hajua miten saisin sen korjattua. Kouluratsastuksessa tiedän melkein aina mitä voisin kokeilla, kun jokin ongelma tulee, mutta tämän kanssa olen kyllä ihan avuton, tuntuu, että mikään ei toimi.



Ilme kertoo kaiken



 Mä oon niin yrittänyt saada tätä blogia ajantasalle, mutta suoraan sanottuna olen niin helvetin laiska. En vain jaksaisi ja valitsen satakertaa mielummin netflixin, kun blogi jutut. Kirjottaminen on tämä mukava osuus, mutta kuvien laitto tulee kyllä jo korvista ulos. Niin mun piti saada kaikki kuvat laitettua tälläviikolla, mutta melkein kaikki on laittamatta ja viikonloppu meneekin tallilla ja siellä mulla ei ole konetta.. Sieltä ajattelin kuvata videota, mahdollisesti mydayn, joka tarkoittaa sitä, että sittenhän mä vasta näihin kuviin hukunkin.. Olisi vain niin kiva kirjotella ajankohtaisia postauksia ja jotain vähän erikoisempaa, mutta ei auta kuin nyt tsempata vanhat pois alta.

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus ja hienoja kuvia. Ainakin näissä kuvissa, sä näytät ratsastavan ihan hienosti. Daisy on kyllä kaunis tamma.

    VastaaPoista
  2. Voin niin samaistua tähän inspiraation puutteeseen, itselleni on niin vaikeaa kirjoittaa, saatika avata bloggeria. Aina kun avaan tekstikentän niin ajatukseni lyövät vain tyhjää, eikä sanoja vain muodostu.

    Mutta pakkoa sanoa, että todella hyvä teksti! En ymmärrä miten sait tehtyä tästä niin -asiaa- postauksen parissa rivissä. Daisykin näyttää ainakin kuvista päätellen hyvältä!

    VastaaPoista