Nimittäin kilpaileminen, estekisat. Se on vähän päässyt unohtumaan, kun niin monet kisat on nyt päättynyt mun ilmalentoon. En edes muistanut, miten kivaa on päättää kisat onnistuneeseen rataan. Keskiviikkona rekka suunnattiin siis kohti Helsinkiä HeWin iltakisoihin. Tällä kertaa ratsuna oli Frontsu, Hämistä ei mulle edes tarjottu..:D Luokkana oli jo tutuksi tullut 80cm.
Kaikki kuvat (c) Heli Koskimäki !!!
Kisathan lähtivät niinkin hyvin käyntiin, että meinasin tippua jo ensimmäisellä verkkaesteellä. Tultiin huonossa rytmissää huonoon paikkaan, ja hypyn jälkeen tarrauduinkin harjaan kiinni ja kiitin onneani, ettei hevonen tehnyt mitään äkkiliikkeitä. Kaikkein hauskinta on, että seuraava hyppy oli yhtä huono. Jäin niin rumasti suuhun kiinni. Tässä kohtaa käännyin Tiian puoleen " Ei tästä tuu yhtään mitään". Onneksi sain hyvät vinkit "No tollasia sattuu, et nyt ala stresssaa. Suu kiinni, lopeta stressaaminen ja anna hevosen hoitaa homma". No seuraavakin verkkaeste oli todella huono, ja mun oli pakko dyykata ihan kunnolla, etten olisi taas jäänyt suuhun kiinni. Sit mut kuuluttettiinkin jo valmistautumaan ja oli kieltämättä aika paskat fiilikset lähteä radalle.
Kaikeksi onneksi rata lähti aivan eri fiiliksillä käyntiin kuin verkka. Eka hyppy oli ihan täydellinen verrattuna verkkaesteisiin ja se antoikin heti kummasti lisää toivoa. Radalla tapojeni mukaisesti vaivuin johonkin horrokseen ja unohdin ratsastaa. Sinänsä ehkä hyvä, koska pystyin totella Tiian neuvoa "anna hevosen hoitaa homma". Nämä esteethän oli Frontsulle ihan lastenleikkiä, ottaen huomioon, että viikko sitten se voitti Tiian kanssa vaativan tason kenttäkisan...
En tuonut Frontsua mitenkään hyviin paikkoihin. En vain pystynyt miettiä kaikkea, joten tyydyin vain siihen, että löytäisin ihan ok rytmin ja pääsisin hyppyihin mukaan. Se toimikin, sillä Frontsu sovitti itse askeleensa todella hyvin ja kiltisti. Mä keskityin vain pitämään pohkeet kiinni. Radan aikana oma itsevarmuus kasvoi kummasti, kun tajusin, että ei Frontsu ole mihinkään kieltämässä. Pitkästä aikaa mulla oli radalla ihan oikeasti kivaa, kun ei tarvinut pelätä, että mikä on se este johon rata tyssää.
Olin itse vähän hämmentynyt, kun tajusin, että päästiin toiseen vaiheeseen saakka. Voitosta en kuitenkaan ratsastanut vaan päätin jo etukäteen ratsastaa pitkät tiet, jotta vain saisin radan ilman kieltoja tai ohimenoja. Myös ajatus, että pitäisi ratsastaa nopea-aika ahdisti, kun pelkkä puhdas rata tuottaa jo tarpeeksi haastetta. Rennoilla mielin siis uusinnassakin. Yksi puomi tuli alas uusinassa, ja olen itsekkin yllättynyt, että se ei haitannut mua ollenkaan. Loppujen lopuksi tulin maaliin todella tyytyväisenä. Eihän siinä sitten ollutkaan mitään ongelma, aivan niinkuin Tiiakin oli sanonut. Se ongelma on mun pään sisällä.
Viimeselle tuli todella hassu hyppy
Alhaalla on vielä video meidän radasta. Ei mielestäni ollenkaan huono, ottaen huomioon epäonnistuneen verkan ja, että olen hypännyt tällä hevosella tasan kaksi kertaa aikaisemmin ja toinen niistä vuosi sitten..
Hyvin teillä menee. Ihan hyvä vaan olla, turhia stressaamaatta. Otat vaan ensin alle onnistuneita ratoja ja sitten kun siltä tuntuu alat panostamaan tarkempiin teihin. :) Ratsastuksen kuuluu olla ennen kaikkea hauskaa. :)
Siis toihan meni tosi hyvin, ainakin minusta näytti että kun pääsit radalla parin ekan esteen yli, niin rentouduit. Ihana nähdä että nyt teille tuli onnistunut ja hyvä rata alle, nyt ei tarvitse enään pelätä! Ihan hyvä vain että et lähtenyt ratsastamaan uusinta temmossa, koska tuollaisilla radoilla saa sitä hyvää mieltä ja luottoa! :)
Kaikeksi onneksi rata lähti aivan eri fiiliksillä käyntiin kuin verkka. Eka hyppy oli ihan täydellinen verrattuna verkkaesteisiin ja se antoikin heti kummasti lisää toivoa. Radalla tapojeni mukaisesti vaivuin johonkin horrokseen ja unohdin ratsastaa. Sinänsä ehkä hyvä, koska pystyin totella Tiian neuvoa "anna hevosen hoitaa homma". Nämä esteethän oli Frontsulle ihan lastenleikkiä, ottaen huomioon, että viikko sitten se voitti Tiian kanssa vaativan tason kenttäkisan...
En tuonut Frontsua mitenkään hyviin paikkoihin. En vain pystynyt miettiä kaikkea, joten tyydyin vain siihen, että löytäisin ihan ok rytmin ja pääsisin hyppyihin mukaan. Se toimikin, sillä Frontsu sovitti itse askeleensa todella hyvin ja kiltisti. Mä keskityin vain pitämään pohkeet kiinni. Radan aikana oma itsevarmuus kasvoi kummasti, kun tajusin, että ei Frontsu ole mihinkään kieltämässä. Pitkästä aikaa mulla oli radalla ihan oikeasti kivaa, kun ei tarvinut pelätä, että mikä on se este johon rata tyssää.
Olin itse vähän hämmentynyt, kun tajusin, että päästiin toiseen vaiheeseen saakka. Voitosta en kuitenkaan ratsastanut vaan päätin jo etukäteen ratsastaa pitkät tiet, jotta vain saisin radan ilman kieltoja tai ohimenoja. Myös ajatus, että pitäisi ratsastaa nopea-aika ahdisti, kun pelkkä puhdas rata tuottaa jo tarpeeksi haastetta. Rennoilla mielin siis uusinnassakin. Yksi puomi tuli alas uusinassa, ja olen itsekkin yllättynyt, että se ei haitannut mua ollenkaan. Loppujen lopuksi tulin maaliin todella tyytyväisenä. Eihän siinä sitten ollutkaan mitään ongelma, aivan niinkuin Tiiakin oli sanonut. Se ongelma on mun pään sisällä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHyvin teillä menee. Ihan hyvä vaan olla, turhia stressaamaatta. Otat vaan ensin alle onnistuneita ratoja ja sitten kun siltä tuntuu alat panostamaan tarkempiin teihin. :) Ratsastuksen kuuluu olla ennen kaikkea hauskaa. :)
VastaaPoistaVastaaPoista
Siis toihan meni tosi hyvin, ainakin minusta näytti että kun pääsit radalla parin ekan esteen yli, niin rentouduit. Ihana nähdä että nyt teille tuli onnistunut ja hyvä rata alle, nyt ei tarvitse enään pelätä! Ihan hyvä vain että et lähtenyt ratsastamaan uusinta temmossa, koska tuollaisilla radoilla saa sitä hyvää mieltä ja luottoa! :)
VastaaPoista