torstai 16. kesäkuuta 2016

Täältä tullaan Ypäjän hevosopisto

Tänä aamuna ( tai siis 12 päivällä..) kun heräsin kaikki ryhmäkeskustelut olivat räjähtäneet, 9000 viestiä.. Ilmeisesti on se päivä, kun kaikki saavat tietää ensi syksyn koulunsa. Oli mulle kuitenkin tullut pari yksityisviestiäkin. Toinen oli vanhalta luokkalaiseltani " Onnea Rebekka, pääsit Ypäjälle!". Mun reaktiohan oli, että mitää? Nyt ei kyllä ollut kiva vitsi. Mutta eihän se mikään vitsi ollut.
Ei haku nyt aivan mennyt niinkuin halusin, nimittäin mun nimi lukikin hevosenhoitajien kohdalla. Pisteeni eivät nippanappa riittäneet ohjaaja linjalle, mutta hoitajalinjalle johon minut oli siirretty pääsin aika helpolla. Aikaisemmin sanoin, että en kyllä ota paikkaa vastaan jos joudun hevosenhoitajaksi. Nyt kuitenkin mietin asiat uusiksi ja keskustelin vielä Tiian kanssa puhelimessa ja nyt on otettu paikka vastaan Ypäjän hevosopistolta.
Olisin varmaan päässyt Harjuun ohjaajalinjalle, mutta tultiin tulokseen, että Ypäjä tarjoaa kuitenkin mulle niin sairaan paljon enemmän mahdollisuuksia kuin Harju. Kaikenlisäksi mulla oli vahva tunne, että mun pitäisi ottaa Ypäjän paikka.
Suunnitelmat menivät tietenkin uusiksi. Tavoitteena olisi erikoistua sitten nuortenhevosten koulutukseen ja kun valmistun käydä vielä sen jälkeen vuodenmittainen koulutus ratsastuksenohjaajaksi. Eli lyhyesti siis neljänvuoden päästä olisin sekä hevosenhoitaja, että ratsastuksen ohjaaja.
Olen mä ihan vähän pettynyt, mutta mä tiedän, että parhaani mä tein ja mulla on silti mahdollisuus toteuttaa mun unelmat, joten ei tässä mitään hätää ole. Pääsin kuitenkin sisään!
Onhan tää ihmeellistä. Vajaa 8 vuotta sitten olin käynyt alkeiskurssin ja olin ratsastustauolla, koska ei ollut varaa harrastaa tätä lajia. Neljävuotta sitten valittelin, kun ratsastin vain ex-ravureita ja halusin kehittyä paremmin.. Nyt sitä ollaan tässä, kädessä opiskelupaikka hevoshullun paratiisiin!
Kaikki paikat joissa olen ratsastaneet ovat jotenkin auttaneet mua kehittymään tähän pisteeseen. Esm Ex ravureita hoidellessa en paljoaa ratsastukseltani kehittynyt, mutta sain kullanarvoista kokemusta enemmän kuin monessa muussa paikassa! Viimeisen vuoden ajan eniten apuna ovat olleet tietenkin Tiia, kouluvalkku Tuija Tuominen ja paras ystävä Iidis! Oikeat opettajat ja valkut on aina tuonu valoa tunnelin päähän ja ilman hyviä ystäviä mun pää olisi varmaan räjähtänyt. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, niin kiitollisena, niin onnellisena. Sunnuntaina nokka kohti Riilahden leiriä!
Kisahoitajana Ypäjällä


7 kommenttia:

  1. Onnea ja tsemppiä tuleviin opintoihin! :)♥

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa, pääsit sisään! Vaikka suorin tie sitä unelmaa kohti sulkeutui, se ei tarkoita ettei sinne olisi enää pääsyä. Löydät toisen tien, ehkä hiukan kiemrutelevamman, mutta myös kokemusta matkan varrelta. Tsemppiä opintoihin, sä oot huippu Rebe :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep niinkuin sanoit, saan kokemusta matkanvarrella. Ja loppujenlopuksi paljon laajemman tutkinnon jos mulla on sit Hh ja Rok molemmat käytynä. En mä ilman tätä olisi ikinä jaksanu Hhksi kouluttautua!

      Poista
  3. Onneksi olkoon sisäänpääsystä! Tottakai se harmittaa vähän kun, et päässyt sinne mihin halusit, mutta se ei todellakaan estä sua saavuttamasta mitä ikinä sä haluat elämältäs. Vaikka et päässytkään minne halusit, niin saat hyödyllistä kokemusta, josta on jatkossa erittäin paljon hyötyä.

    Toivottavasti sinulla on aivan mahtava leiriviikko!

    VastaaPoista
  4. Onnea sisäänpääsystä! On tosi kiva kun otit paikan vastaan, vaikka kyseessä ei ollut se mitä ensin halusit. Varmasti oli oikea valinta:)

    VastaaPoista