Eilen kipusinkin pitkästä aikaa Bronksin selkään, tällä ruunalla en olekkaan hirveän montaa kertaa mennyt ja se näkyi. Itse perusratsastus tunnilla oli erittäin huonoa. Bronksi oli todella jännitynyt ja liikkui selkäalhaalla ja aika ajoin jääden tyhjäksi edestä. Ja vaikka kuinka yritin, en saanut Bronksia oikein pohkeen eteen. Raippa ei selvästikkään ollut vaihtoehto, sain sillä vain enemmän jännittyneen hevosen.
Itse tehtävät taas sujuivat todella hyvin. Pysähdykset tuli lähes poikkeuksetta tasajaloin ja mun istunnasta. Bronksi seisoi hiljaa ja rentoutui niskastaan. Pienen treenin jälkeen myös liikkeelle lähtö alkoi tapahtua vain puristuksesta. Takaosa käännöksissä Bronksi oli kanssa ihan terässä, vaikkakin hidastui taas paljon jalalle.
Harjoittelimme myös vastalaukkaa tulevaa heA:10 silmällä pitäen. Nostimme myötälaukan ja tulimme täyskaarron uralle siten, että vastalaukka jäi päälle. Myöhemmin jatkoimme myös uralle tultuamme puolikkaan ympyrän vastalaukassa. Tehtävä oli ihan super hauska ja taisi olla Bronksillekkin aika helppoa kamaa, koska se ei edes yrittänyt vaihtaa laukkoja.
Hitsit mä vihaan sitä, kun jokin asia ei mulla onnistu tai menen mulle vaikealla hevosella sorrun huomaamattani vanhoihin huonoihin tapoihin. Bronksilla se näkyy mm. vien kädet alas levälleen ja mun ryhti ja ylävartalon jäntevyys katoaa totaalisesti. Mutta tästä vain uuteen nousuun, tänään teen kaikkeni, jotta menisin paremmin! Enkä vain anna itseni sortua huonoon istuntaan jos kaikki ei suju! Huomenna sitten vielä ehtii pistää parastaan ja sitten oliskin tiedossa huippuluokan valmennus ;)


