tiistai 1. maaliskuuta 2016

SUPER HIENO UPEA

...Oli nimittäin Hämis viimeviikon sunnuntaina. Oltiin sovittu Sannan kanssa, että kuvataan toisiamme niin mulla on esittää jotakin todistusaineistoa! Ne kerrat, kun menee hyvin ja on kuvaaja paikalla on aika harvassa. Hämis oli lauantainakin todella hyvä tehdessäni miltein samanlaisen treenin. Itseasiassa hevonen on ollut nyt lähes joka kerta todella hyvä. Se on kyllä talvisin niiiin paljon parempi ratsastaa kuin kesäisin :D ( Varotus: Postauksessa extra paljon kuvia ;) )
Kun mä en enään jatkuvasti vedä suusta pystyn ottamaan lyhyemmät ohjat kuin aikaisemmin ja saan Hämiksen paremmin ryhtiin. Kun saan Hämiksen ratsastettua niin pakettiin, että voin ottaa ohjien ensimmäisistä nappuloista kiinni se alkaa olla todella hyvä ratsastaa. Se alkaa kuuntelemaan mua enemmän tosissaan. Kannuksista oli myös aika paljon hyötyä. Käytän nykyään todella vähän kannuksia varsinkin jos miettii, että ennen käytin kannuksia joka kerta. Nykyään käytän kannuksia niin harvoin, että tässä välissä, kun en ole käyttänyt kannuksia olen oppinut ratsastamaan pohkeella. Nyt kun taas osaan ratsastaa jalalla kannus toimii niin paljon paremmin! Ei sitä juurikaan tarvitse käyttää ja sitten kun käytän riittää kevyt muistutus. Tulinkin tässä tulokseen, että mun annettiin laittaa kannukset jalkaan aivan liian aikaisin..

Oiskohan tässä vastataivutukset menossa


Treenasin Hämiksen kanssa alkuun kokoamisia, jossa halusin Hämiksen ravaavan niin hiljaa kuin mahdollista silti takaosan pysyen aktiivisena. Tehtävä onnistui, mutta ei ehkä ihan parhaalla mahdollisella tavalla, sillä Hämppä jännittyi aika paljon avuistani ja ei ollut kovin tyytyväinen. Vastapainoksi treenin alla oli myös keskiravi. Yritin saada vähän askeltakin venymään eikä niin, että tahti vain kiihtyy. Ainakin askel alkoi nousta hienosti! Oon niin rakastunut seuraaviin keskiravi kuviin, kerrankin Hämi alkoi nostamaan niitä jalkoja laahamisen sijaan!



Mitenniin ohjat vähän tipahti?


Ainakin on ylämäkeen!





Myös pitkän aikaan lisäyksien jälkeen Hämiksen takajalat nousivat kumman korkealle! Se oli kyllä sellanen wou fiilis, sillä reilun vuoden aikana en ole saanut sitä kertaakaan ihan tosissaan työskentelemään siten, että sen taka osa ei vain hio maan pintaa.
Seuraavat kuvat ovat näistä hetkistä.
Tällasella ravilla kun joskus mentäis kokotunti <3



Mutta ei ole hyvää ilman pahaa. Ratsastuksessa ehkä masentavinta on, että kun tajuaa juuri oppineensa jotakin huomaa jo seuraavan uuden virheen. Mun tapauksessa kaksi suurta virhettä pistää silmääni. Mun alapohje on nykyään todella irti, siis todella, etenkin Hämiksen kanssa. Tiia on siitä sanonut, mutta koska se ei tunnu selkään yhtään pahalta niin en tajunnut sen suuruutta ennen kuin sain nämä kuvat. Toinen on vinous. Olen ollut jo pitkään hiukan vino, mutta mielestäni ylläolevista kuvista voi jo helposti havaita vinoutta ja nyt se alkaa heijastua muuallekkin. Oikea kantapää pysyy alhaalla, kun taas vasen nousee. Myös käet ovat hiukan eri tasolla. En lähde korjaamaan tarkasti käsien eri tasolla olemista, sillä uskon sen olevan vain oire, ei syy.

Laukassa kuitenkin treenasin muutamia vaihtoja, kokoamisia sekä laukka lisäyksiä. Yllätyin syvästi siitä, että Hämis kuumui laukassa ja sitä sai pidätellä. Mulla on vielä elävät muistikuvat kesältä, kun musta tuntui siltä, että  se rikkoo kohta raville ja laukka vaan ei millään kasva..



Nää Hämin vaihdot... En kommentoi.. :D

Käskin eteen ja sehän lähti, ei kuski oikee ehtiny mukaan..






Tässä kohtaa taisin yrittää laukkasulkuja




Hämiksen jälkeen oli vuorossa pitkästä aikaa Frontsu. Olin kuluttanut jo kaiken tuuppaus intoni Hämikseen, joten Frontsun kanssa ratsastus oli aika kevyttä ja helpoin tehtävin. Tein vähän sulkuja ja avoja ja ympyröitä, sekä mietin, että hevonen ei nyt ihan yli laiskaksi vetäytyisi. Jotenkin Äffän selässä tuntuu aina, että istunta lösähtäisi, mutta silti istuntani näyttää paremmalta Fn selässä kuin Hämin. Luulen, että se johtuu myös siitä, että Frontsun kanssa en ainakaan yrittänyt liikaa.






Lopuksi otin vielä satulan pois, kun tajusin, että nyt olisi tilaisuus saada ensimmäistä kertaa edes pari ilman satulaa kuvaa tänne blogiinkin :D. Ratsastin vielä pienen hetken kaikissa askellajeissa ja kuvasin vielä Sannaa ennen lähtöä. Niin taas vaan sekin kevyt ja lyhyt aamutallipäivä muutttui miltei 9 tuntiseksi.. Hupsis.






keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Esittelyssä Perfect sit of Sweden Perfect seat

Aikamoinen nimi hirviö tuo otsikko. Joka tapauksessa aion kirjoittaa nyt jonkinlaisen postauksen minulle tutummin vain istuinkaaresta. Hommasin tämän istuntaa auttavan härpäkkeen jo syksyllä ja siitä lähtien mun on pitänt teille siitä kirjoittaa, mutta nyt vasta sain tästä kuvia. Kaikki kuvat ovat tosin esintyneet blogissa jo viime postauksessa, mutta ei anneta sen häiritä.
Istuin kaari on siis tarkoitettu ratsastajan istunnan parantamiseksi kouluratsastuksessa. Ennenvanhaan samaa asiaa ajoi ehkä raippa seläntakana. Itsekkin kerran testasin raippaa selän takana ja huomasin sen auttavan istuntaani todella paljon. Raippa oli kuitenkin epämiellyttävä pitää seläntakana ja sain kyynärtaipeet siitä mustelmille. Halusin saada istuntaani samanlaista apua, ilman raipan tuomaa kipua ja istuinkaari oli siihen vastaus.
Istuin kaari on muotoiltu siten, että se on hiukan joustava ja se asettuu hyvin eikä tuota kipua. Se on erittäin mukava pitää. Nyt monta kuukautta käytettyäni tätä osaan sanoa mielestäni suht hyvin plussat ja miinukset.

Plussat:

+ Pitää etenkin keskivartalon ryhdikkäänä.
+ Tuo ratsastajalle hyvän kyynärpään kulman, joka pysyy suht hyvin myös, kun otetaan kaari pois.
+ Auttaa käden tasaisuuteen. Tämän kanssa on vaikea alkaa venkslaamaan mitään turhaa.
+ Ainakin itsellä auttaa todella paljon syvien vatsalihaksien löytämisessä, joka taas helpottaa isoonkin raviin istumista!
+ Estää ylävartalolla ja käsillä touhuamisen, jolloin alkaa herkemmin käyttämään jalka apuja, niinkuin kuuluukin.

Miinukset:

- Kädellä on vaikea, oikeastaan mahdoton joustaa paljon. Herkimmät hevoset selvästi reagoivat huonosti istuinkaareen. Esimerkiksi Frontsu, joka on aika herkkis ratsastajan pehmeydelle jännittyy tämän käytöstä.
- Vaikea kiittää hevosta kädellä. Usein on vaikea edes höllätä hetkeksi ilman koko vartalon kiertoa, joten ääneen kehumista joutuu käyttämään aika paljon.
- Jos on tottunut ratsastamaan huonosti ( huono ryhti, käsillä venkslaus) tämä on aika epämiellyttävä käyttää. Epämiellättävyys katoaa kuitenkin oman istunnan parantuessa.
- Hinta on aika iso. Jos oikein muistan tuote maksaa reilu 40e ja jos sen tilaa Perfect sit of swedenin myymälästä ruotsista, meille olisi ainakin tullut todella kalliit postimaksut (lähemmäs 30e). Itse ostin tämän ridmer liikkeen kautta, jolloin sain postimaksut vajaalla kymmenellä eurolla.
- Aika epäolennainen asia, mutta raippakättä on vaikea vaihtaa ketterästi.













Miinus puolista huolimatta itse olen ollut erittäin tyytyväinen tähän, sille enemmän se on istuntaani vain parantanut. Paras asia on ollut se, että nykyään minun on helpompi istua hevosten ravissa, jonka takia mun on helpompi yrittää istua mahdollisimman hiljaa. Epätasaiseen käteen tästä on ollut myös hurjasti apua.
Tästä huomaa että mun kyynärkulma on hyvä ja kädetkin on ihan hyvin. Olen ratsastanut hepan käsien sijaan jalalla muotoon.