sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Esteteho treeni

Postauksesta tulossa pitkä ja paljon kuvia, sillä en kirjoita kahdessa osassa. Kerron muutenkin pääpiirteittäin vain ratsastuksesta.
Viime viikonloppuna bussi kuljettikin mut kauaksi sivistyksestä, nimittäin Emilian luokse. Mun on sinne pitänytkin mennä varmaan jo puolivuotta, mutta viimeinkin sain sen aikaseksi, sillä Emilia lupas opettaa mulle esteitä ja tarvitsen kaiken mahdollisen opetuksen ennen pääsykokeita, jotka ovat 5 päivän päästä, eli ensiviikon torstaina.
Heti ensimmäisenä kipusinkin Namun kyytiin harjottelemaan esteitä Emilian opastuksella. Muistikuvat Namusta olivat aika mielenkiintoiset, sillä edellinen kerta oli viime kesänä ja se oli aika mielenkiintoisen näköstä. Heti alkajaisiksi kuitenkin huomasin, että on tolle tammalla jotain melkein vuoden aikana tapahtunut. Se oli paljon rauhallisempi ja vastaan otti paljon enemmän apuja, eikä juossut karkuun ihan kaikkea, mitä siltä pyysi.
Kuvat ovan niin sekasin, etten voi olla varma että ne ovat oikeilta päiviltä. Kaikki (C) Emilia U


Alku lähti yllättävän positiivisesti käyntiin sillä olisin olettanut olevani todella paljon huonompi, mutta kyllä mukaan hyviäkin pätkiä mahtui. Vaikka Emilia onkin 16-vuotias, jolla ei ole mitään koulutusta, piti hän mulle erittäin hyvän tunnin. Olin hyvin yllättynyt miten hyviä vinkkejä sain. Mulle esteratsastus on se vaikeampi laji, jolloin en itse tajua virheitäni yhtä helposti.


En halua edes laskea kuinka monta kertaa jäin jälkeen hypyssä ja sen kautta suuhun kiinni. Mä kun olen aina luullut sen johtuvan huonosta paikasta, mutta kyse olikin siitä, että haluan, että hevonen ajautuu ihan pohjaan ja en meinaa uskaltaa lähteä hyppyyn mukaan ajoissa. Tuli myös harvinaisen selväksi, että yritän pidättää hevosta vielä viimeiselläkin askeleella. Emilia yritti hokea mun päähän, että sen pitää olla kuulolla jo muutaman askeleen ennen estettä tai se on liian myöhästä. Ponnistusvaiheessa on liian myöhässä. Niin yksinkertaista, mutta en itse taas ollut ajatellutkaan tuota.


Feilasin lähestymisen, jäin jälkeen. Oli taas sellanen fiilis, että nyt täältä tullaan alas, mutta Emilian ihana estesatula taisi pelastaa tilanteen


Esteet nousi siihen luulisin 70-80cm tienoille, mitä täytyy sitten pääsykokeissakin hypätä. Tultiin hyvin yksinkertaista tehtävää. Suurimmaksi osaksi vain yhtä estettä, mutta lopuksi vielä perään yhtä okseria. Tehtävä oli siksi kiva, että pystyin täysin keskittymään vain itseeni. Ja yksityis opetus esteillä ei todellakaan ollut huono juttu.
Hei mähän olen hypyssä mukana!




Illemmalla käytiinkin vielä kärryttelemässä Hensun kanssa. Voi miksi, miksi täällä Espoossa ei ole samanlaisia maisemia? Joka puolella niin kaunista, täällä kaupungissa on enemmän vain sellaista rumaa risukkoa.
Seuraavana päivänä estetreenit jatkuivat Namun kanssa. Tällä kertaa lisättiin vielä yksi este, että voisin tulla kolmen esteen rataa, vaikka sainkin jälkeenpäin kuulla, että Emilia ei ihan uskonut, että olisin pystynyt siihen :DD
Hypyt sujuivat jo aluksi niin paljon paremmin kuin perjantaina. Olin selvästi alkanut sisäistää ideaa, että sinne hyppyyn voi lähteä mukaan vaikka paikka ei olisi juuri täydellinen. Tänään myös vihdoinkin tajusin kuunnella Emiliaa, kun hän sanoi, että mun pitää antaa laukan edetä enemmän. Monesti Namu sitten lähtikin aivan liian kovaa esteen jälkeen, mutta kai se on parempi, kuin paikallaan laukkaaminen.


Namu oli lauantaina paljon vaikeampi ratsastaa siinämielessä, että se oli paljon reippaampi kuin perjantaina. Perjantaina pystyin verkkaamaan aika löysähköllä ohjalla tamman reippaudesta huolimatta. Lauantaina se oli kuitenkin jo ihan menossa alusta lähtien.
Kun sais ulkoavut läpi




 Rata näky pienestä koostevideosta vähän paremmin, mutta siinä ei perjaatteessa pitänyt olla mitään sen suurempaa ongelmaa. Asiat, joita piti miettiä oli kuitenkin, että Namu kääntyy ja etenkin ulkoavuilla. Kiinnitettiin myös siihen huomiota, että se pidäte menee läpi ennen estettä, sillä niinkuin aikasemmin sanoin, ponnistuvaiheessa se on jo myöhäistä ja vain häiritsee hevosta. Rata meni aluksi aika hyvin, kunnes aloin ryssimään ihan huolella ja meinasin taas tulla alas omatoimisesti.. Ongelma kuitenkin saatiin korjattua ja hypyt oli kaikenkaikkiaan tuplasti parempia kuin lauantaina.










Hyppyjen jälkeen käytiin vielä ponien kanssa metsäkävelyllä ja sitten mun pikavisiitti maaseudulle olikin ohi. Paluu arkeen ja kamalaan stressiin. Ei siitä sen kummempaa sillä ajattelin kirjoittaa siitä aivan oman postauksen. Tänään vielä treenaan Hatin kanssa. Haluaisin laittaa kameran kuvaamaan, mutta en sitten tiedä jos sataa kamalasti. Maanantaina on koulurataharkat. Olisin halunnut mennä Helpon Bn ihan oman mielihyvän saamiseksi, mutta se ei nyt onnistu vaan starttaan HeA:2. Tiia ilmoittikin, että saan mennä sen Bronksilla, joten en oikein edes tiedä mitä odottaa :D Tiistaina saatankin päästä vielä hyppäämään ja torstaina onkin jo pääsykokeet...
Tässä alla vielä pieni koostevideo. Laatu vähän kärsi, kun latasin ensin videot youtubesta omalle koneelleni ja sitten vielä uudestaan youtubeen.

5 kommenttia:

  1. Todella kiva postaus, osittain näytti ihan hyvältä mutta muutamaissa hypyissä jäi todella pahasti jälkeen, jollon nyppäsit hevosta suusta aikas pahasti. Mutta kuvat on todella kivja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.s Mulla olisi kysymys postaus menossa, jos haluat käydä kysymässä.

      Poista
    2. Jos olisit lukenut tekstin kunnolla, etkä katsonut vain kuvia olisit saattanut huomata että sitä käsittelin tekstissä :))))

      Poista
  2. Ihanan kesäisiä kuvia! :D En voi kommentoida ratsastusta, kun oot mua paljon parempi. Mutta mun silmään hyvin ratsastettu. Ei aina vaan pääse mukaan jokaiseen hyppyyn. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha mutku pitäs alkaa päästä :D onneks meni jo seuraavana päivänä paremmin

      Poista