tiistai 1. maaliskuuta 2016

SUPER HIENO UPEA

...Oli nimittäin Hämis viimeviikon sunnuntaina. Oltiin sovittu Sannan kanssa, että kuvataan toisiamme niin mulla on esittää jotakin todistusaineistoa! Ne kerrat, kun menee hyvin ja on kuvaaja paikalla on aika harvassa. Hämis oli lauantainakin todella hyvä tehdessäni miltein samanlaisen treenin. Itseasiassa hevonen on ollut nyt lähes joka kerta todella hyvä. Se on kyllä talvisin niiiin paljon parempi ratsastaa kuin kesäisin :D ( Varotus: Postauksessa extra paljon kuvia ;) )
Kun mä en enään jatkuvasti vedä suusta pystyn ottamaan lyhyemmät ohjat kuin aikaisemmin ja saan Hämiksen paremmin ryhtiin. Kun saan Hämiksen ratsastettua niin pakettiin, että voin ottaa ohjien ensimmäisistä nappuloista kiinni se alkaa olla todella hyvä ratsastaa. Se alkaa kuuntelemaan mua enemmän tosissaan. Kannuksista oli myös aika paljon hyötyä. Käytän nykyään todella vähän kannuksia varsinkin jos miettii, että ennen käytin kannuksia joka kerta. Nykyään käytän kannuksia niin harvoin, että tässä välissä, kun en ole käyttänyt kannuksia olen oppinut ratsastamaan pohkeella. Nyt kun taas osaan ratsastaa jalalla kannus toimii niin paljon paremmin! Ei sitä juurikaan tarvitse käyttää ja sitten kun käytän riittää kevyt muistutus. Tulinkin tässä tulokseen, että mun annettiin laittaa kannukset jalkaan aivan liian aikaisin..

Oiskohan tässä vastataivutukset menossa


Treenasin Hämiksen kanssa alkuun kokoamisia, jossa halusin Hämiksen ravaavan niin hiljaa kuin mahdollista silti takaosan pysyen aktiivisena. Tehtävä onnistui, mutta ei ehkä ihan parhaalla mahdollisella tavalla, sillä Hämppä jännittyi aika paljon avuistani ja ei ollut kovin tyytyväinen. Vastapainoksi treenin alla oli myös keskiravi. Yritin saada vähän askeltakin venymään eikä niin, että tahti vain kiihtyy. Ainakin askel alkoi nousta hienosti! Oon niin rakastunut seuraaviin keskiravi kuviin, kerrankin Hämi alkoi nostamaan niitä jalkoja laahamisen sijaan!



Mitenniin ohjat vähän tipahti?


Ainakin on ylämäkeen!





Myös pitkän aikaan lisäyksien jälkeen Hämiksen takajalat nousivat kumman korkealle! Se oli kyllä sellanen wou fiilis, sillä reilun vuoden aikana en ole saanut sitä kertaakaan ihan tosissaan työskentelemään siten, että sen taka osa ei vain hio maan pintaa.
Seuraavat kuvat ovat näistä hetkistä.
Tällasella ravilla kun joskus mentäis kokotunti <3



Mutta ei ole hyvää ilman pahaa. Ratsastuksessa ehkä masentavinta on, että kun tajuaa juuri oppineensa jotakin huomaa jo seuraavan uuden virheen. Mun tapauksessa kaksi suurta virhettä pistää silmääni. Mun alapohje on nykyään todella irti, siis todella, etenkin Hämiksen kanssa. Tiia on siitä sanonut, mutta koska se ei tunnu selkään yhtään pahalta niin en tajunnut sen suuruutta ennen kuin sain nämä kuvat. Toinen on vinous. Olen ollut jo pitkään hiukan vino, mutta mielestäni ylläolevista kuvista voi jo helposti havaita vinoutta ja nyt se alkaa heijastua muuallekkin. Oikea kantapää pysyy alhaalla, kun taas vasen nousee. Myös käet ovat hiukan eri tasolla. En lähde korjaamaan tarkasti käsien eri tasolla olemista, sillä uskon sen olevan vain oire, ei syy.

Laukassa kuitenkin treenasin muutamia vaihtoja, kokoamisia sekä laukka lisäyksiä. Yllätyin syvästi siitä, että Hämis kuumui laukassa ja sitä sai pidätellä. Mulla on vielä elävät muistikuvat kesältä, kun musta tuntui siltä, että  se rikkoo kohta raville ja laukka vaan ei millään kasva..



Nää Hämin vaihdot... En kommentoi.. :D

Käskin eteen ja sehän lähti, ei kuski oikee ehtiny mukaan..






Tässä kohtaa taisin yrittää laukkasulkuja




Hämiksen jälkeen oli vuorossa pitkästä aikaa Frontsu. Olin kuluttanut jo kaiken tuuppaus intoni Hämikseen, joten Frontsun kanssa ratsastus oli aika kevyttä ja helpoin tehtävin. Tein vähän sulkuja ja avoja ja ympyröitä, sekä mietin, että hevonen ei nyt ihan yli laiskaksi vetäytyisi. Jotenkin Äffän selässä tuntuu aina, että istunta lösähtäisi, mutta silti istuntani näyttää paremmalta Fn selässä kuin Hämin. Luulen, että se johtuu myös siitä, että Frontsun kanssa en ainakaan yrittänyt liikaa.






Lopuksi otin vielä satulan pois, kun tajusin, että nyt olisi tilaisuus saada ensimmäistä kertaa edes pari ilman satulaa kuvaa tänne blogiinkin :D. Ratsastin vielä pienen hetken kaikissa askellajeissa ja kuvasin vielä Sannaa ennen lähtöä. Niin taas vaan sekin kevyt ja lyhyt aamutallipäivä muutttui miltei 9 tuntiseksi.. Hupsis.






keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Esittelyssä Perfect sit of Sweden Perfect seat

Aikamoinen nimi hirviö tuo otsikko. Joka tapauksessa aion kirjoittaa nyt jonkinlaisen postauksen minulle tutummin vain istuinkaaresta. Hommasin tämän istuntaa auttavan härpäkkeen jo syksyllä ja siitä lähtien mun on pitänt teille siitä kirjoittaa, mutta nyt vasta sain tästä kuvia. Kaikki kuvat ovat tosin esintyneet blogissa jo viime postauksessa, mutta ei anneta sen häiritä.
Istuin kaari on siis tarkoitettu ratsastajan istunnan parantamiseksi kouluratsastuksessa. Ennenvanhaan samaa asiaa ajoi ehkä raippa seläntakana. Itsekkin kerran testasin raippaa selän takana ja huomasin sen auttavan istuntaani todella paljon. Raippa oli kuitenkin epämiellyttävä pitää seläntakana ja sain kyynärtaipeet siitä mustelmille. Halusin saada istuntaani samanlaista apua, ilman raipan tuomaa kipua ja istuinkaari oli siihen vastaus.
Istuin kaari on muotoiltu siten, että se on hiukan joustava ja se asettuu hyvin eikä tuota kipua. Se on erittäin mukava pitää. Nyt monta kuukautta käytettyäni tätä osaan sanoa mielestäni suht hyvin plussat ja miinukset.

Plussat:

+ Pitää etenkin keskivartalon ryhdikkäänä.
+ Tuo ratsastajalle hyvän kyynärpään kulman, joka pysyy suht hyvin myös, kun otetaan kaari pois.
+ Auttaa käden tasaisuuteen. Tämän kanssa on vaikea alkaa venkslaamaan mitään turhaa.
+ Ainakin itsellä auttaa todella paljon syvien vatsalihaksien löytämisessä, joka taas helpottaa isoonkin raviin istumista!
+ Estää ylävartalolla ja käsillä touhuamisen, jolloin alkaa herkemmin käyttämään jalka apuja, niinkuin kuuluukin.

Miinukset:

- Kädellä on vaikea, oikeastaan mahdoton joustaa paljon. Herkimmät hevoset selvästi reagoivat huonosti istuinkaareen. Esimerkiksi Frontsu, joka on aika herkkis ratsastajan pehmeydelle jännittyy tämän käytöstä.
- Vaikea kiittää hevosta kädellä. Usein on vaikea edes höllätä hetkeksi ilman koko vartalon kiertoa, joten ääneen kehumista joutuu käyttämään aika paljon.
- Jos on tottunut ratsastamaan huonosti ( huono ryhti, käsillä venkslaus) tämä on aika epämiellyttävä käyttää. Epämiellättävyys katoaa kuitenkin oman istunnan parantuessa.
- Hinta on aika iso. Jos oikein muistan tuote maksaa reilu 40e ja jos sen tilaa Perfect sit of swedenin myymälästä ruotsista, meille olisi ainakin tullut todella kalliit postimaksut (lähemmäs 30e). Itse ostin tämän ridmer liikkeen kautta, jolloin sain postimaksut vajaalla kymmenellä eurolla.
- Aika epäolennainen asia, mutta raippakättä on vaikea vaihtaa ketterästi.













Miinus puolista huolimatta itse olen ollut erittäin tyytyväinen tähän, sille enemmän se on istuntaani vain parantanut. Paras asia on ollut se, että nykyään minun on helpompi istua hevosten ravissa, jonka takia mun on helpompi yrittää istua mahdollisimman hiljaa. Epätasaiseen käteen tästä on ollut myös hurjasti apua.
Tästä huomaa että mun kyynärkulma on hyvä ja kädetkin on ihan hyvin. Olen ratsastanut hepan käsien sijaan jalalla muotoon.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Vanhukset treenissä

Lauantaina sainkun sainkin äidin jäämään kuvaamaan, jotta saisin edes jotakin todistusaineistoa tänne bloginkin puolelle. Ja niinkun asiaan kuuluu, saimme ystäväksemme sakean lumisateen, jonka aikeena oli selvästi pilata kamera tai vähintääkin kuvat..
Lauantaina suunnitelmissa oli ratsastaa Raksu ja Bronksi, eli tallin vanhukset ja siivota karsinat. Ensimmäisenä vuorossa oli kuitenkin Raksu, jonka kanssa harjoiteltiin kuskin omaa istuntaa, sekä istunnalle herkistymistä. Viimepäivinä olen painottanut todella paljon perusasioihin, hionnut ja viilannut niitä, sillä niiden täytyy olla kunnossa jos aion hakea Ypäjälle ja Harjuun. Siellä ei ketään kiinnosta, jos osaan ratsastaa laukanvaihdot jokatoisella askeleella, jos käteni vispaavat ja venkslaavat.

Viimeisimmät ratsastukset ovat olleet kokonaan yhtä ahaa elämystä. Viimeisimmässä Tuijan valmennuksessa mun silmät ihan todella avautuivat niin monelle asialle! Ne asiat ovat melkein itsestänselvyyksiä, mutta kun jotakin virhettä on toistanut vuosikaudet se alkaa olemaan niin automatisoitunut, että sitä ei enää edes huomaa tekevänsä. Mulla se on vetäminen.

Olen vuosikaudet ottanut vain ohjat suht tiukalle ja sitten käskenyt hevosta liikkumaan takaa eteenpäin ja saanut näin hevosen muotoon.Vihdoinkin mun silmät ovat avautuneet ja voi vitsit miten kivoja hevosista onkaan tullut, kun tää tyttö on lopettanut vetämisen! Tuija opetti mut käyttämään mun omaa istuntaa taas enemmän. Pystyn nykyään käyttämään omaa istuntaani siten, että mun ei tarvitse vetää. Edes siirtymisissä en ota puolipidätettä ohjista taaksepäin.


Olen kiinnittänyt myös kaiken huomioni sille, että kannan käteni ja ne ovat mahdollisimman tasaiset. Ja itse ainakin huomaan selkeän muutoksen esimerkiksi vuoden takaisiin kuviin. Nykyään saan hevoset ratsastettua peräänantoon ottamalla kevyen tuntuman ja ratsastamalla hevosen kohti ohjaa. Voinkin siis miettiä miten ristiriitaisia apuja olenkaan käyttänyt! Eihän autokaan lähde pihasta, jos käsijarru on päällä.
Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että en jää kysymään hevoselta samaa asiaa montaa kertaa. Niin yksinkertainen asia, mutta mulle paha tapa. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kun annan nopean puristuksen hevosen täytyy ihan oikeasti reagoida siihen. Pikkuhiljaa hevoset alkavat toimia tosi pehmeästi. Ne ovat pehmeitä suusta, kun olen itse pehmeä kädestä ja ne liikkuvat pienestä eteenpäin! Edellämainitut asiat ovat kuitenkin juuri Raksun ja Bronksin kanssa kaikkein vaikeinta toteuttaa, sillä ne ovat jo 20 vuotiaita ja tehneet reilu 10 vuotta ratsastuskoulu tunteja. Ne osaavat kyllä liikkua paljon paremmin kuin itse osaan niitä edes ratsastaa, mutta ei 20 vuotiasta ja 10 vuotiasta hevosta voi samalla tavalla verrata.


Ja jotta mun ahaa elämykset eivät loppuisi, huomasin Tuijan valmennuksessa, että en tarvitse siirtymisissä ohjia pidätykseen. Niin typerältä kuin se kuulostaakin, mutta hevoset siirtyvät allani ravista käyntiin, kun vain ajattelen käyntiä. Teimme tätä valmennuksessa ja aluksi vähän naureskelin, että miten se on mahdollista, mutta se ihan oikeasti toimii. Miksi vetää ohjista, kun pelkkä ajatteleminen riittää? Tuija sanoikin mulle, että miten voin olettaa hevosen toimivan kevyesti jos en anna sille mahdollisuutta siihen.

Raksulla on yleensä aika nelitahtinen laukka ja se tarvitsee erittäin paljon tukea, että laukka alkaa pyörimään ja muuttuu enemmän kolmitahtiseksi. Lauantaina se kuitenkin esitti normaalia parempaa laukkaa, johon olin erittäin tyytyväinen.
Bronksin kanssa harjoittelin samoja asioita kuin Raksun kanssa. Bronksi on vain minulle itselleni astetta vaikeampi, joten keskityin siihen, että saisin Been vähän tasaisemmaksi ja liikkumaan omalla moottorilla. Eihän se kovin tasainen ollut lopuksikaan, mutta se parani todella paljon loppua kohti. Lumisade senkun sakeni, joten pahoittelen laatua.


Olen myös muutaman kerran harjoitellut Vaativa B:0 rataa. Mulla on siis tavoitteena vielä joku kaunis päivä saada hyväksytty suoritus kyseisestä ohjelmasta. Olen sen treeneissa ratsastanut pari kertaa läpi ihan vain koska rakastan haastaa itseäni. Rakastan tehdä asioita joille myös tykkään sanoa " Enhän minä nyt ikinä voisi..". Kaikki edellä mainitun ohjelman liikkeet kyllä onnistuu, mutta siinä on sitten niin paljon kaikkea muuta hiomista, eikä mulla ole hajuakaan meneekö niiden hiomiseen puolivuotta vai viisivuotta, mutta mä aion ne hioa kuntoon. Hiomisen arvoisia asioita ovat muunmuassa parempi ja tasaisempi peräänanto, kaikki tehtävät huolellisemmin ja selkeämmin. Kaikki tehtävien valmistelut pitäisi tehdä paremmin ja kaikkea en aio tässä edes luetella. Mutta ei mulle ole paheeksi saada vähän tavoitteita, kuukausi sitten mun ainoa tavoite oli tulla todella hyväksi ratsastajaksi ja saada hyvä istunta ja kouluttautua alan pariin. Onhan edellä mainitut hyviä tavoitteita, mutta niitä ei tässä kuukaudessa saavutetakkaan, joten on hyvä olla jotakin välietappi tavotteita.


Ensimmäisenä näitä videoita katsoessani näin pelkkiä virheitä, sillä koko talvena en ole saanut kunnon videota, josta nähdä miltä meno oikein näyttää. Aloin kuitenkin miettiä asioita, joihin olen kiinnittänyt huomiota viimeaikoina ja juuri ne asiat ovatkin parantuneet kovasti!
Ylempänä on kooste video Raksusta ja Bronksista. Raksusta on vain yksi klippi, sillä äiti oli kuvannut niin sumeaa videota, ettei sitä oikein viitsi tänne blogiin pistää.
Alempana vielä todistusmateriaalia meidän radasta. Oli kiva saada siitä nyt video, niin myöhemmin sitä voi sitten verrata, kun se alkaa oikeasti sujumaan!
Sunnuntaina suuntasinkin aamulla Riihimäelle katsomaan taas pitkästä aikaa Sanista. En tällä kertaa ottanut kameraa mukaan, mutta taas lähdin tallilta hymy korvissa. Se hevonen on vaan niin täydellinen, mä olen aina hehkuttanut sitä ja katsonut sitä pinkkien silmälasien läpi, mutta ei kai se pahakaan asia ole? Illalla treenasinkin Zztin kanssa puomiharjoituksia, jotta en olisi ihan pulassa Ypäjän pääsykokeissa, kun ei ole päässyt kunnolla hyppäämään koko talvena.