Eläinlääkärillä & Santeria katsomassa

Maanantaina kello 9 veimme koirani Nikon eläinlääkärille. Nikolla oli ulkona riehuessaan kynsi jotenkin puoliksi irronnut ja kynsi oli tulehtunut ja muutenkin pahannäköinen. Niko piti nukuttaa ja kynsi poistaa. Nyt Niko on ollut muutaman päivän side jalassa ja kauluri kaulassa. Koira oli kyllä todella masentunut pari päivää, mutta tänään kun saimme luvan ottaa siteen ja kaulurin pois niin poika näyttää taas yhtä pirteältä kuin aiemmin:) Lauantaina ei tarvitse käyttää enään ulkonakaan mitään suojaa tassussa.

Niko heräilemässä nukutuksesta

27.1 Tiistaina, eli eilen mulla oli tunti Santerilla. (Hevosta ei varsinaisesti kutsuta Santeriksi, se on mun oma lempinimi sille, jolla olen sitä jo kauan kutsunut, nyt en halua mainita tämän hevosen nimeä, ihan varmuuden vuoksi:) )
Mulla piti olla kuvaaja, mutta tämä tuli kipeäksi ja joutui perumaan, äiti sais siis toimia kuvaajan roolissa. Kuvat ei luonnollisestikkaan olleet hyviltä hetkiltä tai laadukkaita, kun kuvaaja tietää suunnilleen mistä kamera tulee päälle, jonka takia ujutan tähän postaukseen myös muutaman kuvan viime kerralta.
Karsinassa Santeri oli mielestäni huomattavasti pirteämpi kuin viime kerralla. Oli niin ihana nähdä totakin tammaa, että olikin ikävä♥ Harjailin hevosen rauhassa, laitoin kuntoon ja lähdin maneesiin.

edelliseltä kerralta

Alotin ratsastamaan Santeria aika varovaisesti. Viime kerralla se oli muuttunut niin paljon(herkempään ja kuumempaan suuntaan), että en vaatinut siltä alkuun mitään, annoin tarvittaessa vain nopean pohkeen, että en vahingossakaan jää kaivamaan pohkeella, tamma vihaa sitä.

Pikku hiljaa, kun istuimme alas harjotus raviin aloin vaatia vähän enemmän. Volteilla vaadin kummatkin pohkeet kunnolla läpi ja pidin vauhdin sellaisena kuin minä haluan, eikä juosta Santerin vauhtia :)
Yritin istua mahdollisimman hiljaa, ryhdikkäänä pitäen käden ehdottoman pehmeänä ja myödäten tarpeeksi usein. Tämä onnistui aika hyvin ja pitkästä aikaa olin "sinut" istuntani kanssa ja kaikki oli helppoa. Santeri alkoi tuntua mahtavalta, siltä täydelliseltä Santerilta jonka muistin ja mitä minä tein? Istuin hiljaa. Tämä on yksi niistä monista syistä miksi Santeri on niin mahtava, en ole vielä koskaan kokenut tätä muilla hevosilla. Ja Santeriinkin luotan jo sen verran paljon, tällä hetkellä kun melkein kaikki hevoset ovat mulle uudella tallilla uusia, oli mukavaa käydä vanhan tutun selässä.
Teimme siirtymisiä, voltteja ja lisäyksiä ennen välikäyntejä.

tässä vaiheessa vielä kevennetään, mutta äiti otti niin vähän kuvia

Viime kerralta

Välikäyntien jälkeen jatkoimme vain käynnissä. Teimme kaiken laisia kiemuroita ja Santeri oli mukavan rento. Volteilla meinasi olla sisäpohjetta vasten, mutta se oli ihan helppoa saada taas kuuntelemaan pohjetta. Välillä sain vähän käskeä tammaa ja sain vähän protestiakin ( :DD ), mutta se auttoi ja Santeri muuttui vain yhtä mukavemmaksi.

Harvoin tällä on näinkään tyytyväinen ilme, onnistuin ainakin jossakin:)

Loppuun otimme enään laukkaa. Tehtävä oli perjaatteessa helppo, mutta Santeri teki tästä tapansa mukaisesti mielenkiintoista :) Nostimme laukan siis lyhyensivun keskeltä, teimme laukkaympyrän josta jatkoimme pitkälle sivulle, jonka keskelle tuli voltti josta vielä laukkaa pitkän sivun loppuun.
Jokaisessa laukannostossa Santeri pomppasi enemmän tai vähemmän. Ekalla kerralla se heitti isoimman pukkinsa mitä se on mun kanssa koskaan vetänyt. Jokaisella nostolla tuli jonkinlainen mielenkiintoinen pukkihyppy. Onneksi olen jonkinverran ratsastanut haastavammillakin hevosilla, joten en enää kovin pienestä säikähdä. (Tämänkin humman kanssa tuohon tottuneena :DD )
Äiti ei tietysti saanut pukeista kuvia mutta joistain sen jälkeisistä kohdista, nekin ihan hauskoja on.

 Toivottavasti pidit postauksesta, omasta mielestä tämä on hieman sekava, mutta suunta on vain ylöspäin:)