Kyl tää tästä

Postauksen kaikki kuvat (c) Sofia Sinisalmi

Zz. Tuo hevonen on aiheuttanut mulle viimepäivinä aikamoista tuskailun hikeä. Otetaampas muutama viikko takaperin. Olin ratsastelemassa Zetillä itsenäisesti, se liikkui ravissa ihan mielettömän hyvin. Laukassa kaikki sitten räjähti. Zetin laukka tuntui tönköltä ja yritin saada sitä liikkumaan hieman enemmän, jotta se avaisi selkäänsä. En kuitenkaan saanut haluamaani reaktiota, vaan järjettömät pukkisarjat. Olin hieman hämmentynyt, koska Zz on hevonen, joka ei ikinä pukittele, kenelläkään ratsastajalla. Muistelin Tiian ohjeita, kun Zz oli kerran aikaisemmin pukittanut mulla tunnilla, Älä istu satulassa niin tiiviisti. Sekään ei auttanut. Aina laukan nostettuani seurasi kamala pukki sarja. Pukkeja tuli keskimäärin 3 askeleen välein. Yritin nousta kevyeeseen istuntaan, mutta Zet repäisi ohjat ja lähti kyydittämään mua - pukkien saattelemana. Yritin ottaa Zetin niin lyhyeksi, että se ei pystyisi pukitella, mutta se oli aivan tuhoon tuomittu idea. Yritin kaikkia mahdollisia asioita. Yritin myötäillä laukkaa lantiolla - olla myötäilemättä. Tultiin tilanteeseen, jossa mä en tiennyt mitä tehdä. Mitä mä tein väärin, mitä mun pitäisi tehdä, jotta Zet lopettaisi pukittelun ja saisin edes yhden laukkaympyrän ilman pukkeja. Yritin vielä kerran, mutta mun oli pakko lopettaa epäonnistumiseen. Pakko myöntää, että loppukäyntejä ratsastaessani pieni kyynel tirahti ilmoille. Olin niin pettynyt ja epätoivoinen. Olisin niin kovasti vain halunnut tietää mitä mä tein väärin, miten mä sain hevosen joka ei ikinä pukittele pukittelemaan niin helvetisti. Olin ihan umpikujassa.

Sanoin tästä Tiialle. Sanoin, että en haluaisi välttämättä ratsasaa Zetillä, ennenkuin Tiia pystyy vähän meidän menoa katsomaan. Kyse ei ollut siitä, että en haluaisi mennä Zztillä koska sen kanssa ei satu onnistumaan. Kyse on siitä, että jos olisin tuon jälkeen mennyt vielä ruunalla itsekseni, musta olisi tuntunut, että menen treenaamaan epäonnistumisia, koska mulla ei edelleenkään ollut hajuakaan miten parantaa. Se olisi ollut sekä hevosen, että minun kiusaamista, sillä me ei selvästikkään ymmärretty toisiamme.

Miltein kolmen viikon jälkeen kipusinkin Zztin selkään tunnilla. Aika oli selvästi tehnyt tehtävänsä, sillä Zz käyttäytyi taas kuin mitään pukkiongelmaa ei koskaan olisi ollutkaan. Siitä huolimatta ratsastin itse ruunaa vähän turhan varovasti laukassa ja se tuntuma tähän herraan oli kyllä kadonnut. Ei se mitään, sillä nyt pystyttiin laukkamaan laukka ympyrä ilman katastrofia.. 

Lauantaina sainkin sitten Sofian kuvaamaan mun ja Zetin menoa! Edelleen oli Zetin kanssa  'nappulat' hukassa. En saanut sitä oikein pohkeen eteen niin, että se olisi kuitenkin pysynyt rentona. Meidän meinossa ei ollut oikein kehumista. Itse sorruin vahingossa vanhoihin virheisiin, kun en saanutkaan hevosta toimimaan. Ratsastin liikaa kädellä ja meno oli kaikkea muuta kuin tasaista. Mutta vaikka meno ei ehkä ollut mitään hienoa katsottavaa, oli se jo hirmuisesti parempaa kuin kolmeviikkoa sitten!

Ihan rehellisyyden nimissä tännekkin kuva miltä meno myös näytti paljolti

Tein vähän sekalaisesti kaikkia tehtäviä, mutta jotenkin vain kaikki meni vähän juosten kusten.  Enkä edes tiedä mistä se johtui. 

Taidetaan olla laukanvaihto puuhissa :DD

Zetin jälkeen ratsastin vielä Frontsun, mutta siitä ei ole kuvia, sillä kuvaaja pääsi itsekkin vähän testaamaan meidän tallin Hattia! :) Vaikka Zetistä ei nyt ole kauheasti kehumista, olen kuitenkin suht tyytyväinen ratsastukseen, koska jopa tuo oli edistystä. 

Sovittiin myös Tiian kanssa, että alan tässä auttelemaan vielä vähän enemmän tallitöissä ja ratsastan sitten viikonloppuisin enemmän hevosia. Aluksi kyllä mietin hetken alkaako se käymään jo vähän liian rankaksi. Palanko sitten loppuun jos ahnenehdin liikaa. Tulin kuitenkin tulokseen, että mulla on tavotteita ja en saavuta niitä kotisohvalla. Ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on mahdollisuus ratsastaa niin paljon kuin sielu sietää, en aio missata tätä tilaisuutta.

Tässä vielä yksiä hienoimpia posekuvia mitä musta on otettu aikoihin, kiitos Sofia! ♥

  Tänään Zetin kanssa sujui jo paaaljon paremmin, oikeastaan se oli oikein hyvä ratsastaa. Sain hyvin ravia työstettyä. Mikä itselleni tärkeintä, sain Zetin pohkeen eteen. Silloin se on pehmeä ja tasainen ratsastaa. En tiedä vaikuttiko sitten se, että tänään menin ratsastamaan puolet paremmalla asenteella kuin eilen. Koitin ratsastaa järkevästi, mietin kaikkia oppeja mitä olen valmennuksista saanut. Päätin antaa kaikkeni, enkä vain humputella menemään.

Kuulumisia tulee seuraavan kerran, kun saan kuviakin. Pahoittelut, että talvi on hieman hiljaista aikaa täällä blogin puolella..