Vuoden sana - kehitys

Tänä vuonna olin hevosen selässä 182 kertaa.
Ratsastin vuoden aikana 22 eri hevosella. Eniten ratsastin Hämiksellä, sillä menin 40 kertaa. Tallimme hevosista ratsastin vähiten Raksulla, sillä ratastin 9 kertaa. Esteitä hyppäsin 18 kertaa ja kirjaimellisesti itkun partaalla olin 5 kertaa. Vuoden ensimmäinen ratsastus oli Raksulla 1.1.2015 ja viimeinen tänään 31.12.2015 Daisyllä.

Tasan vuosi sitten ratsastin ensimmäisen kerran Tiian tallilla. Olin hirveän huonolla tuulella tullessani tallia kokeilemaan. Oli uudenvuoden aatto, en tiedä olinko vain väsynyt. Etsin itselleni vuokrahevosta, mutta niitä ei tuntunut löytyvän sitten millään. Sitten äitini ja eräs ihminen, jonka hevosta liikuttelin ehdottivat minulle, että kävisin Tiialla kokeilemassa. Oikeastaan mut melkein ahdistettiin kokeilutunnille.
Suoraan yökylästä siis saavuin Tiian tallille, joka toimi silloin vielä eripaikassa. Heti ensimmäisellä tunnilla en meinannut kuulla mitään opettajan neuvoja ja mun täytyi ratsastaa Raksulla sulkuja. Arvatkaa oliko mulla mitään harmainta hajua miten sulkuja ratsastettiin? Kaikenlisäksi Tiia mainitsi, että mä sahaan kamalasti, ja se jos jokin otti  itsetunnon päälle. Kun sitten Tiia tunnin lopuksi kysyi " No mitäs mieltä, haluatko jatkaa täällä keväällä". Olisin voinut sanoa ihan hyvin, että ei tämä ole oikein mun paikka tai että mä mietin vielä asiaa. Jokin sai mut kuitenkin sanomaan, että voisinhan mä tämän kevään nyt ainakin jäädä. Ja se oli yksi mun parhaimpia päätöksiäni. Päätös, että jään tallille, joka ei vakuuttanut mua, ei sitten yhtään.

Talli muutti sitten samalla viikolla Odilammelle. Musta tuntui, että en osaa yhtään ratsastaa Tiian hevosia. En saanut niitä kulkemaan, kuten sain hevoset entisellä tallillani. Kaikissa oli jotain vikaa, Hämis oli ainoa kenestä tykkäsin. Halusin kovasti kokeilla Daisyä, Hattia ja Zz:ttiä, mutta sitten kun sainkin ne alleni, eivät ne olletkaan niin kivoja. Olin tottunut ratsatamaan kovalla kädellä, joka elää ihan omaa elämäänsä. Kädellä joka vislaa ja seilaa hevosen kaulan kaarelle, mutta kun Tiian hevoset eivät toimineetkaan sahaamalla, musta tuntui, että mun taso olisi tippunut parilla vuodella taakseppäin.

Ensimmäinen kerta Daisyllä

Ensimmäinen kerta Zetillä.

Mua myös ahdisti se, että en kestänyt vain kerran viikossa ratsastusta ja talleilua. Mutta en itse uskaltanut tehdä asialle mitään. Kesän tullessa aloin kuitenkin saamaan onnistumisia, jotka motivoivat. Starttasin ensimmäisen he:A ni ja ratsastin kangilla. Aloin miettiä, että olen ehkä kuitenkin edistynyt. Aloin viihtyä Tiian tallilla, ei se ollutkaan niin vastenmielinen.
Kesällä kävin parilla kurssilla ja itsenäisellä ratsastuksella, olin ilmeisesti päättänyt jatkvani syksyllä, eihän mulla ollut parempaa paikkaa tiedossa jonne vaihtaa.

Kakikurssilta sain paljon motivaatiota, koska kaikki sujui niiin hyvin!

Kesän lopussa uskalsin sitten kysyä tallitöitä ja siitähän se sitten lähti. Nyt ollaan tilanteessa, että saan käytännössä ratsastaa niin paljon kuin jaksan. Mulla ei ole ikinä ollut tällaista mahdollisuutta, ei kinä. Olen parhaimmillaan joskus ratsastanut 2 kertaa viikossa. Nyt kun olen useimmin käynyt tallilla, olen alkanut pitämään kaikista Tiian hevosista. Vuoden alussa tykkäsin ainoastaan Hämiksestä, nykyään tykkään joka ikisestä. Joku on ehkä helpompi ratsastaa kuin toinen, mutta niistä jokainen on mahtavia omalla tavallaan. Jos näitä vaativan tason hevosia ei saa liikkumaan, niin ehkä silloin on vika kuskissa.
Ennen en myöskään osannut arvostaa, sitä että tämä on todella pientalli. Ihmisiä ei ole kokoajan  hengaamassa ja ratsastamassa. Onhan siinä eroa, kun siirtyy suht isolta tallilta 9 hevosen tallille, mutta nykyään huomaan saavani parhaimmat  treenit, jos ratsastan ihan yksin, entisillä talleillani yksin ratsastus oli melkein harvinaista.

Vuoden alussa vielä vihasin sulkuja ja avoja ja pohkeenväistöjä yms, vain koska en osannut niitä itse melkein yhtään. Nyt en pysty muistamaan yhtäkään treenikertaa, jolloin en olisi, edes jotain edellä mainituista treenannut edes vähän. Mun ratsastukset eivät siis ole enään pelkästään siirtymisiä ja voltteja ja ympyöitä niinkuin ennen. Olen oppinut ottamaan ilon irti myös vähän vaikeammista tehtävistä. Eikä opettajan neuvojenkaan kuuleminen ole enää ongelma korvanapin ansiosta ;)

 Tätä vuotta kuvaava sana on mielestäni kehitys. Kehitys jokaisessa suunnassa. Ratsastuksessa, tunnollisuudessa, ihmissuhteissa, ajattelutavassa... kaikessa.
Vuoden hevonen on Hämis.
Sen kanssa olenkin eniten treenaillut, mutta sen kanssa treenailut ovat myös tuottaneet eniten tulosta. Hämis oli esimerkiksi kokokesän mun kanssa tosi huono. Tuntui, että en osannut enää sillä ratsastaa ollenkaan. Mutta siitä sitten noustiin ja koko syksy onkin ollut vaan toinen toistaan parempia treenejä! Tässä vielä vähän klippejä tältä vuodelta!