perjantai 10. huhtikuuta 2015

Sahaaja.

Ina ilmoitti, että voisi tulla kuvaamaan mun tuntia torstaina(joka oli siis eilen), joten nyt saimme tunnista kuvia vaikka loppua kohti alkoikin hämärtää ja sen näkee laadussa, mutta ei se mitään.

Vuoden alussa, kun aloitin Tiialla jo ensimmäisellä kokeilukerralla Tiia sanoi aivan selkeästi "Rebekka, lopeta toi sahaaminen". Siinä vaiheessa olin vähän sanaton. Kukaan ei ollut koskaan sanonut sitä mulle suoraan, en ollut sanonut sitä edes itse itselleni. En sahannut tietoisesti, se oli vain paha opittu tapa. Se lähti siitä, että kädet heilui jokaiseen suuntaan, ja sitten siitä tuli paha tapa, josta ei meinaa päästä eroon. Sen jälkeen kun se oikeasti valui tajuntaani olen hävennyt jokaista ratsastustani, joka ikistä kertaa kun olen ollut hevosen selässä. Siitä lähtien olen tuskaillut käsieni kanssa enemmän tai vähemmän..
Eilen tallille mennessäni sain iloisen yllätyksen. Positiivinen palaute antaa oikeesti hurjasti lisää motivaatiota. Sain siis kiivetä aivan uuden tuttavuuden, Daisyn selkään. Olin kyllä iskenyt siihen silmäni heti aloitettuani Tiialla, se vain näytti niin hienolta. Tiia sanoikin ihan suoraan mulle, että silloin kun aloitin Tiialla vuoden alussa sahasin ja olin niin kova kätinen, että se ei voinut antaa mulle Daisya, koska se hevonen ei vain yksinkertaisesti kestä sellaista. Nyt olin kuulema valmis. Se tuntui aika hienolta, luulin että olisin ikuisesti sellainen kamala ratsastaja, että kaikki katsoo mun ratsua säälien..
Sanoisinko, että Santeri on hyvin, hyvin, hyvin samanlainen ratsastaa kuin Daisy. Hyvin herkkä, vaikka ei näytä siltä ulospäin, välttämättä. Alkaa heti jäkittämään jos joku apu jää päälle. Suurin ero oli, että Daisyä pystyi ratsastamaan siis ihan "normaalisti" se ei suuttunut samalla tavalla kuin Santeri. Jos vaikka laukassa Santerilla otin ison pidätteen se nosti välittömästi pään taivaaseen ja alkoi ravistelemaan, Daisy kokosi itseään. Kun annoin pohjetta napakammin Daisy liikkui samantien reippaasti eteenpäin, Santeri olisi ensin vastustellut ja liikkunut vasta sen jälkeen.
Ratsastinkin Daisya liian varovasti. Tajusin sen vasta loppukäynneissä. En sillä tavalla vielä uskaltanut vaatia siltä, en tiennyt miten se reagoi mihinkin, mutta ensikerralla sitten tiedän. Muutenkin tuli ratsastettua kädet aivan liian alhaalla suorina pitkällä ohjalla, mutta ensikerralla sitten tosiaan paremmin.

Meillä oli eilen todella rento, sillä hevoset oli rokotettu edellispäivänä. Harjottelimme mm. keski- ja lisättyäkäyntiä sekä siirtymisiä. Meidän piti työntää käsiä kohti hevosen suuta ja saimme Daisyn kanssa ihan onnistuneitakin pätkiä. Suurin ongelma oli saada se kävelemään rauhassa kiirehtimättä, ja kun Daisy alkoi kiihdyttää ainoa vastaus oli mun vatsalihakset.


Ravi onnistui ihan ok. Tässä näkyy mielestäni hyvin, se että en oikein kunnolla vaatinut, mutta hevonen olikin suht tyytyväinen eikä mitää äksidenttiä syntynyt. Vitsit mulla on ollut ikävä hevosta joka on leveä, Frontsukin on niin kamalan kapea rakenteeltaan ♥



Teimme myös keskiravia pitkillä sivuilla ja Daisy oli niissä yllättävän hyvä vaikka mulla olikin hankaluuksia istua alas.
Noi kädet.. Vähän lintsasin keventämällä.. :p
Mulla lyö nyt pää vähän tyhjää, joten kuvat voi puhua mun puolesta. Suunnilleen samoja tehtäviä treenattiin koko tunti, ajatuksella. Otettiin myös laukkaa kokokentällä vähän kooten lyhyillä sivuilla ja pitkillä lisäten. Sain vasta aivan lopuksi selkeät erot ja Daisyn kuuntelemaan. Aluksi Daisy ei oikein kuunnellut, kun tajusin pistää jalan paremmin kiinni, ongelma korjaantui. Laukasta tosin en laita kuvia, ei siellä ollut mitään asiallisia :D






Hieno heppa!
Tuossa kooste! Linkki.

Huomasitko uuden bannerin? Mähän en todellakaan osaa mitään bannereita  tehdä niin Sofia väsäsi mulle tollasen, joka mun mielestä sopii tosi hyvin tänne! Käykäähän kaikki liittymässä Sofian blogiin lukijaksi, ihan mahtava blogi! Sieltä löytyy laadukkaita kuvia ja hyvää tekstiä :)

2 kommenttia:

  1. Huomasin heti tuon bannerin ja tykkään siitä kovasti! ♥ Tosi mukava lukea tuollaisesta positiivisesta edistymisestä ja taas kerran saa kyllä kiittää onneaan etten koskaan kunnolla oppinut sahaamaan (vain ne miljoona muuta huonoa tapaa) koska noista on tosi inhottava yrittää päästä eroon.. Tosi mahtavaa että kuitenkin siinä onnistuit ja noinkin nopeasti, ja että siitä ihan oikeasti saa kannustetta myös opettajalta ja hevoselta! :) Ihan hyvännäköisiähän nuo kuvatkin ovat, ja video tietysti suuri plussa! :)

    VastaaPoista
  2. Mukavaa tekstiä ja positiivisuus on aina hienoa. Se saa muut hyvälle tuulelle ja itselläkin on kiva olla.
    ps. Käsistä on sulle sanonu jo aiemmin, niinku sahaamisestakin ... mut sä et kuunnellu mua <3 :) ;) terv. Päivi yäti

    VastaaPoista