Astetta tasokkaampi valmennus

Keskiviikkona sain taas mahdollisuuden päästä Tuija Tuomisen silmän alle, joten aikanopeaan koulun jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Järvenpäätä. Oltiin sovittu, että tänään Tuija ottaisi mut liinaan, siten voisin keskittyä paremmin omaan istuntaani. Vaikka Steniro on aivan huippuhieno hevonen, se ei silti ole helppo ja on automaatin vastakohta.
Olin suinkin unohtanut miten tehokkaita liinatunnit ovatkaan. Steniro on mun tasoiselle hiukan vaikea hevonen, sillä sen ei ole ikinä tarvinnut sietää aloittelijan virheitä, ja kun minä kiipeän selkään ei asia miksikään muutu. Tollo ei ymmärrä jos annan kovin epäselviä apuja. Se vaikuttaa todella paljon. Nyt kuitenkin liinassa sivuohjilla sain tuntea miltä tuntuu, kun hevonen oikeasti on hyvin avuilla. Ei tarvinnut keskittyä niin paljoon hevoseen, vaan sain miettiä omaa istuntaa, mikä olikin erittäin hyvä juttu, sillä mulla sattuikin olemaan tuonapäivänä ihan kamala esteratsastajan istunta..

Valitan kuvien laatua. En ehtinyt säätää asetuksia y h t ä ä n ennen valmennusta. Yritin saada edes jotain sävyjä esiin vähän överikäsittelyllä.

Taas oli pääajatuksena saada hevonen liikkumaan takajaloistaan aktiivisesti. Pakko sanoa, että helpommin sanottu kuin tehty. En meinannut saada Tolloa millään aktiiviseksi ja silloin se jää junnaamaan paikalleen ja painuu kuolaimen alle. Toisaalta tälläkertaa mulla ei ollut mukana raippaa eikä kannuksia. Ehkä se oli hyvä, sillä tuli opeteltua antamaan pohjetta heilumatta ylävartalon kanssa.

Tänään mulle oli vaikeaa istua hyvässä ryhdissä ja kantaa kädet. Samoin ylävartalon hiljaa pitäminen oli mulle miltein mahdotonta. Siksi olikin hyvä, että tänään olikin tehotreeni. Sanonko, että varmaan ekaa kertaa ikinä ratsastaessa mulla nousi syke ihan kunnolla ja sydän vaan hakkasi rinnassa! Kerta se oli ensimmäinenkin.
Toisaalta tänään huomasin jotain oppineeni. Ei ollut mitään ongelmia saada Tolloa nostamaan laukka tai siirtymään raviin :D Viimekuussahan mun oma istunta oli niin pielessä, että mulla saattoi kestää muutama kierros saada hevonen siirtymään seuraavaan askellajiin. Nyt olen joka kerta ratsastaessani miettinyt Tuijan neuvoja ja ilmeisesti se on jotakin tulosta tuottanut! Paljon paremmin myös tajusin ideaa ja sitä miten hevonen tulisi rasastaa, suomeksi ymmärsin paremmin tunnin tavoitteen.

 Sanotaanko, että näiden Tuijan kahden valmennuksen jälkeen olen vasta oikeasti tajunnut miten hevonen ratsastetaan REHELLISESTI sinne peräänantoon. Ei tarkoita, että osaan ratsastaa hevosen rehelliseksi vaan, että ymmärrän mitä se tarkoittaa, miltä sen tulee tuntua. Ei niin, että hevonen on edes hiukan kokoajan pohkeen takana tai vähän kyseenalaistelee apuja. Niiltä hevosilta voi oikeasti vaatia. Voi vaatia, että hevonen oikeasti yrittää kaikkensa, silloin hevoselle voi olla hyvin kiltti ja pehmeä. Tajuan miten paljon olen katsonut sormien läpi, kun hevoset ovat kusettaneet mua 6-0 näyttäen vain keskisormea.

Joo, toi laukan eteensaaminen ei ollutkaan niin  yksinkertaista :D

Tässä vielä pieni kooste valmennuksesta. Loppua kohti selvästi parani! Odotan sitä päivää, kun saan Steniron helposti aktiiviseksi! Täytyy vain treenata, siihen avain on ainoastaan mun oma istunta, Tollosta, sen taidoista ja valmentajasta ei ainakaan jää kiinni...