sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kypärä rikki #järkipäässä



 Ja seuraava hetki jonka ehdin tajuta on, että taivas ja puut vilistää silmissä ja pläts. Kypärä ei selvinnyt tästä lennosta ehjänä. 

Mulla ei ole oikein esittää kuvamateriaalia viikonlopun kisoista, eikä fiilistä kirjoittaa, sillä en tiedä itsekkään itkeäkkö vai nauraa. Täytynee kyllä sanoa, että vaikka nämä viikonlopun radat eivät ole olleet mitään hohdokkaita ja kypäräkin rytäkässä hajosi, oli mulla kuitenkin hauskaa. Meidän tallilla on vaan niin hyvä ilmapiiri, ihania ihmisiä! :)
Aloitetaan vaikka siitä, että perjantaina ratsastin Hämiksen lauantaita silmälläpitäen läpi. Kyllä siinä kesti työstää ruunaa, varmaan reilun tunnin työstin ruunaa kaikissa askellajeissa, ja sain kuin sainkin Hämiksen tosi hyväksi ratsastaa ja olin todella tyytyväinen. Silti oli sellainen tunne, että lähden vähän soitellen sotaan.
Kisat olivat paljon voiko sanoa epävirallisemmat kuin edelliset? No jokatapauksessa paikalla ei ollut kunnon tuomaria vaan Tiia toimi tuomarina. Meillä oli myös käytössä pitkärata ja samaan aikaan kentällä oli kaksi verkkaajaa ja radasta palautetta sai suullisesti heti radan jälkeen.
Hämis oli perjantain jäljiltä ihan super kiva ratsastaa. Se liikkui heti omalla moottorilla ja oli oikein miellyttävä. Tänään oli kuitenkin päivä, jolloin en saanut itseäni millään kuriin. Hämis huononi rataa kohti, sillä olin niin pulassa itseni kanssa.
Radasta en siis todellakaan tiedä itkeäkkö vai nauraa. En valmistellut mitään tehtäviä ja kaikki radan osat olivat vähän juostenkustuja. Mutta ei siinä pahin. Mä tiputin mun jalustimen heti alkuun. Enkä saanut sitä takasin. Jouduin p y s ä y t t ä m ä ä n  Hämppärin.. Häpesin silmät päästä. Tämä tieysti vaikutti hirmuisesti nopeasti tulleeseen väistöön, joka oli tuon takia jo aivan pilalla. Onneksi seuraava pohkeenväistö oli todella hyvä. Kuka oikeasti pudottaa jalustimen helpossa A:ssa?!?! Huoh.
Radan jälkeen suullinen palaute oli mielettömän hyvä. Kuullessani, että näissä kisoissa on tuollainen suullinen arvostelu, olin hyvinkin ennakkoluuloinen, mutta se olikin positiivinen yllätys. Sain paaljon aivan uudenlaisia vinkkejä ja inspiraatiota omaan ratsastukseen. Tässä pitäisi olla nyt video kouluradasta, ja itkekää verta ihan rauhassa.


Sitten tähän kohtalokkaampaan päivään. Hämiksellä jatkettiin 90cm esteiden parissa. Mun ensimmäinen 90cm. Jo verkkailessa yllätyin miten paljon 90cm oli vaikeampi hypätä kuin 80cm. Niille esteillehän täytyi ihan oikeasti ratsastaa, siksi mä olinkin ihan pulassa. En tiedä mistä johtui, mutta 80 cm tuntui paaaaljon helpommalta!
Päätin, että tänään en katso hetkeäkään Hämppärin laiskottelua ja hanatinkin kenttää pari kertaa ympäri niin lujaa kuin siinä pystyy menemään, muutamat rupesivat meille nauraamankin, miksiköhän ;D Pakko sanoa, että ensimmäistä kertaa ikinä sain Hämiksen ihan kunnolla pohkeen eteen. Sain sen eteenpäin pyrkiväksi. Mun ei tarvinnut enään potkia sitä, vaan enemmänkin pidätellä! Mäkun aloin jo vaipua epätoivoon, että en varmaan löydä Hämiksestä sitä kuumempaa puolta, mutta oli jo aikakin! Siksi onkin erittäin sääli, että ei päästy uusintaan asti, kerrankin kun mun ratsu olisi mennyt uusinnassa eteen!
Mutta palataampa siihen perusrataan. Olin jotenkin kuin unessa. En oikein osannut päättää minkälaisia teitä ratsastan, joten ne olivatkin kamalia sekasikiöitä. Tiesin, että mun pitää tsempata lähestymisissä, silti vain ajauduin estettä kohti ja saatoin vain havahtua, että nyt tullaan huonolla askeleella ja korjasin sitten eteen, sillä se on se minkä mä osaan. Jos mulla on vaikea kohta radalla ja pitää tehdä nopea päätös, ajan refleksin omaisesti eteenpäin. Se koituikin kohtaloksi. Heti 6 esteen jälkeen aloin epäröidä lähestymistä trippelille. Musta vaan tuntui, että nyt tulee huono askel, en luottanut Hämikseen. Ajoin eteen. Ja seuraava hetki jonka ehdin tajuta on, että taivas ja puut vilistää silmissä ja pläts. Kypärä ei selvinnyt tästä lennosta ehjänä.

Rehellisesti sanottuna mun suurin huoli ennen rataa oli/aikasempina päivinä, että en saa Hämppärin moottoria käyntiin ja se pudottaa esteitä. Tällä ilmavaralla ei ehkä kuitenkaan pudotella :D
Miten mä saatoin luulla, että tää eläin pudottelis esteitä xD
Semi hurjaltahan toi näyttää :D

6 kommenttia:

  1. Oho :o Hyvä että oli kypärä päässä! Hienoja noi hypyt, ratsastat ainakin omaan silmään niin tasasesti ja hyvin :) Ja tyylillä selvisit myös trippelistä! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, koska oon täs viimeset puolvuotta valittanu ku ridaan niin epätasasesti XD Heh :D

      Poista
  2. Hui, tuo tippuminen oli kyllä aika hurja :D Seuraava duudsoni kenties?

    VastaaPoista
  3. Toi oli kyllä jo hurja! Sun pitää vaan pysytellä sen turvallisen kouluratsastuksen puolella ;) Tulikin muuten mieleen, että tuo jalustinten pudottelu ei ole ollenkaan tavatonta, sillä mun kaveri kanssa ensimmäisessä A:n startissa tuolla samalla pitkällä sivulla hukkasi jalustimen ja sai sen takaisin vasta piiitkän ajan päästä. Että ei hätää, sattuu sitä muillakin :D
    Ja toi esteratsastushan näytti tosi sujuvalta, ainakin sinne trippelille asti :D Korkeus ei ollut mikään ongelma! Mun mielestä isoja on oikeastaan helpompi hypätä kuin pieniä, hevosenkin on pakko vähän miettiä mitä on tekemässä :D Ja toi on ihan positiivista ratkaista eteenpäin, mulla suuri ongelma joka tuo paljon virheitä on pidättäminen ja yhden askeleen enemmän ottaminen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, nii vissiin pitäis :D Kiva kuulla etten oo ihan ainoo, vähän meinaa hävetti XD Mut pysähdyin ottaa sen, koska tiesin, että jos se heiluu siinä enkä saa sitä takasin sen vaikuttaa häiritsevästi jokaiseen muuhun asiaan..
      Ja näytti videolla paljon sujuvammalta kuin tuntui selkään! Mun mielestä isoja on joskus helpompi hypätä, tänään ei ollut sellainen päivä :D No mun en nyt sanois ton kovin positiivistä olevan jos sitä löytää itsensä syömästä hiekkaa XD

      Poista