lauantai 2. heinäkuuta 2016

Matka kesäparatiisiin osa 2

Maastoesteille sainkin Aadan. Toisaalta sillä ei ollut mitään väliä, sillä yleensä leirin ensimmäiset maastoesteet ovat niin pieniä, että niistä pääsee astumalla yli. Oli kuitenkin kiva päästä Aadalla, sillä viimevuonna olin hypännyt tammalla kerran ja siitä oli jäänyt erittäin hyvät muistot. Epäonnistuneen estetunnin jälkeen olikin kiva saada alle vähän tutumpi hevonen, jonka kanssa on helppoa ja kivaa hypätä.
Jos kuvaaja kokee tärkeäksi voi ilmiantaa itsensä.. En nyt millään tiedä kuka nää taas otti

Ihan oikein mä muistin, Aadalla on ihan super kiva hypätä! Jotenkin mä tykkään hirveästi Aadan hyppytyylistä ja siitä miten se imee esteelle. Toisin kuin Wallun kanssa, Aadalla mun on jopa helppo laskea askeleet esteille. Nämä esteet nyt olivat niin matalia ja ei loppujenlopuksi paljoaa ehtinyt hypätä niin ei oikein ehtinyt päästä hyppäämisen makuun, mutta silti oli kivaa.


 Mun suosikki este oli ehdottomasti este, joka hypättiin aika jyrkässä ylämäessä. Sille esteelle oli ihan hirveän kiva ratsastaa ja hyppy onnistui miltein täydellisesti joka kerta. Siitä nyt ei kuitenkaan kuvia saanut, kun este sijaitsi niin puskissa.





Seuraavana päivänä olikin mahdollisuus valita uittomaaston tai koulu/este tunnin väliltä. Tänä vuonna aikamoni valitsi koulun ja esteet, mutta itse halusin ehdottomasti lähteä uittomaaston. Vaikka kouluratsastusta kuinka paljon rakastankin, uittamaan pääsee vain kerran vuodessa. Se on myös joka vuosi ollut yhtä kivaa. Ratsuksi toivoin mulle täysin uutta tuttavuutta Dippistä. Sen myös sain, olihan se ihan hauska kokemus ratsastaa shirellä :)




Tämä oli just sellanen päivä, mitä muistellaan sitten talvella kun sataa räntää ja pohjat on paskana. Saatiin nimittäin aivan upea sää. Aurinko paistoi ja vihdoinkin oli lämmin. Oli siis aika mukava ravailla ja laukkailla pitkin peltoja parhaalla säällä vielä aika reippaalla ja luotettavalla hevosella. Itse uitto oli kyllä super hauskaa taas. Dippis ei kyllä halunnut ihan uimaan asti mennä, mutta samapa se mulle. Uiton jälkeen käytiin myös uimassa ilman hevosiakin, kesä on vaan parasta aikaa <3

Mulla on nyt niin paljon mistä kertoa, että eka osa taisi jäädä liian lyhyeksi.. No kerrotaan lyhyesti. Yömaastoon suuntasinkin Papin kanssa. Mukava kokemushan se oli tänäkin vuonna.Yömaaston jälkeen tietenkin peloteltiin ja nukkumaan meno venyi suhteellisen pitkälle ja seuraavana aamuna olikin aamutalli vuoro... Nautinnollista leiri elämää..
Aamusta menin Wallulla maastoesteitä. Ihmettelen suuresti miten Jessica antoi mulle sen vielä nähtyään edellisen kerran räpellykset. Aluksi esteet sujuivat yllättävän hyvin Ween kanssa, mutta siitä se alamäki lähtikin. Tultiin yksi rata, joka oli niin kamala, että en voi uskoa, että olin oikeasti niin huono. Sillä radalla mä olin todella huono.. Lopuksi tultiin vielä pari estettä, onneksi ne sujui paremmin.
Illemmalla saatiin Jessica pitämään meidän pikku tuuppari porukalle koulutunti! Te ette oikeasti usko, miten paljon kaipasinkaan kouluratsastusta jo tässä kohtaa viikkoa! Tunnille sain vielä Aadan, joka tuli vähän yllätyksenä.
Aluksi en oikein tajunnut, miten Aadaa pitäisi ratsastaa. Se liikkui aikamoisessa virkkuukoukussa jännittäen koko selkää samalla. En meinannut millään löytää tapaa saada Aada rennoksi ja pehmeäksi. Arvatkaas mitä? Juuri, kun sain Aadan liikkumaan rehellisesti avuilla, niin että siitä tuli aivan sairaan kiva ratsastaa, kuvaajan oli pakko lähteä.. Argh, niin mun tuuria!


Niinkuin voitte yllä olevista kuvista huomata, että aluksi Aada ei ollut ollenkaan läpi vaan vältteli työntekoa. Yhdessä kohtaa päätin, että en aio potkia Aadaa koko tunnin ajan, jotta se reagoisi. Muistelin Tuijan neuvoja, että hevosen pitää reagoida. Annoin Aadalle kerran aika kovaa raippaa, jotta pystyisin jättämään sen sitten rauhaa pohkeella. Naks, jotain tapahtui. Yhtäkkiä Aada alkoikin toimia hyvin pienistä avuista ja tuli hyvin nopeasti selänläpi. Silloin tamma tuntui oikeasti todella hyvältä ja saatiikin Jessicalta kehuja useampaan otteeseen, että Aada liikkuu kivannäköisesti ja tekee hyvin töitä. Se oli todella motivoivaa, koska aluksi Aada ei oikein halunnut toimia, mutta yksi oikea päätös ja mulla olikin alla ihan sairaan kiva hevonen. Sillä hetkellä päätin, että kouluratsastus on maailman paras asia, ei siitä mihinkään pääse. Sääli, että en saanut yhtään kuvia ajalta, jolloin Aada oli ihan oikeasti hyvä läpi ja parhaimmillaan.
Niinkun mikä on tämä istunta





 Vikana päivänä saatiin valita lähteekö hyppäämään maastoesteitä ( vähän enemmän ja niitä hiukan isompiakin) vai meneekö rataesteitä. Itsellä oli ihan sellanen fiilis, että halusin kyllä mennä ihan rataesteitä. Toivoin taas vaihteeksi Aadaa ja sen myös sainkin. Hypättiin vähän kaikkia esteitä yksittäisenä niin, että Jessica aina nosti pikkuhiljaa ja sitten sai sanoa, kun ei halunnut enää korkeampaa.
Nämä kuvat (c) Karolina Hiisiö?
Hypyt onnistui ihan ok hyvin. Pari kertaa meinasin tulla pari huonompaa hyppyä ja Jessica sanoi, että johtui siitä, että en ottanut puolipidätettä. Kyllä mä olin ottanut, mutta ilmeisesti ei tapahtunut reaktiota hevosessa ja olin ottanut ihan väärään aikaan. Pyysinkin, että Jessica voisi sanoa mulle sitten, kun se pidäte pitäisi ottaa. Se auttoi ihan oikeasti tosi paljon ja saatiin heti alle tosi hyvä ponnistuspaikka.
Tälläkin kertaa kuvaajan oli lähdettävä varustamaan omaa hevosta ja saatiin kuvia vain pienistä verkkaesteistä.. Ei se mitään, parempia kuin ei mitään! Lopuksi tultiin vielä rata ja korkeuteen sai itse vaikuttaa. Jessica olisi ollut valmis nostamaan mulle esteitä enemmän kuin siihen 70cm, ja oli aika yllättynyt kun sanoinkin, että en ole ehkä niin varma esteratsastaja enään. Ei kuulema näy mun ratsastuksesta ulospäin, mutta se ehkä kuitenkin näkyy juuri siten, että pelkään reagoida. Esteitä olisin saanut ylöspäin vielä, mutta kerrankin olin fiksu. Mitä järkeä mun on hypätä isompia, jos saan pienemmistä jo ihan tarpeeksi haastetta. Kyllä mä ehdin niitä isompia hypätä sitten, ei mulla ole mikään kiire tai tarve todistella mun taitoja.
Alkurata sujui suht hyvin. Sitten tuli seuraavat kolme estettä niin, että näin että ollaan tulossa huonoon paikkaan. Olen niin ylpeä itsestäni, että kerrankin reagoin, ja vielä oikein eli eteen ja sillä pelastin hypyt. Pariin esteeseen en päässyt täydellisesti mukaan ja loput sujuikin ihan hyvin. Mielestäni ainakin tsemppasin tosi hyvin ja Jessican neuvoilla tähän hommaan tuli oikeasti jotain järkeäkin.
Ja yhtäkkiä olikin aika siivota mökit. Niin vain meni nopeasti tämäkin leiriviikko. Oli kyllä kivaa ja miten tämä leiri eroaa aikaisemmista vuosista, tällä leirillä mä oikeasti opin jotain esteratsastuksesta! Jessican teoria tunnit oli aika hikisiä tällaiselle kouluratsastajalle, mutta siellä oikeasti oppi asioita. Samoin Jessican tunnit, ei mitään pahaa sanottavaa. Arja Aminoff piti meille myös maastakäsittely demon ja uskon, että siellä opin myös todella palon, todella arvokasta tietoa.


2 kommenttia:

  1. Aivan mahtavia nämä sun leiripostaukset, läpi huokui auringonpaiste ja onnellisuus. Ikävöin ihan hurjasti leireilyä, mutta onneksi sain elää sinun blogi kautta leiriviikon! ;) Ajattelitko tehdä videota leiriltä?

    VastaaPoista
  2. Rebecca !

    Sinut on haastettu
    10 hevoskuvaa ja 5 hevosiin liittyvää asiaa haasteeseen !
    Sinun täytyy suorittaa tämä 2-3 päivän kuluessa tai olet suklaalevyn minulle auki :DD
    - Iida

    VastaaPoista