Ai mitkä laukkalähestymiset?

 

Estekurssin viimeisenä päivänä kipusinkin Frontsun selkään. Oli oikein mukava yllätys, että sain mennä kokokurssin niillä mun " suosikeilla " eli Hämiksellä ja Frontsulla. Frontsulla en tosin ollut hypännyt aiemmin, mutta olin kuitenkin aika varma, että tykkäisin siitä.

 En alkuverryttelyssä vain yksinkertaisesti jaksanut ratsastaa Frontsua peräänantoon, vaan annoin sen liikkua pidemmällä kaulalla puolipitkällä ohjalla. Lähinnä vain keventelin ja tein ympyröitä. Otin myös kevyttä laukkaa molempiin suuntiin kunnes aloitettiin.
Aloitettiin tulemalla loivalla kiemurauralla puomeja, jossa loivankiemuran keskelle tuli voltti urallepäin ja siinä oli kavaletti. Toisella pitkälläsivulla tulimme vain suoraan, jossa oli muutamia puomeja. Frontsu ei ollut tässä tehtävässä ollenkaan hyvä. Se oli jokaikisellä askeleella pohkeen takana ja muutamien kierroksien ajan vain kompasteli puomit. Se ei lyhentänyt askelta ollenkaan, että olisi mahtunut lyhyihin väleihin, mutta toisaalta se ei liikkunut eteenpäinkään. Tiian vinkeillä sain sen hiukan reippaammaksi ja keskittymään puomeihin, mutta sitten jalka nousi vähän liikaakin.. :D Toisaalta Tiia sanoi, että se ei haittaa, että se on pohkeentakana. Se oli kuulema vielä vuosi sitten vähän liiankin kuuma..

HUUUI, Mitäs nää nyt on hei

Ootko ihan varma tästä?

Kattokaa kaikki mä selvisin!

Tästä näkee hyvin kuinka Frontsu oli pohkeentakana.

Välikäyntien jälkeen alettiin tulemaan tehtävää laukassa. Silloin Frontsu "syttyi". Se ei liikkunut enään ollenkaan pohkeen takana, vaan sain pikemminkin pidätellä. Aika paljonkin laukkalisäyksien jälkeen. Teimme siis samaa tehtävää, mutta vain laukassa ja suoralla linjalla piti joka toinen kerta koota ja jokatoinen kerta ottaa mahdollisimman vähän askelia.

Joo... Ei lisättävää..

Tää on niin ihana kuva! Frontsu alkaa jo innostua, eipähän ollut enään eteenpäin potkittava ;)

 Aloimme tulla yksitellen pikkuista rataa, jossa oli suhteutettuja linjoja. Tässä vaiheessa mä oikeesti tykästyin Frontsuun. Se innostui esteiden välillä ja siellä sai oikeesti esteiden välillä miettiä että " woou", jotta ei vain koko estettä rysäytettäisi. Muutaman esteen jälkeen Frontsu kaahasi sen verta lujaa(krhm, kuuntelematta muo), että ei ehditty seuraavalle esteelle ollenkaan katsoa paikkoja sinnepäinkään ja  tultiin todella erikoisilla hypyillä. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, tuo on juuri se miksi tykkään Frontsusta. Sillä on tempperamenttiä niin paljon, se ei ole ihanmikä tahansa lyllertäjä. Sillä on oma tahto, ja se oikeesti haluais mennä korkeelta ja kovaa.

Piti käyttää johtavaa ohjaa, jotta ei jo alastulossa huideltaisi kentän keskellä.

Tultiin samatehtävä parikertaa putkeen. Vaihdoimme vielä radan pidemmäksi , mutta suurinpiirtein samoja linjoja tultiin. Vitsit Frontsun kanssa oli hauskaa! Hämis oli ehkä liian kiltti:D. Vikat radat ei menneet, miten sen voisi ilmaista, teknisesti kovin taidokkaasti, mutta mulla oli ainakin hauskaa ja niin taisi olla hevosellakin. Vielä kuvia noista radoista, voi olla hupaisaa katsottavaa, mutta siltä se tuntukin!

Tää NIIIN kuvaa meiän menoo. Älkää muuten kysykö miksi ratsastan pitkillä ohjilla kuumalla hevosella, se on jotenkin tapa, ei tosin hyvä sellainen.

Tää on jotain niin söpöö ♥

Kuski melkee kerenny mukaa

"Enksmä ookki hyvä? Onhan mun tukka hyvin ku otat siel kuvii?!"

Tää tais olla ainoo este jolle pidäte meni läpi :D

Mun ratsastus ei ole aina niin vakavaa;) Loppuravailin vielä Frontsun, tunnista jäi kyllä hyvä fiilis! Oli jotenkin niin hauskaa saada pitkästä aikaa hevonen alle jolla on selvä omamoottori ja oikeasti tempperamenttia. Ennen asiat oli vähän toistenpäin, mutta nykyään oon kyllä oikeesti enemmän kotonani kuumien hevosten selässä kuin laiskojen.

Tämä on kyllä ihan tän päivän biisi!
Ne sanoo sekopää, tuli irti tänään, hei mut eise väärin oo
Ne ei saa meit kontrolliin, käsiraudoilla kii, mieli ei mahdu laatikkoon
Eletään se uudelleen, koko Suomi kuulee sen
Ne sanoo sekopää, tuli irti tänään, hei mut eise väärin oo

Estetunnilla pitkästä aikaa

Eilen kaikki sujui tunnilla kuin vettä vain, tänään kun mokasin kaikki lähestymiset ja myötäykset, kaiken, tänään oli kuvaaja.. No eipähän mahda mitään. Tosin kuvaajana toimi äiti, joka ei ollut koskaan aiemmin kuvannut esteitä, ja muutenkin kuvaaminen on vielä vähän... noh, aloittelija tasoa, onneksi mä osaan vähän käsitellä kuvia..

Teimme tänään aikalailla kokotunnin kavaleteilla. Jatkoin siis vielä tänään Hämiksellä, mistä olen aika iloinen. Aluksi tulimme lyhyellä sivulla kaarevasti laitetut puomit ja keskellä vaihtui suunta kavaletin kautta, eli käytännössä teimme kahdeksikkoa. Muutamia kertoja toiseen suuntaan avut eivät menneet oikein läpi, ja Hämis oikoi pahasti tiet ja rysäytti kavaletin, mutta muuten tehtävä sujui yllättään hyvin. Tulimme tehtävää myös laukassa, jolloin luonnollisesti kavaletin päällä vaihtui laukka.

Jatkoimme vielä kavaleteilla. Tulimme keskihalkaisijalle jossa oli tavallaan loivankiemurauran muotoisesti kavaletteja ja ne tuli ylittää erillaisten volttien kautta, ja lopuksi vain vinosti olevat kavaletit suoralla linjalla. Tässä tehtävässä oli ehkä eniten ongelmia. Hämis alkoi innostua ja kuunteli huonommin apuja ja juuri tässä tehtävässä hevosen piti olla aika hyvin kuulolla.

Heti laskeuduttaessa piti kääntyä oikealle. Oli oikeasti aika tiukka mutka.

Kun hevoset olivat kävelleet ja esteiden paikat vaihdettu tulimme vielä pariinotteeseen yhden radan. Aluksi ympyrä jossa pari innaria, sitten keskihalkasijalle, jossa oli kavaletti. Keskihalkaisijan puolestavälistä viistosti oikealle, jossa oli ihan normaali este, lyhyen sivun kautta takaisin keskihalkaisijalle ja sama loppuosa kuin millä aloitettiin. Hämis kävi tässä aika kuumana, että tulimme esteille väärissä laukoissa ja vähän oiottiin, mutta muuten rata meni kyllä ihan hyvin. Teime vielä saman toiseen suuntaan ja silloin onnistui paremmin.

Tässä hypättiin tosi kaukaa ja mun asentokin sen mukainen

Ehkä mä joskus opin sen esteistunnan... ;)

Vähä vauhti pääl :DD

Tunnin jälkeen vaan luonnollisesti loppuravailin ja olin ihan tyytyväinen tuntiin vaikka tulikin hassuja hyppyjä. Huomenna sitten vielä jatkuu.

Ikävä ei koskaan lakkaa...

... mutta niinhän menee sanontakin " every end is new beginning".

Kun Santeri myytiin otin sen henkisesti kovin raskaasti. Menetin motivaatiota ja ratsastuksessa en kokenut sen suurempia onnistumisen tunteita. Tunnustan myös kuunnelleeni aika monta ranteet auki biisiä. Tuntui vaan niin pahalta luopua siitä kaikesta, mistä olin pienempänä haaveillut. Siitä kaikesta mitä olin saavuttanut. Santeri oli ensimmäinen hevonen, jonka opin ihan oikeesti tuntemaan. Tallille mennessä oli vain se yksi hevonen jonka halusin, Santeri. Kun santeri ei ollutkaan enään tallilla, olo oli niin tyhjä. Ei ollutkaan enää sitä hevosta, jonka halusin estetunnille. Ei ollut enään sitä hevosta jonka selässä tuntui niin turvalliselta ihan joka päivä, ihan joka tilanteessa.

Santeri pyöri mieless kokoajan. Muistelin vain kaikkea mitä sain sen kanssa tehdä. Kaikki ihanat kesäillat Santerin kanssa olivat tuoreesti mielessä, kaikki ihana kerrat, kun mun täytyi vain istua hevosen selässä ja kaikki oli vain täydellistä, että pelkäsin ainoastaan, että " lumous särkyy". Pikku hiljaa aloin kuitenkin hyväksyä, että Sanis on poissa. Mutta se ei tarkoittanut, että olisin unohtanut sen, tai rakastaisin sitä vähemmän.

Uudelle tallille vaihtaessani, tuntui ettei mikään onnistu. Tunti toisen perään ratsastin paljon heikommin, kuin minkä tasoinen oikeasti olen. Ihan hävetti, kukaan ei tunne muo ja ratsastan, kuin alkeiskurssilainen. Mietin teinkö väärän valinnan vaihtaessani pois. Olin kokeillut melkein kaikkia tallin hevosia ( jotka olivat siis luonnolisesti minulle uusia), kaikki olivat ihan kivoja, mutta kukaan ei sen kummemmin sytyttänyt. Ratsastus ei tuntunut siltä, miltä sen kuuluisi tuntua. ( #vainratsastajienjutut ) Yritin vain uskoa, että kyllä tämä tästä muuttuu paremmaksi, vaikka kertatoisensa jälkeen olisin vain halunnut luovuttaa, ja saada jonkun automaatti hevosen, jonka selässä hölkötellä menemään.

Tuntuu, että vihdoinkin alan saavuttamaan jotain, kaikkien epäonnistumisien jälkeen. Frontsusta tykkään kertakerran jälkeen enemmän. Olen alkanut löytämään sen kanssa yhteisen sävelen. Muistan ekat kerrat sillä olivat jotain kamalaa. Se oli kamalan kova suusta, isoravinen, juoksi apuja karkuun, kuskasi muo laukassa, että lumisella kentällä se veti lukuisia kertoja istualleen.. Silti jotenkin pidin siitä, vaikka mikään ei oikein sujunut. Kiitän Tiiaa, että se on laittanut sitä mulle useaan otteeseen putkeen tunnille, vaikka mikään ei ole onnistunut. Nykyään Frontsua on vain ilo ratsastaa. Se on pehmeä kädelle ja en oikein osaa kuvailla, se vain tuntuu, hyvältä! Jos nyt tuota videota katsoessani sanon teille, että toi hevonen kuskasi mua vielä kuukausi pari sitten 6-0, uskotko? joo, en mäkään.

videolaatu

Frontsu oli torstaina oikein mukava. Itse en ollut oikein terässä, ja ratsastin koko tunnin liian pitkillä ohjilla, Frontsu oli silloin parempi ratsastaa. En siis viitsinyt alkaa väkisin kokoamaan, sillä jos en itse osaa koota hevosta siten, että pysyn itse kevyenä Frontsu vetää herneet nenään, ja eilen se ei vain olisi onnistunut. Tunnista jäi ihan hyvä fiilis, vaikka videolla näenkin niiiin paljon virheitä... En siis turhaan kaunistellut ja jättänyt videoon pätkiä vain loppuraveista jotka onvat kaikkein siedettävimpiä pätkiä.
(älkää ihmetelkö, video on sitä äiti laatua..)

Tänään oli estekurssin ensimmäinen päivä. Hyppäsin Hämiksellä, ja se oli niin mahtava! Tämän vuoden hypyt ovat menneet niin huonosti, että tuli aivan mahtava fiilis, kun kaikki sujuikin kuin tanssi! Toivottavasti saisin kuvaajan huomiselle tai sunnuntaille :)