Maanantaina oli aivan ihana syyssää. Maanantain oli myös mun ensimmäinen 80cm startti, Daisylla. Mulla ei ollut mitään havaintoa, kuinka rata tulisi menemään. Verryttelyssä Daisy oli tosi rauhallinen ja ratsastinkin sitä aika pitkillä ohjilla.
Verkka esteet sujuivat hyvin vaihtelevasti. Tuli paljon huonoja hyppyjä, mutta hevonen pelasti. En painostanut Daisya lainkaan, annoin sen mennä aikalailla kuten se halusi. Taisi olla multa vain silkkaa laiskuutta, mutta joskus on hyvä ettei yritä liikaa.
Pakollin juttutuokio. Meillä on kyllä niin kiva talliporukka, vaikka suurinosa onkin aikuisia :)
Huh, lähettiimpä sitä kaukaa! Ei se selästä tunutnut lainkaan, että kaukaa olisi lähtenyt! aika erikoista
Ylipäästiin
Saatiin hypätä yksi este aina ennen tervehdystä. Daisy tajusi kyllä heti, että nyt ollaan kilpailuissa. Se lähti innoissaan ja hyppäsi vesimaton epäröimättä hetkeäkään. Mutta se oli vasta alkua. Kun Daisy kuuli, kun pilliin vihellettiin lähtömerkiksi se innostui. Se alkoi puhista ja pärskyä ja laukata paikallaan. Kun viimein ohjasin tamman radalle se oli aivan liekeissä. Se olisi halunnut juosta vain kovempaa ja kovempaa. Yhtäkään estettä Daisy ei epäröinyt hetkeäkään, sille kaikki oli niin helppoa, kuin pientä leikkiä vain. Mulla oli vähän sellaien olo selässä, että nyt hevonen kyllä taas vähän kuskaa. Mutta se ei haitannut. Mä nautin siitä. Vaikka hevonen vähän päätti vauhdista, se oli kuitenkin joka hetki kuulolla ja loppujenlopuksi vauhti oli ihan asiallinen. Jopa ennen estettä pidäte meni läpi. Uskalsin välillä joissain väleissä päästää Daisyä vielä hieman reippaampaan vauhtiin. Selkään oikein tuntui miten hevonen nautti, kun se sai hypätä ja mennä vähän reippaammin. Radan jälkeen olin niin tyytyväinen. Daisy oli ollut radalla parempi, kuin koskaan mun alla. Se tuntui täydelliseltä! Se näkyi myös tuloksissa, sillä voitettiin mun ensimmäisen 80cm luokka ♥
Voitto tuntui erityisen hyvältä, sillä olen vain kerran elämässäni voittanut kisoissa, ristikko luokassa. Nyt mun motivaatio on kasvanut taas entisestään ja olenkin nyt tässä syksyllä antanut ihan kaikkeni tälle harrastukselle. Päivän sanat olivat ehdottomasti kiitollisuus ja onnellisuus.
Tässä vielä video radasta, sillä ylemmät kuvat olivat taas verkasta :)
Tää tyttö ei jaksa ymmärtää niitä esteratsastajia, jotka treenavat kouluakin estesatulalla!
Menin tänään myös rästitunnin, joten mulla oli kaksi tuntia putkeen. Aluksi oli tarkoitus, että ratsastan koulutunnin Daisyllä ja sitten esteet Frontsulla.
Daisyn selässä olinkin aiemmin käynyt vain kaksi kertaa, joten onhan se vielä vähän hakemista, kun ei hevosta niin hyvin tunne. Jos vaikka verrataan Hämikseen, jonka jutut tunnen jo aika hyvin, sillä olen mennyt sillä puolet enemmän kuin Tiian muilla hevosilla :D
Silti vaan oli mukava päästä taas tämänkin tamman selkään, edellisestä kerrasta(eli siitä ensimmäisestä) jolloin väännettiin koulua, olikin kulunut jo reilu 5kk!
Ja ensimmäiset fiilikset olivat, että vaikka Daisy jatkoikin estetunnille, olisi vain pitänyt jaksaa vaihtamis operaatio ja ottaa koulusatula. En vain tajua, miten joku vapaa ehtoisesti treenaa estesatulalla koulua! Mulla ainakin tuntui, että viimeistään siinä vaiheessa, kun ei ollutkaan mitään tukea, niin jalat lähtevät lentoon. Myös aina estesatulalla treenatessa saan ongelmakseni jäätävän tuoli-istunnan. Ilman satulaakin olisi parempi!
Koulutunti, eli tunti jossa olin rästiläisenä oli jokin alkeis/jatko ryhmä, joten teimme erittäin helppoja juttuja. Olipas niin outoa, kun koulutunnilla ei treenattukkaan sulkuja ja avoja ties mitä kiemuroita, vaan vaikein tehtävä oli käynti pohkeenväistö! Sen pitäisi olla helppoa tehdä jotakin ympyrää, mutta hevonen ei kuitenkaan tullut niin hyväksi kuin kaikkien monimutkaisten kiemuroiden seurauksena!
innostuin vähän sumentaa taustaa :DD
Havaitsenko vinoutta? Se on ongelma, jota en itselleni missään nimessä haluaisi.
Oli vissiin hauskaa
Ei oikein meinannut sisäpohje mennä läpi.
Tässä se kuuluis tuoli-istunta. Estesatulan syy! ;) xD
Mulla oli oikein mukava koulutunti Daisyn kanssa. Se oli paljon letkeämpi ja parempi, kuin silloin 5 kk sitten. Sain myös kehuja siitä, miten hirveän paljon tasaisempi käsi mulla on, kun vuoden alussa. Tiiakin taisi olla ihan tyytyväinen, sillä päätettiinkin, että jatkan Daisyllä estetunnille.
Heti, kun aloimme hypätä Daisy kuumui kovasti. Se alkoi heti käydä kierroksilla ja rentous oli tiessään, mutta eihän se onneksi esteillä niin haittaa. Siis, että hevonen ei ole rennosti kuolaintuella. Teimme aika helppoja tehtäviä. Suoraan lävistäjää, jossa oli pari kavalettiä. Tulimme myös kahdeksikkoa yms.
Daisy oli aivan erillainen hypätä, kuin kesällä. Kesällä se kuumui vasta viimeisellä linjalla, ja oli silloinkin hyvin hallinnassa. Nyt se vähän kiikutti mua miten sattuu ja siellä sai ihan todella pidätellä ja miettiä mitä siellä selässä oikein tekee. Tietysti videolla näyttää, kuin Daisy menisi vain reipasta laukkaa ollen pehmeä suusta, mutta se selkään välittyvä fiilis oli hiukan eri ;) Jotenkin vain huvittavaa, miten helpolta ja rennolta Daisy näytti videolla!
Mulle on opetettu, että pienillä esteillä ei juurikaan tarvitse myödätä. Onneksi keskityimme myös mun myötäämisen, ja lopputunnista myötäsinkin jo ihan ok hyvin.
Meillähän on maanantaina taas tallin omat pikku kisat, ja olenkin ilmottautunut mun ihka ekaan 80 cm rataan, hui.. Siksi kysyttiinkin, jos voitaisiin mennä jotain 80 cm korkuisia, sillä yleensä emme tunneilla kovin korkeita hyppää. Tiia kyllä pariin otteeseen ehdotti jos menisin ne pienempänä, sillä Daisy tosiaan vähän kiikutti mua vaikka se ei siltä näyttänyt. Halusin kuitenkin päästä pitkästä aikaa hyppäämään edes hieman isompaa, joten en kadu yhtään sitä, että valitsin miltein 90 cm esteet, joita ei olla hetkeen hypättykkään. Isompien kanssa ei ollut sen suurempia ongelmia ja ne olivat kuitenkin helpossa paikassa, eli sarjassa. Myös samalla linjalla oli hieman isompi este. Ennen mulla oli rimakauhuakin, nykyään se on kyllä tipotiessään! Videolla näkyy enempi hyppyjä :)
Toivottavasti ei haitannut hiukan kuvapainotteinen postaus, aina ei jaksa avautua!
Eksyin tänään piiitkästä aikaa selailemaan vanhoja postauksiani. Oli hiukan huvittava törmätä siellä lausahdukseen "kyllä mä vielä joku kaunis päivä voisin startata heA:n", heh nyt on jo toinen rata takana!
Kaikki postauksen kuvat ovat verryttelystä.
Starttasin tänään meidän tallin pikkukisoissa luokan heA:10. Tällä kertaa ratsuna toimi aina yhtä ihana(ja ei niin ihana..) Hämis. Jokainen kerta, kun joku on ratsastanut muo ennen hevosella, se tuntuu aina jotenkin huonolta. Silloin hevonen ei mun alla ikinä vastaa apuihin mun haluamalla tavalla, vaan on ns vielä edellisen ratsastajan avuilla, yllättävän vaikea tätä selittää. Ja siis ihan sama kuinka hyvä ratsastaja hevosella olisi muo ennen mennyt, hevonen ei koskaan tunnu siltä " kun pitäisi". Hämiksenkin olen saanut viimepäivinä parhaimmilleen reilun 40 minuutin jälkeen. Nyt tämä yhtälö, jossa sain Hämiksen jo yhden radan menneenä ja 10 minuutin verryttelyyn oli aika katastrofi. Käytin koko 10 minuuttia hyvin tehokkaasti työstäen asioita, jotta saisin Hämppäriä kuuntelemaan juuri niinkuin minä haluan.
Häh? Aaa, joo, ei Rebekka tiedä mitä ryhti tarkoittaa.
Mulla oli pari tiettyä asiaa, joita koitin saada verkassa paremmaksi. Se oli Hämiksen eteenpäin pyrkivyys. En halua, että kun annan pohjetta hän hieman kyseenalaistaa ja toimii sitten, halusin, että se reaktio tulee välittömästi. Onneksi treenasin tätä, koska radalla tuo kuuliaisuus sitten tippuikin, mitä se olisi ollut ilman pientä hiomista. Ratsastin myös pitkään ihan suoraan panostaen kulmien ratsastukseen, sillä Hämppäri yleensä muuttuu kivaksi sen kautta, kuten tänäänkin. Aika alkoi tässä kohtaa käymään vähiin, enkä ollut edes laukannut. No harjoittelin kuitenkin lisäykset kuntoon. Täysin Tiian akaisemmin annetuilla ohjeilla. Eli hevosen pitää jo kulmassa ns odottaa, että vähän annan sille tilaa lisätä ravia. Nopeasti vielä laukkaa molempiin suuntiin, jossa Hämis vähän yritti taas kusettaa mua, mutta loppua kohti parani.
Itse rata meni kuin unessa. En oikein miettinyt selkeästi, ratsastin vain. Musta tuntui, kuin olisin vielä ollut verkkaamassa. Siksi kerroinkin verkasta hieman enemmän, koska rata on tosiaan kuin unesta, en muista mitään yksityiskohtia, mitäköhän mäkin olen säätänyt, hups :DD
Radalle heijastui se, että en ollut verkassa ehtinyt Hämistä ratsastaa juuri niin kuulolle kuin treeneissä. Hämis ei pysynyt samassa muodossa radan aikana, vaan meni ajoittain hyvinkin pitkäksi edestä ja tahti vaihteli radalla aivan laidasta laitaan. Käynti oli huonoa, en voinut pyytää Hämikseltä enempää, koska se olisi siirtynyt raville ja takaosa käännöksissä taisin unohtaa täysin mitä tarkoittaa kokoaminen :D
Sen sijaan taas lisäyksissä Hämis ampui eteen juuri sellaista vauhtia kun vain pyysin, enemmän se oli vauhdin kiihdytystä, kuin hallittua keskiravia, mutta saatiin ainakin hyvät pisteet noista tehtävistä. Oli muuten ensimmäinen kerta ikinä, kun kouluradalla mun ratsu liikkui lisäyksissä ihan oikeasti eteenpäin ilman karseaa pumppausta.
Laukat olivat ihan ok. Oikeasta kierroksesta tultiin täysikaarto ja sen jälkeen jatkui vastalaukalla puoliympyrä. Hämis oli alkanut mulla vaihtamaan laukkoja treeneissä ja se vaihtoi edelliselläkin ratsastajalla, joten olin hyvin varautunut. No Hämis tuntui selkään juuri siltä, että kohta vaihtuu laukka. Laitoinkin erittäin paljon taivutusta pois päin, jotta laukka ei vaihtuisi. No Hämppäri suuttui siitä, että se sai liikaa taivutusta :D. No syntyi varsin eriskummallinen pukki, mutta onneksi laukka säilyi vastalaukkana loppuun saakka, sillä selkään en enää tuntenut kumpi laukka on menossa.
Jos Hämppäri olisi tamma, se olisi vitun sekopäinen :DD
Tulos olikin paljon parempi kuin osasinkaan odottaa eli 70,8%. Meillä oli kyllä suht lepsu tuomari tälläkertaa, mutta silti olen kyllä suht tyytyväinen. Tuomarilla olikin aivan ihana kommentti, joka sai kyllä hyvälle tuulelle " Saat hevosesta parhaat puolet esiin". Se oli hirmu mukava kuulla, sillä tuomari on hyvin monesti tuomaroinut meidän tallin kisoja ja jotenkin tuntee jo hevoset :)
Tulos ei ihan riittänyt sijoille, sillä kaikki kisojen luokat arvosteltiin yhtenäluokkana, mutta tällä kertaa se jäi kiinni vain muutamasta prosentista, toisin kuin viimeksi, jolloin mun nimi lukikin viimeisten joukossa:)
Tuossa vielä video, selkään taas tuntui paremmalta, mutta niinhän se aina on :D
Tänään vietetään suomenhevosten päivää. Mitä suomenhevonen merkitsee sinulle?
Suokeista liikkuu paljon ennakkoluuloja. Moni pitää suomen hevosia etupainoisina puska polleina, sellaisina joilla on vain tapana jyrätä taluttaja kumoon päästäkseen ruuan äärelle. Itsekkin saattaisin ajatella näin, ellen olisi päässyt tapaan aivan mahtavia suomenhevosia.
On toki paljon sellaisia suokkeja, joille mun sydän ei sula. Tällaisia ovat ehkä ns. huumorintajuttomat suomenhevoset, sellaiset joilla ei ole mitään kunnioitusta ihmistä kohtaan. Hevoset, jotka olisivat mielummin jossain muualla kuin ihmisen luona.
Mutta on myös niitä suomenhevosia, jotka ovat vieneet mun sydämen mennessään. Juurikin nämä suomenhevoset ovat saaneet minut rakastumaan kovasti tähän rotuun. Parhaimmillaan suomenhevonen on aivan huippukaveri, jonka kanssa voi puuhastella melkein mitä tahansa!
Haluan esitellä mun ehdottoman suosikki suokin, Eetun. Muutama vuosi sitten tämä hevonen oli hoitohevosenani parin vuoden ajan. Eetu oli aika vihainen hoitaessa, se hyökkäili ihmisten päälle, potki ja muutenkin uhkaili ihmisiä. Oli hyvin, hyvin monta ihmistä, jotka eivät uskaltaneet tämän hevosen karsinaan mennä. Myös selkäännousussa hevonen saattoi yrittää potkaista ratsastajaa. Silti mä näin tässä hevosessa jotain, siinä oli sitä jotain. Yksi kaunis päivä uskaltauduin ruunan karsinaan rapsuttelemaan sitä vaikka se kuopikin uhkaavasti ja yritti potkiakkin muo. Silti vain tykästyin Eetuun ja aloitin hoitamaan sitä. Ei kestänyt kuin hyvin vähän aikaa, kun Eetu ei enään vihoitellut mulle. Se ei yrittänyt hyökätä mun päälle, kun avasin karsinan oven.
Parin vuoden kuluttua tästä hevosesta oli tullut mulle paras ystävä. Eetu edelleen yritti potkaista ihmisiä, jotka kulkivat sen hännäntakaa, sen ollessa vaikkapa hoitopuomilla. Mä kuitenkin luotin tähän hevoseen 110%, pystyin huoletta vaikka halailla Eetua takaapäin tai istuskella sen mahanalla, mä tiesin, että se ei ikinä potkaisisi muo. Ja vaikka Eetu hyökkäili ratsastajien päälle, eli peruutti karsinan takaseinälle ja lähti sieltä tulemaan korvat niskassa naama irveellä, ei se mulle ikinä tehnyt sellaista. Eetu katsoi korvat höröllä, että sinäkö se tulit, se oli niin hieno tunne. Eetu valitsi ihmisensä, se oli hevonen, joka ei ollut "paras ystävä jokaiselle". Se oli nätisti minun ja toisen hoitajansa kanssa. Eetu on tähänmennessä ollut hevosista eniten ystävä mulle. Kaikista hevosista, joita olen ratsastanut olen luottanut eniten Eetuun. Eetu on huumorintajuinen ihana hevonen, jota rakastan edelleen koko sydämestäni :) Eetu oli ex-ravuri, siitä ei olisi ikinä tullut hienoa kisahevosta, mutta sillä ei ollut väliä, Eetu oli hevonen jonka kanssa sain ajatukset kauas arjesta. Eetun hoitamisen lopetin vuosi tallinvaihdon jälkeen, aika ei yksinkertaisesti riittänyt kahdelle tallille. Jos Eetun kuulumiset jotain sattuisivat kiinnostamaan, hänen hoitajallaan ( samalla hoitajalla, joka hoiti Eetua samaa aikaan mun kanssa kauan sitten) on blogi :) video kun kävin Eetua moikkaamassa, miten niin hevonen joka tänäkin päivänä joskus hyökkäilee ihmisten päälle? :)
Saitte nyt kaksi videota, koska en osannut päättää kumpi olisi parempi tähän postaukseen.
Toinen suokki jonka haluan esitellä on o. Vilan Pila, eli Pilanpäiten suokin isä, josta tämän blogin nimikin tulee! Noita kahta suokkia ratsastelin vuoden alussa parikuukautta. Pilaa liikutin varmaan 3-5 kertaa viikossa. Pila on ehdottomasti yksi hevonen, jonka tulen muistamaan!
Joka ainut kerta, kun näin Pilan se sai mut hyvälle tuulelle. Eihän sille voinut olla kuin hymyilemättä, kun vislatessa portille tulee pikku suokki vielä vanhoinakin päivinään hirveää kiitopukkilaukkaa :'). Joku toinen kerta taas ihan rauhassa löntystellen, mutta höristen iloisesti. Pilalla oli aina pilkettä silmäkulmassaan, jos se olisi ollut ihminen, se olisi jatkuvasti nauranut mulle aina kun mä tein jonkun virheen :) Ratsastaessa Pila oli aina hirmu reipas, aina satalasissa. Sen kanssa ei tarvinnut maastossakaan pelätä, jos muut hevoset saivat jotain säikkymiskohtauksia Pila meni kuin juna. Pila oli mulle mahtava opettaja ja niin ainutlaatuinen! Kaikkien suokkien pitäisi olla Pilan kaltaisia! Tai sitten olen vain ollut liian vähän ori suokkien kanssa tekemisissä. hassu Pila
Ja ei pidä unohtaa sitä ainoaa suokkia, jota tällähektellä näen, nimittäin Selmaa! Selma onkin vielä ihan pikkutyttö vielä, huippu kivaa päästä seuraamaan vierestä nuorenhevosen kehitystä. Selma onkin aivan ihana persoona, kovin seurallinen kaveri :)
Mitä suomenhevonen sinulle merkitsee? Onko sinun elämässäsi ollut jotain aivan erityistä suomenhevosta?
Saku suokki tätini naapurista. Tässä olin opettanut ruunan laskemaan päätä pyytäessä :) (c) Päivi Nietosvaara
Viime päivien treenit ovat sujuneet paremmin kuin loistavasti. Hämis on ollut vain joka kerta parempi, en voi sanoin kuvailla miten tyytyväinen olen, ehdottomasti vuoden parhaita ratsastuksia. Torstaina tunnilla harjoittelimme heA:n rataa. Melkein heti tutun itsenäisen verkan jälkeen jokainen suoritti ohjelmansa. En saanut Hämistä oikein terään ennen omaa rataani. Alku rata menikin vähän häsläten, lisäyksissä en saanut tarpeeksi ilmavuutta ja vauhtia ja vauhti hyytyi, pohkeenväistössä Hämis jäi vähän ohjaa vasten tappelemaan. Ekoissa vastalaukoissakin Hämis oli mua vähän vasten. Onneksi Tiia kuitenkin kokoajan kommentoi rataa sen edetessä eikä vasta sen jälkeen. Vinkit auttoi niin paljon, että loppua kohti rata pareni hirveästi ja tuli se wau fiilis.
Radan jälkeen saatiin sitten toivoa mitä asioita haluttaisiin treenata, eli niitä mitkä ei radalla onnistuneet. No mun osalta treenasimme niitä lisättyjä raveja ja pohkeenväistöjä. Joka kerta meni pikkusen paremmin. Pohkeen väistöt sujuivat kuin ajatuksesta ja lisäyksissäkin Hämis alkoi vain odottamaan milloin annan sille luvan vähän lisätä. Lisäykset tosin kesti pieni hetki saada kuntoon, sillä aloimme Tiian kanssa vaatimaan Hämikseltä jo korkeampaa muotoa, ja että se ei van juokse lävistäjää läpi, vaan että se kantaa itsensä siinäkin kunnolla vatsalihaksilla.
Eilen jatkettiinkin siitä mihin jäätiin. Hämis oli vielä parempi kuin torstaina. Se oli niin tasainen ja kevyt, ja se jopa liikkui omalla moottorilla, siten että sain vain pidätellä sitä. Työstin Hämistä kokotunnin ajan ahkerasti, treenattiin lisäykset ja pohkeenväistöt, sekä takaosa käännökset. Kun kaikki tuntui hyvältä, lyhensin vielä pykälän verran ohjia ja sain Hämppärin siihen korkeampaan muotoon. Sitten suoritin heA:n radan ja se sujui kuin tanssi, Hämppärihän oli ihan liekeissä! Maanantaina onkin sitten iltapäivä kisat Hämppärin kanssa, ja koska kaikki on sujunut nyt paremmin kuin täydellisesti ajattelin, ratsastaa tänään hyvin rennosti, vaikka ilmansatulaa, kunhan vaan jää hyvä fiilis! :) Muuten olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että ne neuvot, jota sain Tuija Tuomisen valmennuksessa, on auttanut minut vauhtiin Hämiksen kanssa. Sen valmennuksen jälkeen, olen koittanut ratsastaa Tuijan ohjeilla ja toi hevonen on muuttunut niin mielettömästi.
En tiedä muistaako joku, kun valitin kesällä kuinka tahmea Hämis oli? Valitin, että raipasta vaihtuu laukat ja pukkia tulee mutta vauhti ei kasva? No eilen laukka reipas laukka nousi vain, kun siirsin hieman painoa eteenpäin. En olisi koskaan uskonut sen olevan mahdollista ton eläimen kanssa, siksi ratsastinkin vain pitkän sivun laukkaa, kiitin hevosta ruhtinaalisesti ja lopetin tunnin siihen.
Vanha kuva talvelta
Ja se, mistä tuo otsikko tulee. Kesätyö rahat saatuani varasinkin itselleni valkkuleirin ensikesälle Einolaan. Tarkoitus olisi myös mennä toiselle leirille Riilahteen:) Tämä oli nyt pikainen kuvaton postaus, mutta halusin jotakin nyt ennen kisoja päivittää:) Toisaalta muo ei nyt haittaa, että ei ole ollut kuvaajaa. Joskus tuntuu, että mun keskittyminen on parhaimmillaan, kun ratsastan aivan yksin.
Nyt on ollut aika paljon kaikkia haasteita liikkeellä, mutta musta se on vain kiva juttu, sillä niitä on hauska tehdä ja muiden tekemiä on kiva lukea. Tämän Liebster award haasteen sain Marilta sekä Elinalta, kiitoksia!
Haasteen säänöthän ovat tämänlaiset:
1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 eri kysymykseen
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Award-haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia
4. Keksi 11 uutta kysymystä haastetuille
Elinan kysymykset
1. Onko sinulla lemmikkiä/lemmikkejä? Jos on niin mitä? - Meidän talossa asustelee 3 koiraa. Saksanpaimenkoira Roi, Bouvier Nalle ja sitten minun oma koira Sk. Kettuterrieri Niko.
2. Mikä on lempiruokasi? - Varmaan poronkäristys ja perunamuusi
3. Minkälaista musiikkia kuuntelet, onko sinulla suosikki bändiä? - Vastaan samaan kysymykseen alhaalla vähän laajemmin, mutta olen aika kaikki ruokainen. Raskaampi musiikki, hevi, metalli, rock yms eivät saa kyllä minulta kehuja.
4. Onko sinulla läppäriä? - Ei ole omaa, mutta meidän perheen yhteinen kone on läppäri.
5. Minkä merkkinen puhelin sinulla on, tai millaisen haluaisit? - Mulla on Iphone 4s ja varapuhelimena Nokia Lumia 920. Tuo mun Iphone on kyllä niin hyvä, enkä oikein niistä uudemmistä tiedä, joten nykynen on hyvä, ehkä uus näyttö olisi hyvä!
6. Onko sinulla kameraa/kameroita? - Kuvaan tällä hetkellä Canon EOS 600D:llä ja se on ihan hyvä. Omistan myös Nikon coolpix S3400 tai joku tuollainen, mutta siitä on jo kaikki laturit ja kaikki kadonneet. 7. Mistä pidät kesässä? Entä huonot puolet? - Kesässä pidän lämmöstä, ja pitkistä valoisista illoista ja auringonlaskuista. Huonot puolet? Ei kesässä oo huonoja puolia! 8. Minkä väriset hiukset sinulla on? Onko ne luonnostaan sen väriset? - Minäkun en hiusten väreistä mitään ymmärrä, mutta ehkä olen sellainen kuuluisa blondi. Mutta, mielestäni hiukseni ovat jokseenkin maantienharmaan väriset. En ole koskaan värjännyt hiuksiani. 9. Vähintään yksiasia, minkä avulla maailma olisi parempi paikka? - Ben&Jerrysit eivät olisi niin kalliita B) No ei, ihmiset eivät miettisi aina vain ja ainoastaan omaa etuaan:) 10. Mikä on suosikki aineesi koulussa? Entä inhokki? - Keväällä meillä oli kuviksessa valokuvausta, ja se oli kivaa. Myös ilmaisutaito ja äidinkieli ovat kivoja, sillä olen hyvä niissä. Englanti on kanssa kivaa, mutta siinä olen ihan yyber huono. Inhokkeja on liikka, kemia, matikka ja fysiikka. Ja Ruotsi. Hyi, yök. 11. Mitä kieliä osaat? Haluaisitko osata useampia kieliä? - Osaan äidinkielenäni Suomea, huonosti Englantia ja Ruotsista on jäänyt pari lausetta mieleen. En jaksaisi opiskella mitään kieltä, mutta jos kielen voisi vain taikoa päähän, niin olisi mageeta osata jotain mandariini kiinaa, arabiaa tai venäjää!
Marin kysymykset
1. Jos saisit muuttaa elämästäsi yhtä asiaa, minkä muuttaisit? - Jaahas, tämä haaste siis alkaa jo vaikealla kysymyksellä :D Mä en ihan oikeasti osaa valita yhtä asiaa! Olisi ollut hauska syntyä vaikka Amerikkaan Texasiin tai Arizonaan jollekkin ranchille. Jos olisin tuonne syntynyt mulla olisi moniasia paremmin, mutta toisaalta osa asioista huonommin. Osaisin esimerkiksi Englantia sujuvammin, sekä olisin luultavasti vähän luonnonläheisempi. Olisin saanut ratsastaa pienestä saakka, jolloin ratsastaisin jo paljon paremmin, tai ainakin tuntisin hevoset ja niiden käyttäytymisen paljon paremmin. Olisin oppinut kunnollisia hevostaitoa, ja kukaan kukkahattu täti ei olisi neuvonut pikkusormipystyssä. Tai ainakin uskon, että millään rancheilla ei ole kauheasti kukkahattutätejä. Kaikki olisi niin erillaista, niin olisi hauska nyt vain hypätä toiselle puolelle maailmaa elämään täysin erillaista elämää. H i u k a n sekava vastaus.
2. Kesä vai talvi? Perustelut - Ehdottomasti kesä! Onhan talvellakin puolensa. Talvisin on kauniita aamuja, sekä pääsee ratsastamaan lumihangessa. Kaikkialla on valkoista. Silti ensimmäiset ajatukset mulla talvesta on loskaa, räntää, pimeää ja aina joku pikkusormi aivan jäässä. Kenttä sellaisessa kunnossa, että kunnon treeneistä saa vain haaveilla. Koulupäivinä ei ehdi tallille saakka ennenkuin kaikkialla on pilkkopimeää. Kesällä taas on valosaa pitkälle yöhön saakka. Ei tarvitse kerrospukeutua, jos ei halua jäätyä, vaan voi huoletta lampsia T-paidalla joka paikkaan. (Paitsi että Suomen kesähän on tunnetusti h i u k a n sateinen..). Kesään kuuluu myös loma, jäätelö, kaverit ja tallilla voi olla kavereiden kanssa myöhään iltaan saakka mietimättä kelloa sen enempää.
Leiriltä. Snapchat laatu
3. Jos saisit olla joku eläin, mikä olisit? - Tietysti hevonen! Olisi niin mahtavaa tietää miltä tuntuu olla hevonen, nähdä kaikki hevosen silmin. Toisaalta olisi mahtavaa olla jokin apina tai vaikkapa susi. Paitsi jos olisin susi, olisin sellainen ilkeä susi joka kävelee lapsia vastaan niiden koulumatkalla ja aiheuttaa sydänkohtauksia.
4. Onko sinulla vapaa-ajan vietto ongelmia? - Vielä kuukausi sitten oli hieman. En käynyt tallilla läheskään niin usein, kuin tällä hetkellä. Ja varsinkin mun kesätyö ajat olivat juurikin niin huonosti, että kavereitakin oli hankala nähdä. En kuitenkaan sanoisi, että mulla enään olisi vapaa-ajan vietto ongelmia. Koulussa mä näenkin joka päivä parhaita ystäviäni, joten illalla jää sopivasti aikaa tallille.( Missä menee yleensä 10 saakka illalla). Vapaa päivinä, jolloin en käy tallilla panostan yleensä kouluun, sillä tallipäivinä kouluvähän kärsii.. krhm.. Ja sitten näen kavereita ja säädän koneen kanssa asioita ja yksinkertaisesti rentoudun. Mitään ihmeellistä en vapaa-ajallani tee.
5. Millaista musiikkia kuuntelet? - Apua, aivan liikaa erillaista! Mä kyllä rakastan musiikkia niin paljon..Hyvin paljon eri tyylisiä musiikkeja, aivan laidasta laitaan! Se riippuu kyllä aivan fiiliksestä. Kuuntelen paljon nykyaikaista räppiä ja sitten Cheek on tietysti aivan omaa luokkaansa! Myös Suomen teinitähdet Robin, Isac sekä Benjamin ovat kaikki hyviä. Kaikki uusi musiikki, en tiedä kutsuuko ihmiset sitä popiksi, mutta kuuntelen jonkin verran, yleensä kyllästyn aika nopeasti ja sitten en jaksakkaan vähään aikaan kuunnella. Tähän listaan voisi tulla esm Katy Perry, Taylor Swift, Ellie Goulding, Alesso, Magic, 5secondofsummer.. Ja sitten kuuntelen aika erillaista musiikkia, en oikein osaa taaskaan nimetä.. Löydän yleensä yksittäisiä biisejä joihin rakastun, ja muut sitten ihmettelevät, koska he eivät ole niistä koskaan kuulletkaan ja ne ovat kuulemma kamalia :D Tällaisia on mm. Paul Freeman - Tighrope, We the Kings- Sad Song, Say you like me ja see you in my dreams, Jason Walker - Echo, Jason Castro-You are, Daughtry - Waiting for superman, Tyler Ward- The Hardest Thing, Alex Hepburn - Under ja lista jatkuu.... Olen siis aika kaikki ruokainen, mutta esimerkiksi heviä, rokkia, jazzia ja vähän raskaampaa musiikkia en oikein siedä. Three days grace on ehkä poikkeus.
6. Josvoittaisit lotossa jotain suurempaa pottia, mitä tekisit ensimmäisenä? - Varmaan laskisin riittäisikö rahat siihen asti, että alan ansaita omaa rahaa, jos ostaisin hevosen :D Jos riittäisi varmaan jumittuisin koneelle etsimään myytäviä hevosiaxD Mä tiedän, olen vähän omalaatuinen, mutta itseni tuntien tuo on se, mitä tekisin. 7. Mikä on salainen haaveesi? - Apua, ei salaisia haaveita kerrota! No tosiaan mulla on haaveena, että pääsisin Ypäjälle, tai edes sitten Harjuun opiskelemaan ensivuonna. Salaa haaveilen myös kouluttautuvani joku päivä valmentajaksi ja jotain pieniä koululuokkia olisi mahtava tuomaroida. Ja sitten, se mistä en ole oikein kenellekkään koskaan puhunut. Musta olisi aivan ihana omistaa joku päivä täysveri arabi. Ja nimenomaan sellainen astetta hienompia arabi, sellainen ihan oikeasti kaunis arabi, mitä saisi aina ihailla. Joko pikimusta ori tai sitten kimo tamma! Ja kyllä, värillä on väliä. Ja sen Arabin kanssa haluaisin harrastella paljon kaikkea muuta kuin ratsastusta, että painotus olisi esm. temppukoulutuksessa. 8. Millaisena ihmisenä luulet muiden sinua pitävän? - No luulen, että osaa vihaa muo todella paljon. Ja en oikeastaan luule, sillä itse sanon aina asiat suoraan, niin myös minulle sanotaan aika suoraa asioita, ja kyllä olen monesti kuullut monen ihmisen sanovan muo vaikka ärsyttäväks, mutta onhan sitten niitäkin, jotka pitävät muo aivan ihanana ihmisenä, että aika laidasta laitaan. Uskon monen pitävän minua helvetin jääräpäisenä, itseppäisenä, kuitenkin aika empaattisena. Rehellisenä ja luotettavana myös:)
9. Mikä sinua pelottaa eniten? -Ehkä se, että sairastun jotenkin pahasti, että en voi tehdä asioita joita rakastan, tai että kuolen nuorena. Pelkään myös ehkä kaikkien läheisten puolesta, että jos niille sattuu jotakin. Jonkin verran ehkä myös sitä, että jos pettäisinkin luottamuksen parhaimpiin ystäviini.. 10. Menikö kesä suunnitelmien mukaan? - Ei todellakaan. Varmaan, joka päivä satoi vettä ja sain aivan liian vähän aikaiseksi. Pääsin kesäfiilikseen vasta, kun kesä oli miltein loppu. Työt veivät myös melkein koko heinäkuun, mutta nyt on kuitenkin sitten rahaa vähän puuhailla. Tässä pohdin menisinkö toiselle kesäleirille, varaisinko enemmän valmennuksia, ostaisinko jonkun härpäkkeen auttamaan istuntaa vai mitä ;) Se on muuten jännä, että nyt kun sitä rahaa on, musta on tullut aivan hullun pihi! 11. Jyrsijät vai matelijat? - Jyrsijät. Joskus lapsena kovasti halusin marsuja, frettejä tai kaneja mutta isän allergian takia en niitä voinut saada.Käärmeet ja liskot taas eivät koskaan ole olleet oikein minun juttuni.
Seuraavaksi haastan(tällä kertaa vain 8 blogia): Tähtäimessä tulevaisuus Trust is abaut us Elämä on laiffii Anna siipien kuljettaa En unelmoi elämääni vaan elän unelmaani Enemmän kuin unelma Pihla and horses Sabinan ponit Kysymykset haastetuille! 1. Mikä on sinusta tärkeintä ratsastuksessa? 2. Millaisista hevosista pidät? 3. Paras tapa viettää aikaa kavereiden kanssa? 4. Onko sinulla unelmia hevosiin liittyen? 5. Mikä on ominaisuus, jota ihmisessä eniten arvostat? 6. Mihin hetkeen haluaisit palata? 7. Onko sulla huono omatunto jostain vanhasta asiasta? 8. Kuinka kauan vietätä päivästä aikaa puhelimen ääressä? 9. Mitä tavoitteita ensi vuodelle sulla on? ( Ratsastuksessa ja ylipäätään elämässä)? 10. Mikä on hyvä elämänohje? 11. Stressaatko tällä hetkellä mitään?