torstai 25. kesäkuuta 2015

Nyt se raja on ylitetty


Nimittäin itseluottamuksen raja. Eilen tunti sujui paremmin kuin hyvin. Sain Hatista niin paljon irti. Yleensä olen hyvä saamaan hevoset vain vittuuntuneiksi epäselvillä avuillani ja sitten hevonen ns kääntyy minua vastaan eikä vaikkapa luota enään mun käteen. Eilen myös Hatti yritti täysillä, sitä ei vain vituttanut, että mä tulin sinne selkään käskemään ja riuhtomaan. Hatti teki kaiken niin rehellisesti ja se oikeasti kuunteli muo siellä selässä paremmin kuin ikinä.
Aion olla nyt rehellinen ja sanoa, että kun aloitin ratsastuksen ajattelin, että jokupäivä voisin ratsastaa kuten nyt. Mutta silloin olisin jo aika vanha ja ryppyinen. Nyt, nyt olen ratsastanut 6 vuotta ja olen saavuttanut sen rajapyykin minkä kuvittelin mielessäni joskus ajat sitten, kun nousin pienen gotlannin russ ponin selkään taluttajan saattelemana. Suomeksi sanottuna ratsastin eilen niin hyvin, että kuvittelin osaavani ratsastaa näin vasta joskus hyvin vanhana.
Mä pystyn sanoa itselleni, että mä olen hyvä. Mä pystyn olla tyytyväinen itseeni ja ratsastukseen. Pitkästä aikaa pystyn ihan todella olla tyytyväinen. Katselinkin eilen läpi tekemäni koosteen ja mulle tuli vain yhtäkkiä fiilis, että ratsastus on kivaa! Se on todella kivaa! Tuo kuulostaa ehkä erittäin oudolta, mutta joskus olen sortunut treenaamaan verenmaku suussa ja huomaamattomasti ja hieman salakavalasti, se ei ollutkaan enään niin hauskaa.
Se, että voin sanoa itselleni olevani hyvä, ei tarkoita, että olisin jollakin tapaa ylimielinen. Se ei tarkoita, että pitäisin itseäni muita parempana. Se tarkoittaa, että pystyn hyväksymään itseni ja olla tyytyväinen siitä kaikesta mitä olen saavuttanut, eikä olla tyytymätön jostain mitä on jäänyt saavuttamatta. Jos mä voin sanoa itselleni olevani hyvä, myöskään kenenkään muun ihmisen mielipiteet eivät voi vahingoittaa mua.
Kyllä. Mulla on aivan mielettömästi suuriakin virheitä, mutta musta on tärkeää välillä vaan jäädä fiilistelemään eikä aina murehtia virheitä verenmaku suussa. Virheitä ehtii miettiä silloinkin kun mikään ei onnistu. Ja niinkuin sanoin, olen joskus treenannut päättäväisesti silloin, kun mikään ei onnistu. En ole antanut anteeksi itselleni pieniäkään virheitä ja yhtäkkiä kaikki se hauskuus hommasta oli kadonnut. Aivan sama mitä kukaan sanoo, olen tyytyväinen eiliseen ratsastukseeni, hevoseen.
Tässä kiitän hevosta

Postaus oli ehkä vähän sekava, mutta mulla oli tosiaan aikaa 10 minuuttia kirjottaa teille. En myöskään jaksanut tehdä perinteistä treenipostausta, jossa selitän kaiken tarkasti.

12 kommenttia:

  1. Kyllä teijän menokin näyttää ihan yhtä hyvältä kun itse kuvailit! :) Ja se tunne on kyllä aivan mahtava, kun hevonen tosiaan kuuntelee ja yrittää ja asiat onnistuvat. Itse tällä hetkellä en ole kovin luottavaisin mielin ratsasilla, sillä nyt on mennyt ratsastus viime aikoina ihan pieleen. Tosin hevonen on vähän kipeä, nyt sillä ei voi mennä muuta kun käyntiä, se ei suostu menemään ravia tai laukkaa. Joten ehkä, ehkä on pieni mahdollisuus, että ratsastus viime aikoina on johtunut enemmän hevosesta kuin minusta, vaikkei hevosta saisi syyttää, mutta se ei edes ammattilaisen kanssa suostunut liikkumaan kunnolla, mikä on ensimmäinen kerta, sillä normaalisti se on mennyt meidän ratsuttajan kanssa aivan mielettömän upeasti. Mutta itseäni jää painamaan, kun on mennyt jo peräti kuukauden huonosti, niin kohta ei viitsi edes yrittää... Noh, olen siskoni ja kavereiden kanssa menossa lähiaikoina mökin lähellä olevalle tallille, missä en ole ikinä käynyt, mutta ehkä auttaisi, ehkä kokeilisi toista hevosta ja kattoisi miten sen kanssa sujuu. :) Ihana postaus sulla! :)

    VastaaPoista
  2. Wau, mun täytyy edelleen kehua kuinka mahtavalta tuo näyttää! <3 Mä olen esteratsastajana ajatellut olevani tuossa pisteessä vanhana ja ryppyisenä, eli mikä ihme se on että olet päässyt kovalla treenillä, hyvillä opettajilla ja taitaville opetushevosilla tuohon pisteeseen! Ja totta tuokin, että ratsastuksen pitää olla kivaa! Ja niin, on ihan tervettä tuntea itsensä hyväksi, ja se on ihan oikein, etenkin kun on sitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitoksia! Jep, musta se on tervettä. Ja oon halunnut päästä siihen pisteeseen pitkään, mutta aina vaan vähättelen itseäni, enhän mä nyt ,ei ei enkai nyt minä... Miten ikinä voin olla 100% tyytyväinen, jos kokoajan nousee tavoitteet ja edellisen tavoitteen saavuttaessani en voi olla ylpeä siitä?!

      Poista
  3. Olet kyllä huimasti edistynyt, jos kuuden harrastusvuoden jälkeen olet tuossa pisteessä. Vau. Olet varmaankin ratsastanut paljon hyvässä opetuksessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! Emme ole niin varakas perhe niin mulla on ollut mahdollisuus ratsastaa 1-3 kertaa viikossa. Välillä on ollut jotain ihania yksityisiä, joilla on saanut treenata ilmaseksit tai tallitöitä vasten. Ja sitten olen aika paljon vaihtanut tallia kun joku talli on ollut hyvä, mutta sitten tulee, joku asia joka estää kehittymiseni.. Mutta jep 6 vuotta 1-3 x viikossa, kiitos paljon!

      Poista
  4. WAU! Toi meno on kyllä todella upeen näköistä! Ja sun istuntakin on ilo silmälle! :)

    VastaaPoista
  5. Moi Rebekka. Nyt olen susta ylpeä. Uskallat olla tyytyväinen saavuttamaasi ja uskallat sanoa sen "ääneen". Sun istunta alkaa olla hieno, kannat kädet ja käytät niitä pehmeästi reagoiden hevosen toimintaan. Turha sahaaminen ja pään pakottaminen alas unohtaen mitä tapahtuu hevosen selässä ja takaosassa tapahtuu on kokonaan hävinnyt. Hevonen näyttää rennolta, pyöreältä ja tyytyväiseltä niinkuin sen selässä istuva ratsastajakin eli sinä. Terveisin Päivi täti

    VastaaPoista
  6. Rebee täst asenteest mä tykkään! Mullaki on vihdoin tullu se itseluottamus esteillä ja tänäänki Ipa meni metriä ihan kun se olis joku 60cm, eli ei mitää ongelmaa! Oon vaan ihan sika ilonen koska mäki vihdoin uskallan sanoo ääneen, et mä oon hyvä ja oon saanu ratsastettua Ipaa eteenpäin :) mut jeejee hienosti meni sulla❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mäkin tykkään;) Ja alkais kuulostaa siltä, että viimeinki oot taunnu mitä oon sulle puhunu ;) kiitos :)

      Poista