Stressiä

Musta ei taas ole hetkeen kuulunutkaan mitään, mutta blogi alkaa varmaan pikkuhiljaa aktivoitumaan, sillä illat alkaa valostua. Itse ainakin olen saanut paljon lisää energiaa johtuen lisääntyvästä valon määrästä. Blogi on ollut hiljainen, mutta puhelimella on tullut paljon räpsittyä kuvia, etenkin snapchatin kautta. Kertokoot nämä puhelin kuvat viimeaikaisia fiiliksiä, osa kuvista on tosin jo useamman kuukauden vanhoja :) Snapchatista löydyn nimellä: rebsssj

Tällanen tarttu mukaan Horse Fairista

Kevät aurinko <3

Valkut Tuijan luona ovat sujuneet aivan mielettömän hyvin. Sieltä ei kuitenkaan ole 

enään tulossa postauksia:(

Koulussa köksässä Aleksanterin leivoksia :p

Maailman inhottavimmat housut ikinä!

Hämppä eilen, super onnistuneen ridan jälkeen <3

Koulussa lähtikin nyt vika jakso käyntiin, huhhuh! Yhteishaussakin jo haettu..

Kun luulit kevään jo tulleen, kun lumet suli.. Kaikki tuli takaisin yössä..

Mp meiän selfie

Meidän tarha selfie :D

Aamutallista. Hieno päivä tulikin!

Zet on kunnon linssilude

Onneksi nyt on hetkeksi kaikki kokeet ohi..

Kai sitä on pakko kerran puolessa vuodessa kaupoilla käydä..

Sellasia uutisia voisin kertoa bloggaajana, joka ajoissa ilmoittaa kaikesta.. Tänään on mun ensimmäiset ulkopuoliset kisat. Lähdetään Lohjalle vähän koulua vääntämään, itse menen luokan FEI Helppo B Lasten esiohjelma. Aluksi oli tarkoitus mennä se Hämiksen kanssa, sillä Hämis on ollut viimeaikoina niin mielettömän hieno, mutta Häm satutti silmänsä viikko sitten. Ei mitään vakavaa, päätettiin jättää Häm kotiin rauhassa parantumaan ja multa vaihtui hevonen 2 h ennenkuin kipan ilmottautuminen meni kiinni.. Pienellä varoitus ajalla sain siis Daisyn ratsukseni tämänpäivän radalle. Hiukan jännittää, sillä Daisyn kanssa treeni kerrat ovat jääneet nyt hyvin harvaan ja D on muutenkin mulle vaikea hevonen ratsastaa. Positiivisin mielin kuitenkin haastetta kohti!
Muutenkin vähän stressaavaa ollut tämä arki, mutta eiköhän tämä helpota tässä parin kuukauden jälkeen..

My Day Horse Fair

Pakko sanoa, että aika video painotteinen viikonloppu. Perjantaina kuvasin My Dayn horse fairista, jonne menimme koulukaverini kanssa jo kahdeksitoista. Video ei nyt ollut kovin laadukas, sillä kuvasin sen puhelimella, mutta onhan se parempi kuin ei mitään.
Lauantai iltapäivällä Emilia saapui tänne Espooseen. Ensimmäisenä Emilia pääsikin vähän Tiian tallille ratsastamaan. Hevosiksi meille annettiin Hämis ja Frontsu, joita vaihdoimme suurinpiirtein puolessa välissä, jotta Em pääsi kokeilemaan molempia hummia.

Hämis kuvat (c) Emilia Uutela

 Lyhyesti sanottun Hämis ei ollut oikein parhaimmillaan lauantaina. Ei se hirveän huono ollut, mutta ei sellainen super, niinkuin se on viimeaikoina ollut. Asiaan varmaan vaikutti myös se, että en itse ollut oikein terässä lauantaina. Jotenkin oma ratsastus oli aika rumaa ja suurieleistä, ennenkuin hevonen alkoi tuntua suht oklta. Hämis ei myöskään keventynyt edestä paljoa, joka sitten näkyi suun aukomisena. Vaikka ei ollut ihan paras kerta, niin ollaan me paljon huonomminkin vedetty. Frontsun kanssa en taas (vaihteeksi) saanut paljoa aikaseksi.

 Siivouksen ja iltatallin jälkeen majottauduttiinkin meille, ja sunnuntaina käytiin vielä Horse Fairissa. Ei tästä kuitenkaan sen enempää, sillä Emiliakin kuvasi 2 päiväisen videopostauksen, joka on miltein puolituntia :)

Ja tietenkään blogger ei anna upottaa Emilian videota tähän, joten siihen pääsee tästä.

Psyykkinen valmentautuminen os 1 - Sinä epäonnistuit

Vihdoinkin saan aikaiseksi kirjoittaa ensimmäisen osan. Postaus tulee sisältämään paljon "kliseitä", että jos niitä ei kestä lukea, tämä postaus ei ehkä ole sinua varten. Kirjoitan tämän postaus sarjan lähinnä henkilöille, jotka haluavat kehittyä ja menestyä, sunnuntai päivän ratsastelijoille tämä ei ehkä ole oleellinen.

Postauksen kuvat (c) Sanna P

Ensimmäinen kysymys on mitä sinä haluat? Mitä sinä haluat saavuttaa, kuinka sen haluat saavuttaa, mitä haluat elämäsi 10 vuoden jälkeen olevan? Sinun täytyy tehdä päätös, koska mikään ei muutu, ennenkuin ajatukset pääkopassasi muuttuvat. Kun olet päättänyt mitä haluat, sinun täytyy tehdä sen eteen kaikkesi. Jos ihan oikeasti haluat menestyä ei riitä, että annat 100% keskittymisen ma-la. Jos haluat menestyä, sinun täytyy tehdä kaikkesi joka ikinen päivä tullaksesi paremmaksi kuin eilen olit. Sillä aikaa, kun lepäät sunnuntaina, joku muu työskentelee viimeisillä voimillaan, ja kohta sinä jäät kakkoseksi. Sinun täytyy antaa 120% joka ikinen viikonpäivä. Älä käyttäydy kuin lapsi ja osoita sormella muita miksi et voi olla hyvä. " Valmentajani ei ymmärrä minua", "Tämä hevonen ei sovi minulle, en voi pärjätä sen kanssa". Mutta oletko sinä ikinä katsonut hetkeäkään peilistä itseäsi? Ehkä kyse ei olekkaan siitä, että valmentaja ei ole tarpeeksi hyvä. Oletko huomannut, että sinä et jaksa tehdä lihaskuntoa jota olisi pakko tehdä, jotta valmentajan ohjeet toimivat? Sinä vaihdoit pimeän iltatallin juhliin. Sinä et ole lukenut kaikkia mahdollisia kirjoja, jotta löytäisit vastauksen ongelmiin hevosen kanssa joka ei sovi sinulle. Sinä teit kevyen treenin koska olit väsynyt koulun jälkeen. Miksi annat vain 50%? Luuserit ovat laiskoja, luuserit eivät menesty. Luuserit antavat itsensä epäonnistua. He osoittelee muita sormella sillä aikaa, kun todelliset voittajat harjoittelevat vain kovemmin. Ihan sama kuinka lahjakas olet, et pääse lahjoillasi huipulle jos et treenaa itseäsi taitavaksi. Etkä ikinä voi tulla taitavaksi, jos et ota unelmaasi vakavasti, työstä sen eteen. Ymmärä edes, että menestys ei ole kiinni muista, kuten valmentajastasi. Sinä olet avain menestykseen, sinä epäonnistuit. Sinä epäonnistuit.

 Monet tietävät, että meidän perheellä on hyvin rajallinen määrä rahaa käyttää harrastukseeni. Se raha riittäisi siihen, että kävisin kerran viikossa tunnilla ja silloin tällöin Tuijan valmenuksessa. Mutta mä haluan menestyä, mä en aio tyytyä kerran viikossa ratsastamiseen. Ansaitsen miltein jokaisen ratsastuksen omalla työlläni. Ja kun olen notkunut tallilla 15 tuntisia päiviä, olen joutunut hylkäämään tyystin sosiaalisen elämän, olen tehnyt kaikkeni sen eteen, että mun olisi mahdollista saada kokemusta ja kehittyä. Ja viimein kun alan saavuttaa työlläni jotain, ratsastuksia, erillaisia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia, kukaan vieras ei enää huomaakkaan työmäärääni. Muutama minun aika läheinenkin ystävä alkoi sanoa minulle " Sä nyt olet tollainen Hannu Hanhi kun aina saat kaikkea", " Rebekka helppo sun on sanoa, kun susta tykätään ja pääset niin paljon ratsastamaan", "Kyllä mäkin oon ollut paljon tallilla ja silti mä voin ratsastaa vain kerran viikossa", "Sua nyt aina onnistaa". Mitä roskaa sanon minä. Minäkö olen Hannu Hanhi?
Satuin syntymään perheeseen, jossa mulla ei ollut kahteen vuoteen varaa edes alkeiskurssiin. Sattumoisin, mulla oli puolenvuoden tauko alkeiskurssin jälkeen, koska rahaa ei ollut. Satuin olemaan koulussa ja tallilla se yksinäinen lapsi. Minun oli pakko ratsastaa hyvin halvoilla talleilla. Ratsastin paljon entisiä ravureita, ei mulla ollut mahdollisuutta ratsastaa osaavia hyviä hevosia. Minäkin aloitin ratsastuskoulussa ihan pohjalta, en osannut laittaa pinteleitäkään, kun olin ratsastanut jo 2 vuotta. Kuulostaako tämä Hannu Hanhen lähtökohdalta? Mutta ne eivät ole tekosyitä, ne eivät ole estäneet minua. Ei, en syntynyt rikkaaseen perheeseen. Mutta aion silti menestyä, aion silti kehittyä. Ei minulle tuotu ovelle tarjoamaan näitä vaativan tason hevosia joilla nyt saan ratsastaa. Ei kukaan tullut ovelleni tarjoamaan minulle yksityis hevosia, millä olen päässyt ratsastamaan.
  Kaikki lähti omasta päästä. Olen tehnyt tallitöitä, joita nämä ketkä minua Hannu Hanheksi sanovat, eivät ole jaksaneet tehdä. Olen rakentanut mun elämän hevosten ympärille. Itse rakentanut tieni tähän pisteeseen, että voin treenata parhaimmillaan 8 kertaa viikossa vaativan tason hevosilla. Ei kukaan tehnyt sitä mun puolesta. Ei kukaan tullut antamaan mulle rahaa, jotta voisin ostaa oman hevosen. Ei kukaan ole tehnyt sitä työtä, että olen päässyt edes tänne asti, mun puolesta. Mikä muuttui, minä muutuin. Täällä tulee aina olemaan tekosyitä mitä voit keksiä, joilla voit selitellä miksi et menesty, mutta muista, että luuserit tekevät niin. Losers lose and Winners win

SUPER HIENO UPEA

...Oli nimittäin Hämis viimeviikon sunnuntaina. Oltiin sovittu Sannan kanssa, että kuvataan toisiamme niin mulla on esittää jotakin todistusaineistoa! Ne kerrat, kun menee hyvin ja on kuvaaja paikalla on aika harvassa. Hämis oli lauantainakin todella hyvä tehdessäni miltein samanlaisen treenin. Itseasiassa hevonen on ollut nyt lähes joka kerta todella hyvä. Se on kyllä talvisin niiiin paljon parempi ratsastaa kuin kesäisin :D ( Varotus: Postauksessa extra paljon kuvia ;) )

Kun mä en enään jatkuvasti vedä suusta pystyn ottamaan lyhyemmät ohjat kuin aikaisemmin ja saan Hämiksen paremmin ryhtiin. Kun saan Hämiksen ratsastettua niin pakettiin, että voin ottaa ohjien ensimmäisistä nappuloista kiinni se alkaa olla todella hyvä ratsastaa. Se alkaa kuuntelemaan mua enemmän tosissaan. Kannuksista oli myös aika paljon hyötyä. Käytän nykyään todella vähän kannuksia varsinkin jos miettii, että ennen käytin kannuksia joka kerta. Nykyään käytän kannuksia niin harvoin, että tässä välissä, kun en ole käyttänyt kannuksia olen oppinut ratsastamaan pohkeella. Nyt kun taas osaan ratsastaa jalalla kannus toimii niin paljon paremmin! Ei sitä juurikaan tarvitse käyttää ja sitten kun käytän riittää kevyt muistutus. Tulinkin tässä tulokseen, että mun annettiin laittaa kannukset jalkaan aivan liian aikaisin..

Oiskohan tässä vastataivutukset menossa

Treenasin Hämiksen kanssa alkuun kokoamisia, jossa halusin Hämiksen ravaavan niin hiljaa kuin mahdollista silti takaosan pysyen aktiivisena. Tehtävä onnistui, mutta ei ehkä ihan parhaalla mahdollisella tavalla, sillä Hämppä jännittyi aika paljon avuistani ja ei ollut kovin tyytyväinen. Vastapainoksi treenin alla oli myös keskiravi. Yritin saada vähän askeltakin venymään eikä niin, että tahti vain kiihtyy. Ainakin askel alkoi nousta hienosti! Oon niin rakastunut seuraaviin keskiravi kuviin, kerrankin Hämi alkoi nostamaan niitä jalkoja laahamisen sijaan!

Mitenniin ohjat vähän tipahti?

Ainakin on ylämäkeen!

Myös pitkän aikaan lisäyksien jälkeen Hämiksen takajalat nousivat kumman korkealle! Se oli kyllä sellanen wou fiilis, sillä reilun vuoden aikana en ole saanut sitä kertaakaan ihan tosissaan työskentelemään siten, että sen taka osa ei vain hio maan pintaa.
Seuraavat kuvat ovat näistä hetkistä.

Tällasella ravilla kun joskus mentäis kokotunti <3

Mutta ei ole hyvää ilman pahaa. Ratsastuksessa ehkä masentavinta on, että kun tajuaa juuri oppineensa jotakin huomaa jo seuraavan uuden virheen. Mun tapauksessa kaksi suurta virhettä pistää silmääni. Mun alapohje on nykyään todella irti, siis todella, etenkin Hämiksen kanssa. Tiia on siitä sanonut, mutta koska se ei tunnu selkään yhtään pahalta niin en tajunnut sen suuruutta ennen kuin sain nämä kuvat. Toinen on vinous. Olen ollut jo pitkään hiukan vino, mutta mielestäni ylläolevista kuvista voi jo helposti havaita vinoutta ja nyt se alkaa heijastua muuallekkin. Oikea kantapää pysyy alhaalla, kun taas vasen nousee. Myös käet ovat hiukan eri tasolla. En lähde korjaamaan tarkasti käsien eri tasolla olemista, sillä uskon sen olevan vain oire, ei syy.

Laukassa kuitenkin treenasin muutamia vaihtoja, kokoamisia sekä laukka lisäyksiä. Yllätyin syvästi siitä, että Hämis kuumui laukassa ja sitä sai pidätellä. Mulla on vielä elävät muistikuvat kesältä, kun musta tuntui siltä, että  se rikkoo kohta raville ja laukka vaan ei millään kasva..

Nää Hämin vaihdot... En kommentoi.. :D

Käskin eteen ja sehän lähti, ei kuski oikee ehtiny mukaan..

Tässä kohtaa taisin yrittää laukkasulkuja

Hämiksen jälkeen oli vuorossa pitkästä aikaa Frontsu. Olin kuluttanut jo kaiken tuuppaus intoni Hämikseen, joten Frontsun kanssa ratsastus oli aika kevyttä ja helpoin tehtävin. Tein vähän sulkuja ja avoja ja ympyröitä, sekä mietin, että hevonen ei nyt ihan yli laiskaksi vetäytyisi. Jotenkin Äffän selässä tuntuu aina, että istunta lösähtäisi, mutta silti istuntani näyttää paremmalta Fn selässä kuin Hämin. Luulen, että se johtuu myös siitä, että Frontsun kanssa en ainakaan yrittänyt liikaa.

Lopuksi otin vielä satulan pois, kun tajusin, että nyt olisi tilaisuus saada ensimmäistä kertaa edes pari ilman satulaa kuvaa tänne blogiinkin :D. Ratsastin vielä pienen hetken kaikissa askellajeissa ja kuvasin vielä Sannaa ennen lähtöä. Niin taas vaan sekin kevyt ja lyhyt aamutallipäivä muutttui miltei 9 tuntiseksi.. Hupsis.