maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kaksi uutta tuttavaa

 KAIKKI POSTAUKSEN KUVAT (C) EMILIA UUTELA                    (varautukaa superpitkään postaukseen)
Hitto, että olen taitava. Painoin enteriä niin, että julkaisin tämän postauksen ennenkuin ehdin tähän mitään kirjoittaakkaan, hups. Mutta asiaan.
Viikonloppuna matkustin taas tätini luokse maalaismaisemiin lammastilalle. Samalla reissulla kävin moikkaamassa ystävääni Emiliaa ja sain kokeilla hänen hevosia!
Aloitettiin ponista. Kaikessa rauhassa hoideltiin Hensu valmiiksi, jonka jälkeen Emilia meni ratsastamaan ja mä siirryin kameran taakse ja huutelin jotain etäisesti vinkkejä muistuttavia lausahduksia. Ainakin mun silmään Emilian ja Hensun meno oli erittäin nättiä, ehkä joku päivä mullakin on yhtä rauhallinen istunta.
Yritin parhaani mukaan keksiä tehtäviä ja aika väistöpainotteisia keksinkin. Erityisesti sulut paranivat loppua kohti. Kaikki tehtävät menivät molemmat kunnialla loppuun, ei moittimista.
Nämä kuvat joissa Emilia itse ratsastaa ovat kyllä c minä, mutta ei se niin tarkkaa ole.
Ihana kesä, kaikkialla vihreää <3

Tehtiin mm siirtymisiä käynnistä seis niin, että käyntiin lähtiessä hevosen tuli lähteä ulkotakajalasta selänläpi. Aluksi tuli aika hutiloituja siirtymisiä joissa poni ei niinkään keskittynyt, mutta varsinkin loppua kohti tuli muutama erittäin hyvä, jossa poni aivan selkeästi astui selän läpi ohjaa kohti, eikä vain "karannut" pysähdyksestä liikkeelle. Pysähdysten välissä yritin vähän kannustaa Emiliaa käyttämään ns nopeaa pohjetta, joka ei jää puristamaan tai kyselemään. Tarkoitan, että ratsastaja antaa napakat kaksi nopeaa pohjetta ja jättää hevosen rauhaan. 
Tehtävä, jossa ympyrällä Emilia väistätti ponin takaosaa ulos ja sisälle oli myös kätevä, sillä siinä hevonen saadaan reaktiivisemmaksi (mikäli kaikki menee oikein) ja saadaan vähän tuntumaa hevoseen. Kun Emilia omienkin sanojensa mukaisesti alkoi ratsastaa enemmän jalalla kuin kädellä ponista kuoritui aika hyvä.
Kattokaas nyt, vähän eroa alun kuviin. wautsi. Tässä poni on kyllä selänläpi, eikä niin jännitynyt.
Poni laukkasikin ihan mielettömän nätisti siihen nähden, että se alkaa olla jo aika vanha ja laukka ei ole sille helpoin askellaji.
Yllättäen Emilia ehdottikin "Tuu Rebe ravaa tällä loppuravit". Ööö häh?! En mä oo menny poneilla 5 vuoteen.. "Häh minä, mä olen liian iso". En sitten Emilian mielestä ollut liian painava ratsastamaan ponilla 5-10 minuuttia, joten hetken kuluttua mä istuin ponin selässä. Oli vähän outo fiilis.
Kierroksen pari käveltyäni otin ravia ja aina mun yrittäessä ottaa ohjia Hensu nosti vain päätänsä. Yritin korjata jalalla, mutta pää nousi vielä korkeamalle ja siinä vaiheessa mulle tuli vähän sellanen olo, että miten päin täällä pitäisi oikein olla.



Otin hetken päästä käyntiin, jossa mun oli helpompi saada poni pehmeämmäksi kädelle ja yritin katsoa, että siirtymisessä raviin se pysyisi pehmeänä niin se olisi helpompi ravissa pitää pehmeänä, jos se ei ehtisi vetäistä päätään taivaaseen, jossa se ei kauheasti muo kuunnellut. Se toimi ja Hensusta muodostui erittäin miellyttävä ratsastaa. Tämä on enismmäinen poni, jolla olen koskaan tykännyt ratsastaa, lukuunottamatta yhtä ponia leirillä joskus vuonna 2009.... Ravailin vain peltoa ympäri joitain voltteja ottaen ja vaihdoin parikertaa suuntaa, en siis tehnyt enään mitään, kunhan ravailin, jonka jälkeen annoin Hensun kävellä ja mentiin pesemään ponia viileällä vedellä ja sienellä.
Ihan kiva kuva, jonka pilaa jäätävä vatsamakkara
ÖÖÖÖ, Mikä tää pystysuora kevennys on, aivan kuin seisoisin

Onko se oikeesti niin vaikeeta istua hiljaa nätisti.

Mulla on alkanut oikeasti jalka menemään liian taakse. Ja pahinta on se, kun en edes huomaa sitä ratsastaessa, nään sen vasta kuvista jälkeenpäin.
Pikku huilauksen jälkeen haettiin vielä Namu hoidettavaksi. On muuten aika kaunis hevonen. Että mä olen kömpelö, hevonen meinasi saada hepulin jo siitä, kun jotenkin kömpelösti rämähdin satulaan.
Jo alkukäynneissä Namu harppoi eteenpäin ja jo heti silloin huomasin aliarvioineeni sen eteenpäinpyrkimyksen. Olenkin täällä blogissa sanonut ratsastavani kuumilla hevosilla paremmin, mutta täytyy myöntää, että siitä on ainakin vuosi aikaa, kun olen viimeksi mennyt todella kuumalla hevosella.
Kävelyt käveltyäni otin raviin ja ensi fiilikset oli vähän wou. Heppa alkoi heti kiidättää muo ympäriinsä miten halusi ja mä vaan keikuin siellä kyydissä. Hevonen nousi hyvin korkeaksi edestä ja mun kädet vain painui alas kiinni reisiin ja jalka valui eteen tuoli-istuntaan ja jäätävä könö ilmestyi kuvioihin. Otin taas käyntiin. Yritin pitää vähän tuntumaa ja pohjetta kiinni, vaikka sekin tuntui olevan liikaa Namulle ja se näkyi vielä isompana jännityksenä. Silti vaan yritin pitää tuntumaa ja pohkeita kiinni, taka-ajatuksena, että saattaisin päästä vielä edes vähän vaikuttamaankin hevoseen.


Epätoivoisten ravi yritysten jälkeen siirryin ympyrälle kävelemään ja yritin työstää edes vähän käyntiä. Se alkoi pikkuhiljaa tuntua paremmalta ja paremmalta ja Namu alkoi pikkuhiljaa jopa rentoutumaan ja luottamaan hetkittäin mun käteen eikä kävellyt pää taivaassa kauhuissaan jokaista apuani karkuun.


Työstin ympyrällä ravia, niin vaikealta kuin se mulle tuntuikin. Yritin löytää sellaista normaalia vaihdetta, sillä tuntui, että joko Namu kiidätti muo 6-0 ympyrällä tai meni miltein paikallaan ravia. En tajua miten Emilialla Namu menee ihan sopivaa tahtia heti alusta lähtien?! Super tyttö. Vaikka ravi tuntuikin miltein mahdottomalta aloin saamaan siinäkin yllättävän hyviä pätkiä alku tuntiin verrattuna.

könökönö. Miten käynnissä voi edes könöttää

Tuo istunta, se on jotain niiiin kaunista...............
Aloin nostamaan laukkaa ensin oikeaan kierrokseen. En kyllä siitäkään tehtävästä suoriutunut kunnialla. Namu vain syöksyi nostosta ja taas vähän veteli omaa vauhtiansa. Ja sekin, että ei sen mitenkään erityisen kovaa tarvitse mennä, kun tuntee, että nyt ei ole kyllä hevonen kuulolla... :D
Öööö, ei lisättävää
Toiseen suuntaan laukannostot olivat niin säälittäviä, että teki mieli luovuttaa. "Emiliaaaaaaa, mitä tälle pitää tehä että tää edes laukkais". Onhan se kieltämättä vähän kummallista, että ei saa kuumaa hevosta laukkaamaan.. Namu veti aina sellaiset vermoravit, kun annoin laukka avut. Ja vaikka mitä yritin, se ei nostanut laukkaa. Se vetäisi pään niin korkealle kun sai ja lähti ravaamaan. Oli vähän sama fiilis, kun alkeiskurssilla ei saanut hevosta nostamaan laukkaa. Ja kun laukka viimein nousi se oli pikkusen out of control. Muutaman kerran Namu rikkoi raville ja olin taas ihan pulassa uuden noston kanssa. Kun laukka kuitenkin säilyi saatiin muutamia ihan ok pätkiäkin.
Niiin, ööö, Reben laukannostot, ei jumalauta :D
Parikertaa laukat nousi pukin kautta


Parhaimpia hetkiä laukoista.. Tosin tässäkään ei ole tasapainoista menoa.
Ratsastin vielä vähän käyntiä ja ravia ja kerran laukat molempiin suuntiin. Tässä vaiheessa Namu alkoi tuntua erittäin kivalta molempiin suuntiin käynnissä, että ravissa, aivan erillainen kuin alkutunnista. Ei tosin edelleen mikään hieno suoritus, mutta paljon se parani tunnin aikana. Minä paranin.. Minä se tässä olen se, kuka ei osaa.




Ehdottomasti tunnin parhaita hetkiä
 Loppuravailin vielä, jonka jälkeen käytiin seikkailemassa vielä pellon laidoilla.
Mä näytän tässä ihan zombilta



Eli en voi muuta ku antaa respectit Emilialle, kun on ottanut Namun kaltaisen haastellisen kaverin itselleen, ton kaltasen hevosen kanssa varmasti pienimmätkin onnistumiset tuntuu suurilta. Ja miten paljon Emilia on saanut tehdä töitä, että hevonen on edes noinkaan rauhallinen ratsastaessa. Ja kyllähän tosta hevosesta näkee, että se tykkää omistajastaan;) Ei muuta kun suuri kiitos Emilialle! Käykää ihmeessä lukemssa hänenkin blogiaan tästä!

4 kommenttia:

  1. Hahah, nauroin suurin piirtein vedet silmissä Namusta kertovien tekstien aikana! :'D Mulla on muuten jokunen videopätkäkin teistä, lataan rawia youtubeen kunhan kerkiän ;) Hensulla meni kyllä niin hienosti!! Ja Namu tosiaan on aika omalaatuinen ja kuuma.. :D Mutta hei, yhtä lausetta en kyllä oikein hyväksy. Kyllä se oli hevonen joka parani (tottakai ratsastajankin jotain pitää muuttaa), mutta Namu alkoi vähän kuunnella. Mutta kiva kuulla että mulla on sun mielestä rauhallinen istunta :D Toki Namun selässä se on haastavampaa mutta kuitenkin, ja tuoli-istunnasta voit kiittää tuota estesatulaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh xD Ai no sehän on mukavaa, kiitoksia! (tosin en tiedä uskallanko edes kattoa niitä:DD)

      Poista
  2. Todella kiva postaus! Tosi siistiä ratsastusta, sulla on tosi kivan näkönen istunta. :)

    VastaaPoista