tiistai 2. kesäkuuta 2015

Varo, ettei se saa paniikkia

Kisapäivänä saatiinkiin sää meidän puolelle - sataa, kylmää, tuulee.. No ei annettu sen pilata päivää ja ratsastaessa sitä ei oikeastaan meinannut edes huomata. Kiitos Inalle, joka tuli vesisateeseen kuvaamaan muo..

Mun piti siis suorittaa mun ensimmäinen he A ja odotukset ei todellakaan olleet korkealla, vaikka olinkin asennoitunut oikein. Menin kisoihin hevosella, jonka selässä olin käynyt kaksi kertaa ja toinen kerta oli ollut miltei katastrofaalinen. En sitä kuitenkaan jäänyt märehtimään, eihän sitä koskaan voi tietää rajojaan, jos niitä ei ikinä ylitä.
Aloitetaan vaikka siitä, että Zz on aivan mahtava hevonen. Se on niin miellyttävä ratsastaa kuin hevonen voi olla! Juuri sellainen mistä haaveillaan, pehmeä suusta, tasainen ravi, aktiivinen.. Verkassa en saanut kuitenkaan ruunaa oikein rentoutumaan, niinkuin edellinen ratsastaja oli saanut. (Hän olikin tosin yksi tallin parhaimpia). Zz kyttäsi tuomarin autoa ja joko yritti oikoa siitä ohi tai juoksi hirvein harppauksin. Jätin kuitenkin käytöksen huomiotta ja kiitin aina kun se meni siitä nätisti ohi.
Verkka meni mun osalta aika pieleen. En osannut hakea tehtäviä, joissa olisin saanut Zz:tin hyväksi vaan lähinnä pyörin jossain ympyrällä ja tein radan tehtäviä. Taas niin järkevää ratsastusta multa.
Verkka oli lyhyt, jotta maanantai illan kisoissa ei menisi kokoyötä ( verkkaryhmät pienestä tilasta johtuen), joten verkka loppui mun osalta siihen ja vaikka Zz oli ihan ok, halusin siltä enemmän. Sillä pienellä kävelijöille rajatulla alueella mulla oli aikaa hengailla Zz:tin kanssa ainain 20 minuuttia, mutta en uskaltanut antaa sen kävellä yhtään pitkin ohjin. Tunnilla se hyytyi hetkessä kun annoin ohjat ja oli taas työ saada se takaisin. Siispä työstin sitä käynnissä. Zz kyttäsi katsomoa ja jännittyi hirveästi sen kohdalla, yritti vain ravata vermoravia siitä ohi tai kiertää sen kaukaa. Silloin tiesin, että se ei keskity muhun ollenkaan. Tunnilla sen kyttäilyt loppu siihen, kun sain sen läpi.

Aloin testailemaan entisen valmentajani neuvoja (Ompun, olenkin maininnut hänet tässä blogissa). Väistätin vuorotellen Zz:tin etu- ja takaosaa pois ympyrältä ja vaadin hyvin nopeaa reatiota ja hyvin selkeitä väistöaskelia. Sen jälkeen otin aina kierroksen pari ravia. Siirtymisissä vaadin sen lähtevän ulkotakajalasta ja sitten ravissa halusin sen ravaavan omalla moottorilla. En enään kysellyt Zz:tiltä vaan annoin sille nopeat kaksi pohjetta, joihin sen tuli reagoida ellei se ollut jo pieneen paineeseen reagoinut. Sain Zz:tin aktiiviseksi, mutta ravin lyhentäminen oli hyvin haasteellista, Zz painoi ohjalle ja yritti paeta apuja. Vaadin siltä lyhentämistä kuitenkin, ehkä hiukan liian tiukasti, mutta aikaa ei ollut hirveästi ja halusin saada ruunan kuulolle. Kerran jouduin vähän riuhtasemaan, kun hevonen ihan kuuroutui, mutta sen jälkeen ravi lyheni vatsalihaksia jännittämällä ja saatiin ravilisäykset vain sillä, että avasin lonkan koukistajat. Sitten tein taas väistöjä ja näin sain Zz:tin ratsastettavaksi ja läpi ja se myös jostain kumman syystä lopetti kyttäämisen ;) Tiesin, että en saisi radalla pidettyä läheskään niin hyvänä kun tuossa pienessä verkassa, mutta se vaikutti kuitenkin hevoseen niin paljon, että uskon sen pelastaneen ratani.

Pyrin kiittämään ruuna useasti ja sillä se pysyikin tyytyväisenä. Kiittelin sitä radallakin, vaikka se ei kai ole suotavaa.
Rata meni aika, öööm, hutiloiden johtuen täysin mun jännittämisestä. En ratsastanut tehtävä kerrallaan vaan liian kiireisesti. Jokaisen kohdan radasta olisin voin ratsastaa huolellisemmin, mutta annan sen itselleni kuitenkin anteeksi. Tein radalla paljon virheitä, mutta annan nekin itselleni silti anteeksi, koska rata olisi voinut mennä paaaaaaaaljon huonomminkin(krhm, kokemusta on...).
Esimerkiksi alkutervehdyksessä mulla oli ohjissa liikaa painetta, että kun annoin pohkeet Zz käsitti sen peruuttamisena. Heti ensimmäisellä pitkällä sivulla Zz alkoi väistättää takaosaa sisälle, johtuen täysin siitä, että mun jalat eivät pysy koskaan paikoillaan ja olin herkistänyt Zz:tin väistämään takaosaa hyvin.. hups :D Radalla yhdessä kohtaan Zz oli ollut huono ja tein sen virheen, että aloin keskittyä miten saisin sen takaisin hyväksi ja sitten se tuli. Totaalinen Blackout. Apua! Mitä mä tein viimeksi? Missä kohtaa rataa mä olen? Mitä seuraavaksi? Kyse ei ollut, että olisin unohtanut radan, osaisin sen unissanikin. Mä en vaan yhtäkkiä muistanutkaan mitä olin tehnyt viimeksi, missä kohtaa mä olin? Ensin pysäytin ruunan ja sitten nostinkin laukan vieläkään tietämättä mitä teen. Vihellystä ei kuulunut, joten tajusin, että laukka oli vissiin oikea ja sitten tajusinkin missä kohtaan olen. Mä en oikeesti tiedä enään pitäiskö mun itkeä vai nauraa.







Radalla oli myös hyviä kohtia. Harjoittelimme viime tunnilla Zz:tin kanssa peruutusta varmaan puolituntia ja joka ainut kerta Zz repäisi pään ylös kieltäytyi peruuttamasta jännittyi niin paljon, että Tiia sanoi varo ettei se saa panikkia. Peruutus ei vain toiminut, ja kun se peruutti se oli melkein kauhusta kankea. Radalla Zz peruutti hyvin kauniisti, että mun oli pakko kiittää sitä pienesti vaikka olimmekin radalla. Olin niin iloinen siitä. Myös suorat linjat tuomaria kohti Zz ravasi aktiivisesti ja tasaisesti( siis molempina kertoina ennen tervehdystä) vaikka se oli verkassa ollut suorissa linjoissa todella huono. Asetin itselleni tavoitteeksi, että jos saan ensimmäisestä helposta A:stani 55% en voisi olla iloisempi. Ja mä sain 58%!! Ei siitä oo kuin vuosi pari kun vetelin samoja prosentteja yhtäpienistä kisoista luokasta heC. Kyllä täytyy sanoa, että itseni mä voitin tässä kisassa vaikka sijottumista en ollut lähelläkään.

ps. Kaikki kuvat verkasta tai juuri ennen rataa, koska halusin ratani videolle.
pps. Ja ennenkun joku tulee kyselemään, kisat olivat sen vertapienet, että suojat sai olla jalassa ja radalle sai ottaa, joko kannukset tai raipan.

13 kommenttia:

  1. siis ei yhtään paha! hyvä että uskalsit ylittää ittesi :-)

    VastaaPoista
  2. Tosi kiva postaus ja upeita kuvia! Se hetki kun radalla ei enää muista missä kohtaa rataa mennään on kyllä aika kauhistuttava, itsekin sen oon joskus kokenut.

    Enni/www.hippuja.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Haha, jepp, onneks en ole siis ainut :D

      Poista
  3. Mukavannäköistä menoa, varsinkin vikassa kuvassa! :) Ja aivan ihana, tämä ulkoasu :O <3

    VastaaPoista
  4. Mukavan oloinen blogi sinulla:) jäin seurailemaan mielenkiinnolla. Käy Kurkkaamassa minun blogini jola lertoo omista hevosistani arjessa ja kilpailuissa. Kahdella hevosellani kilpailen kouluratsastuksessa HeA tasolla ja kesän edetessä VaB. camillajacindy.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ehdottomasti käyn kurkkaamassa:)

      Poista
  5. Tosi kivan oloinen blogi sulla, jään varmasti mielenkiinnolla seuraamaan. Näyttää olevan tosi mukavan näköistä menoa ja ihana tämä ulkoasu ♥ :)

    VastaaPoista
  6. Eilen luin tämän postauksen, mutta taisin sitren unohtaa kommentoida! :D Tosi kauniisti ratsastat ja heppa menee niin nätisti sun kanssa! Aivan ihania kuvia!!<3

    VastaaPoista
  7. Sullahan kävikin hyvä tuuri, että tuo laukannosto oli oikea liike siihen kohtaan! :) Todella hienoja kuvia ja nätti heppa. Kiva, kun oli videotakin :)

    welifedream.blogspot.fi

    VastaaPoista