maanantai 24. elokuuta 2015

Verta hikeä ja kyyneliä..

...Tuo kyllä kuvaa niin hyvin viimepäivien fiiliksiä! Viimepäivinä tallipäivät ovat venyneet yhä pidemmiksi ja pidemmiksi. Ratsastelut ovat menneet aivan laidasta laitaan. Ratsastin viime perjantaina niin huonosti, että aloin miltein itkeä siellä selässä, että mikä ihme muo vaivaa. Tänään taas Hämis oli varmaan hienompi kuin ikinä! Mutta puhutaampa vaikka sunnuntaista, kun päivältä on esittää edes jotakin materiaalia!
Yhdeksältä aamulla saavuin tallille ja oikeastaan samantien haettiin hepat laitumelta ja melkein suoraan pistettiin rekkaan ja lähdettiin ajamaan Riihimäelle estekisoihin. Olin tälläkertaa kisahoitajan pestissä.
Saatiin aivan upea ilma, lähes 30 astetta lämmintä. Päivänmittaan se kyllä sai jo vähän hikeäkin virtaamaan ja sain varmasti elämäni pahimman nestevajauksen, hups. Voishan sitä varmaan juodakkin, mutta eihän Rebekka muista ottaa vettä mukaan ja jaksa vaivautua buffaan :)
Mukana oli siis Daisy, Zz ja Frontsu. Daisy ja Zz meni aivan mielettömän hienosti, tämä oli kuitenkin vasta meidän tallille kisakauden avaus ja silti 4 ruusuketta matkaan! Frontsukin meni muuten niin hienosti yli metrin radat, mutta otti molemmissa luokissa yhden alas.


Mun suosikki poika ♥







Frontsu sai kunnian hakea Zz:tin ruusukkeen :)

Neljän maissa saavuttiin takaisin tallille. Auttelin vähän varusteiden viemisessä ja heinien jaossa. Päätin vielä extempore käydä vähän Raksun selässä. Harjojen kera siis suuntasin tieni laitumelle, jossa harjailin pollen ja hyppäsin kyytiin. Tosin ilmansatulaa, olihan edellisestä kerrasta jo puolisenvuotta!
Raksu on kyllä niin mielettömän kiltti ja herttainen heppa, ei kyllä ensimmäisenä oriksi uskoisi. Olin unohtanutkin kovan treenauksen ohella miten kivaa on mennä ihan vain rennosti vaatimatta itseltään ja hevoselta liikoja. Raksukin tykkäsi vähän rennommasta ratsastelusta ja oli aivan mielettömän ihana, jos se aina likkuisi yhtä miellyttävästi, en muilla hevosilla haluaisi ratsastaa ollenkaan. Vajaan tunnin humputeltuani suuntasin talliin hakemaan kameran ja ratsastin takaisin laitumelle. Otin vähän kuvia hepoista laitsalla, sellasiakaan ei ole tullut pahemmin otettua!
Siinä se, vanha kunnon Raksu :) ♥

5v ori Nova. Aivan ihana persoona, oon aivan rakastunut tähän kaveriin!




Tää kamu pitää mulle aina iltatallissa seuraa ja on aina muutenkin messissä hengailemassa!



Selma, tyttöhän on kasvanut jo kovasti ♥

On toi Daisykin kaunis, ei siitä mihinkään pääse.



Treenit vaan jatkuu! On ollut oikein vuoristorataa viimesimät ratsastukset. Joillekkin päiville olen suunnitellut treenaavani sitä helppoa A:ata, ja silloin en selviä edes harjoitusravista uralla kunnialla. Toisena päivänä ajattelen vain humputella ja hevonen pistääkin parastaan ja on aivan täydellinen! Kuten Hämis tänään ilman satulaa, aivan huippu! Osaa sekin hevonen kyllä yllättää. Postauksia tulee aina, kun saan kuvia. Usein teen tallihommia ennen/jälkeen ratsastuksen niin paha pyytää oikein ketään kuvailemaan ja tällaisella pikkutallilla ei ihan totta ole niitä ihmisiä kuvaajiksi asti, hyvä jos joku päivä on joku vähän pitämässä seuraa:)
Pahoittelut käsittelemättömistä kuvista, mun aika ei siihen nyt todellakaan riitä!

9 kommenttia:

  1. Kiva kun kirjoittelit taas! Ettei vaan alkaisi sulla menemään liikaa treenaamiseksi tuo ratsastus, koska sitten ei kyllä enää onnistu.. Sun täytyy nyt vetää hetki vähän rennommin niin johan alkaa taas sujua! ;) Kisahoitajana voisi olla ihan mielenkiintoista, minä olen aina ollut vain kisaaja... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun mulla on tavoite mä haluan ehdottomasti päästä siihen. Kerta kerran jälkeen haluan mennä paremmin ja vaikka menisi kuinka hyvin tahansa haluasin silti seuraavalla kerralla parantaa hitusen enemmän. Sitten kun luonnollisesti tulee niitä vastoinkäymisiä ja huonoja " viikkoja, kausia" kun mikään ei onnistu, en osaa ottaa sitä rennosti vaan mä harjottelen ja harjottelen jotta pääsisin taas iihin hyviin tuloksiin. Ehkä juuri silloin olisi aika vähän löysätä pipoa ja mennä vaan aivan rennosti vaatimatta liikoja itseltään ja hevoseltaan.
      Nythän mulla on ensimmäistä kertaa ihan selkeät tavoitteet, selvitä helposta Asta kunnialla ja päästä opiskelemaan ratsastuksen ohjaajaksi ja sekin on ehkä tuonut hieman stressiä menoon. Aion nyt kuitenkin mennä hiukan rennomminkin jos ei onnistu niin sitten ilmansatulaa mukavuusalueella pysyen ja vähän enemmän aikaa siellä metsässäkin ratsastaen :) Kyllä silläkin varmasti on vaikutusta kehitykselle.

      Poista
    2. Sillä on oikeasti suuri vaikutus! Kun hetkeen ei tee niitä asioita jotka tuottavat ongelmia, vaan keskittyy johonkin helppoon asiaan, niin seuraavalla kerralla yrittäessään on motivaatiota aivan uudella tavalla. Ja kyllähän sä nyt tuota opiskelemaan pääset noilla ratsastustaidoilla, älä siitä huoli! ;)

      Poista
  2. Kiva postaus, ja ihania kuvia. Mitä nuo on mitä, on noiden hevosten päässä, ei ainakaan normaalit riimut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tarkoitit varmaan tuota harmaata eli Daisya? Daisyllä on imppauspanta, joka estää sen imppaamisen, jolloin esm ruoka maistuu tälle tammalle paremmin :)

      Poista
  3. Mulla on välillä niin toi sama tunne että haluisi vaa siellä selässä pillahtaa itkuun kun mikään ei onnistu! :/

    VastaaPoista
  4. Tiedän tuon tunteen että haluaa vain purskahtaa itkuun, kun mikään ei meinaa onnistua. Mutta onneksi jossain vaiheessa tulee niitä kun haluaisi vain hymyillä leveästi ja ilmoittaa koko maailmalle että nyt onnistuin :)!

    Ihania kuvia, tuo Daisy on niin kuvauksellinen.! :3 Pakko kyllä sanoa että hauskan näköinen imppauspanta, itse en koskaan ole törmännyt ton malliseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva etten oo ainoa...:D
      Jep, se oli sen pari minuuttia kun tamma poseerasi korvat höröllä kameralle, kunnes kiinnostus lopahti :D Aijjaa, no jokatapauksessa ollut ihan toimiva!

      Poista