keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Sanna Siltakorven maastoeste valmennus

Varoitan pitkäpostaus tulossa ja kuvien laatu ei ole mitään huimaa
Tämä postaus venyi nyt miltein viikolla, sillä odottelin aika pitkään kuvia maastoesteiltä. Olin siis Tiialla 2 viikkoa TET:issä ja viimeisenä päivänä mulla oli mahdollisuus päästä Sanna Siltakorven valmennukseen. Edellisestä valmennuksesta olikin aikaa jo varmaan vuosi.. Olen kyllä kiitollinen, että pääsin mukaan, sillä hevosia ei meidän tallilla ole niin paljon, että kaikille riittäisi . Olen kiitollinen, että nykyisellä tallillani merkitsee enemmän työ ja ahkeruus kuin raha.
Ryhmä rämä :)  Kaikki kuvat (c) Sanna & Lotta

Heti ensimmäisenä täytyy sanoa, että ratsastin perjantaina aikapaljon perustasoani heikommin. Onneksi se ei kuitenkaan pilannut valmennusta, sillä en vain osaa ottaa esteitä niin vakavasti kuin kouluratsastusta. Mulla oli kuitenkin hauskaa, sain hyviä neuvoja ja maastoesteet olivatkin ihan superkivoja, kun kentällä en oikein ollut terässä!


Mulle pakotettiin turvaliivi, emmä nyt tollasen kanssa osaa ratsastaa! Ne sano, että mä kuulema tipun ihan yli helposti.. Mistäköhän ne on sellasta saanu päähänsä?!?!

Olin siis ensimmäistä kertaa Sannan valmennuksessa ja elämäni toista kertaa estevalmennuksessa. Pakko sanoa, että pidin Sannasta paljon ihan myös ihmisenä ja persoonana, erittäin miellyttävä! Aloitettiin tulemalla ympyrällä neljää kavalettia. Meno oli aika vaivalloista. En saanut Hämiä ollenkaan pohkeen eteen ja se oli aika hangoitteleva. Keskityttiin siihen, että mun kädet on vierekkäin ja että en ala ratsastamaan liikaa ohjalla ja ala sillä korvaamaan sisäpohjetta.
Kun Hämps on pohkeen takana, se alkaa heti kiukuttelemaan kun pyydän siltä jotakin

Tästäkin huomaa, että polle ei oo oikein pohkeen edessä. Hämps painuu tosi alas kun ei ole aktiivinen takaosasta. En kuitenkaan tänään kehdannut vetää ton valkun silmän alla hanatus verkkaa, jossa yleensä saan Hämin eteen.. :DD



Kun kuulin seuraavan tehtävän olin itkeä verta. Mistä Sanna tiesi, että juuri tämä tehtävä on mulle se vaikein, se tehtävä joka menee epämukavuus alueelle? :D Eli meillä oli neljä estettä pituushalkaisijan suuntaisesti, mutta ne hypättiin vinottain, eli käytännössä kokorataleikkaa tyyppisesti. En tiedä onko tuollekin joku oma hieno nimi? Aluksi mun oli todella vaikea saada paikkaa esteille ja linjat menivät aika huonosti. Sanna sanoi, että alan sitten korjata liikaa kädellä, että mun täytyy kuvitella sellasta laukkaa, jota mennään kenttäradalla. Silloin paikat osuu paremmin, niinkuin osuikin.



Tässäkin näkyy hyvin kuinka alan auttaa kädellä
Tultiin tätä linjaan aika monta kertaa ennenkuin se alkoi sujua.

Tämän jälkeen tultiin vielä saman tyylinen vinolinja, mutta toiseen suuntaan ja vain kahdella esteellä. Meinasin kaksikertaa putkeen pilata lähestymiset niin pahasti, koska jotenkin eka este oli niin pituushalkasijalla, että olin tulossa sen ihan suoraan, en vinosti.

Tämän jälkeen tuli okseri, mutta siitä ei ole kuvaa
Kun oltiin kaikkia esteitä kentältä hypätty siirryttiin maastoesteille. Hypättiin jokaista estettä muutama kerta, jonka jälkeen tultiin yksi pidempi rata. Olin aivan unohtanut miten kivoja maastoesteet olivat! Tosin tälläkertaa, en oikein luottanut Hämikseen samalla tavalla kuin ennen, sillä tiedän, että sekin on nyt kerran mulla kieltänyt ja se oli kohtalokasta. Ei mulla turhaan ollut kannuksia jalassa. Parilla esteellä Hämis hiukan epäröi, mutta hyppäsi kuitenkin, kun mulla oli kannus. Tosin noi mun kannukset eivät pysy edes kannuskumin kanssa vaakatasossa, pitöää vissiin laskea niitä, jos haluan ne juuri sille tasolla missä haluaisin niiden olevan :D

     
 Ennen rataa tämä taloeste olikin kovin vaikea. Hämppä olisi niin mielellään juossut vain ohi, mutta näin kapealla tiellä se on mahdotonta, jos ei halua tiputtautua parimetriä tai nousta melkein pystysuoraan 2m savistamäkeä kohti aitaa. Saatiinkin Sannalta ohjeeksi tulla tätä edestakas kunnes onnistuisi. Lopuksi meni ihan ok. Sain tosin paljon valituksia siitä, että mun pitäisi harjotella kevyttä istuntaa, se on mulla kuulemma huono.


Tässä tämä meidän hurja hauta :DD No Hämpälle se ainakin oli..

Coffinilta saavutaan suoraan kentälle

 Ylläolevassa kuvassa Hämppä meinasi tehdä tunnin ainoan kiellon, mutta sain sen käskettyä yli, tosin jäin itse "hiukan" jälkeen.
Lopullinen rata meni siten, että ensin ratsastettiin kentällä kaksi estettä ihan suoralla linjalla ja mentiin kentän takapäädystä alashyppy radalle. Tämä meni aikalailla penkin alle. Hämis ei olisi millään halunnut hypätä kentältä pois. Radan alussa oli kaksi tukki estettä, jotka rakensimme aamulla. Tukit olivat siis ns. kolmion muotoisia. Tukit menivät hyvin. Hämis eteni varmasti ja hypyt tukeille olivat erittäin onnistuneet.


Tukkien ja sen jälkeen tulevan tynnyrin jälkeen oli hetki aikaa vain laukata metsässä. Pienen laukkahetken jälkeen tiekaartui suht jyrkkään alamäkeen, joka johtaa kentälle. Kaarteessa ylhäällä on pieni tynnyri jonka jälkeen pitää ohjata tieltä pois ja alamäkeen on rakennettu pienehkö koivueste. Viimeistään tässä kohtaa Hämppäri heräsi henkiin. Se melkein puri kuolaimeen ja yritti lähteä niin lujaa kuin jaloistaan pääsi. Juuri siinä kohtaa, kun piti saada hevosta vähän kiinni :D No tynnyrille tuli siis hyvin epämääräinen hyppy, mutta koivukin selvittiin hengissä, vaikka mentiinkin aivan liian kovaa alamäki vauhdiksi :D On tuo ailahtelevainen hevonen, tunnin alussa se vain pukitteli, kun käskin eteenpäin..
Ei nyt ole parempaa kuvaa tuosta kaarteesta, mutta tästä kyllä näkyy, että hiukan on epämääräinen lähestyminen :D
Kentälle tultiin toisesta päädystä pienempi ylöshyppy jonka jälkeen tultiin samainen vinolinja, kuin tunnin alussa, kierrettiin pieni silmukka ja toinen lyhyempi vino linja ja sitten laukattiin coffinille.




Hämppä oli taas hiukan epäilevä coffinia kohtaan, vaikka se olikin tehty niin helpoksi. Haudasta pääsee kävelemällä yli, samoin tynnyreistä.
Viimeisenä vielä taloeste. Eipä tuosta olekkaan sen enempää kerrottavaa!
Hiukan vinoon tultiin

 Radan jälkeen tulin vielä kolme ensimmäistä estettä uudestaan, koska ne olivat olleet radalla huonot, vaikka loppu rata oli kuulema muuten hyvä!

Oli muuten vaikea saada kuvaajaa arkipäivänä kello 11! Mutta onneksi muutama myöhempään valkkuun menijä ehti hevosten laitolta ottaa hieman kuvia!
Oman valkun jälkeen jäin vielä kuvaamaan paria seuraavaa, jonka jälkeen hoidinkin karsinat kuntoon ja iltatallin. Tällä päivällä päätin TET jakson pelkin kiitettävin raksein!
TET: jakson aikana mulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista muuta elämää kuin hevoset. Saavuin tallille ma 8:ksi ja ti-to kello 10:ksi. Perjantaina tulin kello yhdeksi ja jäin illaksi. En päässyt minäänpäivänä ennen kuutta kotiin. " Virallinen" 6h työpäivä vaan joka päivä venyi, venyi, venyi.. Joka päivä olin poissa kotoa vähintään 10 h. Olisin ollut pidempääkin, mutta halusin lähteä ennen pimeää, sillä pelkään kävellä pilkkopimeällä metsätiellä yksin.
 
Uus kypärä oli tosiaa pakko hommaa
Työ oli raskasta. Siivosin karsinoita, annoin päiväheiniä, pesin hevosia, hoidin iltatallia, laitoin Tiialle valmennuksiin hevosia ja kävelytin niitä. Siivosin varusteita, satula huonetta, vesikippoja, suojia.. Korjasin ja rakensin aitoja. Monena päivänä ainoa hetki, jolloin olin tekemättä mitään oli 3 minuutin ruokatauko. Ei, ei Tiia mua käskenyt lähtemään aamulla 9 ja tulemaan kotiin illalla puoli yhdeksältä. Tein sen omasta halusta. Nuo kaksi viikkoa oli hyvin raskaat, mutta myöskin niin ihanat. Tykkäsin siitä mitä tein, viihdyin erittäin hyvin ja yritin olla niin ahkera kuin suinkin mahdollista. Ja ennenkaikkea tein itseni kanssa sopimuksen, en aio valittaa yhtään mistään koko TET in aikana, ja mielestäni onnistuin tässä erinomaisesti!

Siivoilua
Hämps onnistuneen treenin jälkeen, kaatosateessa..
 
On ehkä ymmärrettävää, että kun on ollut sen 12 h liikenteessä, ei jaksa lähteä kavereiden kanssa mitään säätäämään. Monesti menin melkein heti nukkumaan.
Paripv Hämiksen pesun jälkeen.. Huomaa kyllä, että loimea on käytetty ja että ruuna ei halua olla kimo..
 
Nyt on meneillään ensimäinen viikko TET in jälkeen koulussa ja mä en yhtään diggaa, en yhtään. Ehkä oli virhe päästää mut TET:ttiin koska ennen TET:tiä oikeasti aloin jo viihtyä koulussa, nyt kaikki on jotenkin niin vastenmielistä. Varsinkin kemia ja matikka, oikeasti tulen hulluksi. En tiedä tuoko minut enemmän hulluksi itse aine vai aineen opettaja..
Tänään vietettiinkiin mun syntymäpäivää, minä 15v. Oli jo aikakin. Täytyy sanoa, että parempi syntymäpäivä, kuin on vuosiin ollut! Sitä vaan huomaa, että mullakin on niin paljon aivan ihania ihmisä mun ympärillä ♥
Kattokaa minkä lahjan mun kaveri antoi <3 Tuo on tavallaan laatikko joka avautuessaan on kuin kukka. Tuossa on tärkeitä kuvia, karkkia, ihania lappuja, joissa lukee hyviä asioita mutsa, tsemppilauseita ♥

lauantai 31. lokakuuta 2015

HIHS 2015

Viime lauantaina kävin kaverini Iidiksen kanssa Helsinki International Horse Show:n lauantain iltanäytöksessä. Tietysti fanikatsomossa, koska hevoset vie jo muutenkin kaikki rahat, joten turha edes haaveilla mistään 65e paikoista.
Mietin pitkään kuvaavani teille MyDayn, mutta se jäi tekemättä, koska kyseisenä päivänä en löytänyt yhtään fiilistä sellaisen väsäämiseen. Kuvia kuitenkin otin, mutta sekin tosin aika masentavin meiningein. Raaka totuushan on se, että mun kamerassa ei riitä valovoima ottamaan kuvia "maneesissa" ilman, että niistä tulee kamalan rakeisia. No ei voi mitään, se on asia johon en pysty itse vaikuttamaan.
1. suuri plussa oli, että verryttelyä pääsi seuraamaan!

2.

3. Tää heppa oli niin symppis!

4. Oli pakko rajata siten, että yleisöäkin näkyy. Katsokaa noiden ilmeitä!

5.
6.

7.


8. Tää kaveri ei ainakaan takajaloilla ota puomia alas :D

9.
Pakko sanoa, että viimevuoden HIHS oli kyllä parempi, kuin tämänvuoden. Viimevuonna olin tosin sunnuntain päänäytöksessä, pitänee ensivuonna siihen sitten mennä taas.. Ns väliohjelmaa ym extraa yleisön hauskuutusta ei ollut lainkaan, kuten viimevuonna oli. Hyvä fiilis alkoi oikeasti nousta vasta valjakkokisan kohdalla jossa tunnelma nousi hetkessä!
Myöskään exposta ei ole kehumista. Olin kyllä ottanut rahaa mukaan pientä shoppailua varten, mutta oli niin huonoja tarjouksia ja sellasia tuotteita ei tullut vastaan jonka kohdalla olisin ollu "tän mä haluan". Tänä vuonna exposta ei tarttunut mukaan mitään, ja se on jo aika paljon..
10.

11. Katsokaa nyt näitä kuvia, kyllä niillä huipuillakin on vähän kummallisia esteistuntoja, miksi mä en saa istua noin 60 cm esteillä :D?

12. Arvaa kuka juttelee Santerin uudenomistajan kanssa just kun kerrankin tapahtuu jotain jännää -.- Kamera ei oikein ehtinyt mukaan, tuli niin kiire avata se :D

13.

14.

15.

16.

17. Mä niin sanoin Iidikselle kisan alussa, että tää heppa voittaa, ja arvatkaa kuka voitti ;)

18.

19. Näitä pukkeja tuli vähän useampaakin otteeseen :D

20. Tää on niin magee!

21.

22. Taas Pony of the year shown alussa sanoin Iidikselle, että tää poni voittaa. Arvatkaas kuka voitti ;)

23. Olihan tääkin kiva vuonikseks, mutta ei se tolle ponille mitään mahtanut :p
Ja vaikka ylempänä puhuinkin hieman kriittisesti tämänvuoden HIHSistä, oli se silti kokemisen arvoinen. Mulla oli tosi kiva ilta ja aika raskaan TETjakson aikana edes yksivälipäivä tallilta teki kyllä terää! Tai sanotaanko, että Tiia ei edes päästäny mua lauantaina enää tekemään töitä aamusta, olen kuulema marttyyri.. :D Lähiaikoina tulossa postausta Sanna Siltakorven este ja maastoeste valkusta! Pelkästään tämänpostauksen kirjoittaminen tuntui raskaalta, ei vain jaksaisi nyt yhtään istua koneella.. Mutta ylihuomenna alkaa taas koulu, niin eiköhän tää tästä hellitä kun pääsee koulunpenkille lepäämään ;)
Mikä/Mitkä oli sinun suosikki kuvasi? Omat suosikit olivat 1,3,16 ja 20!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kypärä rikki #järkipäässä



 Ja seuraava hetki jonka ehdin tajuta on, että taivas ja puut vilistää silmissä ja pläts. Kypärä ei selvinnyt tästä lennosta ehjänä. 

Mulla ei ole oikein esittää kuvamateriaalia viikonlopun kisoista, eikä fiilistä kirjoittaa, sillä en tiedä itsekkään itkeäkkö vai nauraa. Täytynee kyllä sanoa, että vaikka nämä viikonlopun radat eivät ole olleet mitään hohdokkaita ja kypäräkin rytäkässä hajosi, oli mulla kuitenkin hauskaa. Meidän tallilla on vaan niin hyvä ilmapiiri, ihania ihmisiä! :)
Aloitetaan vaikka siitä, että perjantaina ratsastin Hämiksen lauantaita silmälläpitäen läpi. Kyllä siinä kesti työstää ruunaa, varmaan reilun tunnin työstin ruunaa kaikissa askellajeissa, ja sain kuin sainkin Hämiksen tosi hyväksi ratsastaa ja olin todella tyytyväinen. Silti oli sellainen tunne, että lähden vähän soitellen sotaan.
Kisat olivat paljon voiko sanoa epävirallisemmat kuin edelliset? No jokatapauksessa paikalla ei ollut kunnon tuomaria vaan Tiia toimi tuomarina. Meillä oli myös käytössä pitkärata ja samaan aikaan kentällä oli kaksi verkkaajaa ja radasta palautetta sai suullisesti heti radan jälkeen.
Hämis oli perjantain jäljiltä ihan super kiva ratsastaa. Se liikkui heti omalla moottorilla ja oli oikein miellyttävä. Tänään oli kuitenkin päivä, jolloin en saanut itseäni millään kuriin. Hämis huononi rataa kohti, sillä olin niin pulassa itseni kanssa.
Radasta en siis todellakaan tiedä itkeäkkö vai nauraa. En valmistellut mitään tehtäviä ja kaikki radan osat olivat vähän juostenkustuja. Mutta ei siinä pahin. Mä tiputin mun jalustimen heti alkuun. Enkä saanut sitä takasin. Jouduin p y s ä y t t ä m ä ä n  Hämppärin.. Häpesin silmät päästä. Tämä tieysti vaikutti hirmuisesti nopeasti tulleeseen väistöön, joka oli tuon takia jo aivan pilalla. Onneksi seuraava pohkeenväistö oli todella hyvä. Kuka oikeasti pudottaa jalustimen helpossa A:ssa?!?! Huoh.
Radan jälkeen suullinen palaute oli mielettömän hyvä. Kuullessani, että näissä kisoissa on tuollainen suullinen arvostelu, olin hyvinkin ennakkoluuloinen, mutta se olikin positiivinen yllätys. Sain paaljon aivan uudenlaisia vinkkejä ja inspiraatiota omaan ratsastukseen. Tässä pitäisi olla nyt video kouluradasta, ja itkekää verta ihan rauhassa.


Sitten tähän kohtalokkaampaan päivään. Hämiksellä jatkettiin 90cm esteiden parissa. Mun ensimmäinen 90cm. Jo verkkailessa yllätyin miten paljon 90cm oli vaikeampi hypätä kuin 80cm. Niille esteillehän täytyi ihan oikeasti ratsastaa, siksi mä olinkin ihan pulassa. En tiedä mistä johtui, mutta 80 cm tuntui paaaaljon helpommalta!
Päätin, että tänään en katso hetkeäkään Hämppärin laiskottelua ja hanatinkin kenttää pari kertaa ympäri niin lujaa kuin siinä pystyy menemään, muutamat rupesivat meille nauraamankin, miksiköhän ;D Pakko sanoa, että ensimmäistä kertaa ikinä sain Hämiksen ihan kunnolla pohkeen eteen. Sain sen eteenpäin pyrkiväksi. Mun ei tarvinnut enään potkia sitä, vaan enemmänkin pidätellä! Mäkun aloin jo vaipua epätoivoon, että en varmaan löydä Hämiksestä sitä kuumempaa puolta, mutta oli jo aikakin! Siksi onkin erittäin sääli, että ei päästy uusintaan asti, kerrankin kun mun ratsu olisi mennyt uusinnassa eteen!
Mutta palataampa siihen perusrataan. Olin jotenkin kuin unessa. En oikein osannut päättää minkälaisia teitä ratsastan, joten ne olivatkin kamalia sekasikiöitä. Tiesin, että mun pitää tsempata lähestymisissä, silti vain ajauduin estettä kohti ja saatoin vain havahtua, että nyt tullaan huonolla askeleella ja korjasin sitten eteen, sillä se on se minkä mä osaan. Jos mulla on vaikea kohta radalla ja pitää tehdä nopea päätös, ajan refleksin omaisesti eteenpäin. Se koituikin kohtaloksi. Heti 6 esteen jälkeen aloin epäröidä lähestymistä trippelille. Musta vaan tuntui, että nyt tulee huono askel, en luottanut Hämikseen. Ajoin eteen. Ja seuraava hetki jonka ehdin tajuta on, että taivas ja puut vilistää silmissä ja pläts. Kypärä ei selvinnyt tästä lennosta ehjänä.

Rehellisesti sanottuna mun suurin huoli ennen rataa oli/aikasempina päivinä, että en saa Hämppärin moottoria käyntiin ja se pudottaa esteitä. Tällä ilmavaralla ei ehkä kuitenkaan pudotella :D
Miten mä saatoin luulla, että tää eläin pudottelis esteitä xD
Semi hurjaltahan toi näyttää :D

tiistai 13. lokakuuta 2015

Kuulumisia

Olen ollut nyt hyvin epäaktiivinen täällä bloggerissa. Tänään luinkin kaikki postaukset viikonajalta läpi. Jotenkin mulla ei ole ollut ollenkaan aikaa lukea blogeja ja sittenkun aikaa olisi en vaan jaksaisi. Puhelimella on inhottava blogeja lukea ja tallipäivän jälkeen en välttämättä jaksa koneelle tulla, ellei omia kuvia ole. Tässä postauksessa julkaisenkin puhelinkuvia ja kerron vähän kuulumisia. Suurin osa kuvista on snapchat laatua :)
Viime viikonloppuna sain raivattua aikaa viikonlopulle tätini luona. Tilalla oli paimennuskisat joissa sitten auttelin mm. buffan hoitajana. Oli mukavaa viettää vähän lomaa maalla, mutta palatessani tänne Espooseen tulin heti kipeäksi. Pidän itseäni jo terveiden kirjoissa, mutta silti mun ääni vetelee viimeisiään.. Toisessa kuvassa käytiin vain koirani kanssa puistossa istuskelemassa ja nauttimassa vielä lämpimästä ilmasta.
Yhtenä päivänä oli pakko vetää pari buranaakin poskeen.. Ei se silti tallille menoa estänyt. Mä olen kyllä nauttinut näistä syksyn kirpakoista pakkasista! Miinuspuolina on pimeät illat. Onko mitään hirveämpää kuin pimeys joka tulee päivä päivältä aikasemmin! Hyi. Mä kun olen vielä tällainen vainoharhainen lapsi, joka on katsonut liikaa kauhuelokuvia ja säikähtää jokaista pientäkin rapsahdusta joita metsän eläimet päästelevät.
edustus kengät - en kommentoi
Kaverin tuntiakin olen ehtinyt käydä kuvaamassa, vaikka kuvailut ovat jääneet nyt hyvin vähälle. Sitä kun on kokoajan jossain niin ei enää vapaapäivinä jaksa juoksennella kameran kanssa joka paikassa. Tuntuu hassulta tää tilanne.. Vielä kesällähän mä ratsastin hyvä jos kerran viikossa ja valittelin kun elämäni on niin tylsää!
Uskonnon esitelmään käytiin myös video kuvaamassa Helsingissä. Onneksi nyt on kaikki koulujutut tältä jaksolta suoritettu, ihan hyvin arvosanoin vielä! Tänään mulla oli taksvärk ja nyt alkoikin syysloma! Syysloman jälkeen mulla onkin sitten kahdenviikon TET tallilla, eli paljon talleilua tiedossa! Viimeisessä kuvassa Bronksin kanssa hyvin onnistuneen treenin jälkeen vähän köpöttelyä tiellä :)
Tässä viimesen viikon ajan kenttä on ollut aika jäinen, joten olen ratsastellut "radalla". Eli siis siinä pienellä hyväpohjaisella reitillä, jossa suurin osa maastoesteistäkin on. Lenkki on reilun kilsan pituinen. Raksulla kun pitkästä aikaa menin, jätin satulan pois. Oli muuten aivan ihanaa, varsinkin laukat, kun pappa innostui vauhdista siten, että ei olisi millään malttanut enää ravata ♥ Hämiksen kanssa radalla päätin testata pistää raipan seläntaakse, piiiiiiiiitkästä aikaa. Varmaan monen vuoden jälkeen. En voi sanoa kuin että vau! Aivan uusi vaihde ratsastukseen. Siitä innostuneena eilen menin Hatilla tuuppailemaan ja otin heti alkuun raipan selän taakse. Kyllä, se oli ihan kamalaa kärsimystä, kun raippa painaa ilkeästi kyynärtaipeisiin. Mun kyynärtaipeet ei hengitä vieläkään. Se oli niin kamalaa. Mutta sen avulla sain yläkroppani aivan uuteen uskoon. Pystyin paremmin rentoutumaan lonkista ja Hatin ravi, josta olin kehitellyt itselleni ongelman, ei ollutkaan enää niin ylitsepääsemätön. Olin tuon ratsastuksen jälkeen niin iloinen, vihdoinkin jotain ruotua tähän ratsastajaan! Tänään aamulla jokainen lihas huusikin hoosiannaa..
Zetillä olenkin nyt treenaillut hyvin aktiivisesti. Ruuna on ollut yllättävän hyvä ratsastaa muutamasta huonosta päivästä huolimatta. Varsinkin viimeisin ratsastus oli todella hyvä! Ja yritäppäs nyt ton kanssa ottaa söpö selfie, kun toi meinaa työntää mut kokoajan ulos kamerasta :D
Iltatallissa kyytiä odotellessa usein ehtii muutaman tempun käydä läpi pollejen kanssa. Nauttikaa snapchat videolaadusta... Hatti on aivan ihana tehdessään ainoaa osaamansa temppua, jalkaa nostaessa. Koko hevonen on niin tärkeän näköinen ja Hats näyttää aina ihan siltä että "Hei näätsä nyt varmasti, mä osaan tällastä!!". Zet taas oppi puoliksi vahingossa nostamaan ylähuulta käskystä, tolle hevoselle saa kyllä välillä nauraa, mitä ihmeellisempiä ilmeitä välillä tulee temppua pyytäessä :D Daisy taas ei osaa mitään vaan katsoo aina kateellisena. Osaa se kyllä pään pois kääntää käskystä, mutta sitä ei lasketa :D
Nova onkin ehdottomasti paras selfie kaveri! Ei kyllä unohda sekottaa kampausta tai huurustaa kameraa :D Tämä kaveri onkin nykyään sitten ruuna!
Viikonloppuna onkin sitten sekä koulu, että estekisat! :) Menen varmaan heA:n toivottavasti Hatilla tai Hämiksellä ja esteet sitten jollain hevosella 80cm tai 90 cm korkuisina :) Valitettavasti viikonlopulta välttämättä ei ole tulossa kuvia..

torstai 1. lokakuuta 2015

Astetta tasokkaampi valmennus


Keskiviikkona sain taas mahdollisuuden päästä Tuija Tuomisen silmän alle, joten aikanopeaan koulun jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Järvenpäätä. Oltiin sovittu, että tänään Tuija ottaisi mut liinaan, siten voisin keskittyä paremmin omaan istuntaani. Vaikka Steniro on aivan huippuhieno hevonen, se ei silti ole helppo ja on automaatin vastakohta.
Olin suinkin unohtanut miten tehokkaita liinatunnit ovatkaan. Steniro on mun tasoiselle hiukan vaikea hevonen, sillä sen ei ole ikinä tarvinnut sietää aloittelijan virheitä, ja kun minä kiipeän selkään ei asia miksikään muutu. Tollo ei ymmärrä jos annan kovin epäselviä apuja. Se vaikuttaa todella paljon. Nyt kuitenkin liinassa sivuohjilla sain tuntea miltä tuntuu, kun hevonen oikeasti on hyvin avuilla. Ei tarvinnut keskittyä niin paljoon hevoseen, vaan sain miettiä omaa istuntaa, mikä olikin erittäin hyvä juttu, sillä mulla sattuikin olemaan tuonapäivänä ihan kamala esteratsastajan istunta..
Valitan kuvien laatua. En ehtinyt säätää asetuksia y h t ä ä n ennen valmennusta. Yritin saada edes jotain sävyjä esiin vähän överikäsittelyllä.
Taas oli pääajatuksena saada hevonen liikkumaan takajaloistaan aktiivisesti. Pakko sanoa, että helpommin sanottu kuin tehty. En meinannut saada Tolloa millään aktiiviseksi ja silloin se jää junnaamaan paikalleen ja painuu kuolaimen alle. Toisaalta tälläkertaa mulla ei ollut mukana raippaa eikä kannuksia. Ehkä se oli hyvä, sillä tuli opeteltua antamaan pohjetta heilumatta ylävartalon kanssa.


Tänään mulle oli vaikeaa istua hyvässä ryhdissä ja kantaa kädet. Samoin ylävartalon hiljaa pitäminen oli mulle miltein mahdotonta. Siksi olikin hyvä, että tänään olikin tehotreeni. Sanonko, että varmaan ekaa kertaa ikinä ratsastaessa mulla nousi syke ihan kunnolla ja sydän vaan hakkasi rinnassa! Kerta se oli ensimmäinenkin.
Toisaalta tänään huomasin jotain oppineeni. Ei ollut mitään ongelmia saada Tolloa nostamaan laukka tai siirtymään raviin :D Viimekuussahan mun oma istunta oli niin pielessä, että mulla saattoi kestää muutama kierros saada hevonen siirtymään seuraavaan askellajiin. Nyt olen joka kerta ratsastaessani miettinyt Tuijan neuvoja ja ilmeisesti se on jotakin tulosta tuottanut! Paljon paremmin myös tajusin ideaa ja sitä miten hevonen tulisi rasastaa, suomeksi ymmärsin paremmin tunnin tavoitteen.
 Sanotaanko, että näiden Tuijan kahden valmennuksen jälkeen olen vasta oikeasti tajunnut miten hevonen ratsastetaan REHELLISESTI sinne peräänantoon. Ei tarkoita, että osaan ratsastaa hevosen rehelliseksi vaan, että ymmärrän mitä se tarkoittaa, miltä sen tulee tuntua. Ei niin, että hevonen on edes hiukan kokoajan pohkeen takana tai vähän kyseenalaistelee apuja. Niiltä hevosilta voi oikeasti vaatia. Voi vaatia, että hevonen oikeasti yrittää kaikkensa, silloin hevoselle voi olla hyvin kiltti ja pehmeä. Tajuan miten paljon olen katsonut sormien läpi, kun hevoset ovat kusettaneet mua 6-0 näyttäen vain keskisormea.

Joo, toi laukan eteensaaminen ei ollutkaan niin  yksinkertaista :D
Tässä vielä pieni kooste valmennuksesta. Loppua kohti selvästi parani! Odotan sitä päivää, kun saan Steniron helposti aktiiviseksi! Täytyy vain treenata, siihen avain on ainoastaan mun oma istunta, Tollosta, sen taidoista ja valmentajasta ei ainakaan jää kiinni...

perjantai 25. syyskuuta 2015

Se aika vuodesta, kun

..illat alkaa pimenemään ja se tulee näkymään selkeästi täällä blogissakin. Torstain tunniltani en tule saamaan kunnon videota kuvista puhumattakaan varmaan koko talvena. Se vaan on niin, että pienet valot eivät riitä kenttää valaisemaan siten, että sieltä voisi jotain kuviakin saada ja meillä ei ole maneesia. Viikonloppuisin ja ylipäätään tallia tehdessäni mun on todella vaikea saada kuvaajaa. Yritän siis sanoa, että tämä blogi alkaa pikkuhiljaa vaipua talvihorrokseen. Toki bloggaan niin paljon kuin mahdollista, mutta haluaisin jonkun laadun pitää kuitenkin yllä.
Aivan kuvat alkavat olla tätä laatua.. Tosin äiti ei osannut muut kuin automaattia käyttää.
Frontsu onkin täällä blogin puolella lukijoille varmasti aika vieras hevonen, sillä sen kanssa en olekkaan nyt paljoa työskennellyt. Vuoden alussa Tiialla aloittaessani menin Frontsulla aika paljon, mutta sitten Frontsu jäi pitkälle saikulle ja tunneille palattuaan olen jotenkin osannut sivuuttaa ruunan. Kerran sillä olen mennyt viime alkukevään kertojen jälkeen. Nyt se kuitenkin eilen vain jäi mulle. Hevosjaon jälkeen meille ilmoitettiinkiin, että tänään mennäänkin sitten kaikki kangilla. Mun reaktio oli jotain " jeshhh" " wuhuu" tyyppistä:D
Heti alkukäynneissa Tiia sanookin mulle, että pidä sitten se kankiohja aika löysänä, että Frontsu vetää siitä heti herneet nenään, että ruuna ei oikein kangista tykkää. Sen kyllä huomasi heti, mutta yritin pitää mahdollisimman kevyen käden enkä vaatinut itseltäni enkä hevoselta liikoja niin päästiin aika nopeasti yhteisymmärrykseen. En vaatinut Frontsulta isompaa ravia, vaan annoin sen olla vähän tahmean näköinen. Aina ei jaksa alkaa taistelemaan asioista, näin molemmat olivat tyytyväisiä. Frontsu oli itseasiassa todella miellyttävä ravissa, vaikka kanki ohjan päästessä liianlöysäksi alkoikin repiä ohjia, ja sama tapahtui kankiohjan ollessa liian "kireä". Laukassa taas oli enemmän ongelmia, kun Frontsu olisi vain halunnut kiskoa päätään, mutta Tiia sanoi, että Frontsu ei vain yksinkertaisesti tykkä kangista:D
En nyt selittele enempää, koska aluksi mietin teenkö tästä tunnista ollenkaan postausta. Mutta kaikinpuolin Frontsua oli kiva ratsastaa, mutta se oli todella tarkka mun kädestä :)