lauantai 28. marraskuuta 2015

Testissä Dressage OnSite

Mikä ihmeen Dressage OnSite?
Dressage OnSite on netissä toimiva palvelu. Ideana on, että voit ihan kotikentälläsi ratsastaa kouluradan ja saada siitä tuomaripalautteen. Rata videoidaan ja lähetetään lomakkeen mukana, jonka jälkeen saat radasta pöytäkirjan, sekä tuomarin audio kommentti raidan. Jos mielenkiintosi heräsi voin tutustua sivustoon täältä. En palvelua tässä sen suuremmin esittele, tuolta sivulta löydät kaiken!

Itse valitsin vapaavalintaisen ohjelman rata-arvioinnin, eli en osallistu radallani ns.kilpailuun. Pohdin jonkin aikaa menisinkö helpon A:n vai B:een, mutta suoritus päivänä Hämis tuntui niin huonolta, että päätin mennä mahdollisimman helpon radan. Koska en olisi niin nopeasti ehtinyt uutta rataa opetella, suoritin helppo C:1, jonka muistan ulkoa varmaan vielä vanhainkodissa. Vapaa valintaista rataa suorittaessa saa itse valita tuomarin. Tuomareita on ihan kansallisen tason tuomareihin saakka, mutta itse valitsin Tuijan, jonka valmennuksissa olen käynyt hänen hevosellaan. Enkä kyllä kadu tuomari valintaani ollenkaan!
Aluksi tietenkin rajasin kentästämme suurinpiirtein lyhyen kouluradan muotoisen ja laittelin kirjaimet, jotka myöhemmin katsottuna olivat päin helvettiä vaikka niitä kuinka olin yrittänyt mittailla. Sitten Hämiksen siistiminen edes siedettävään kuntoon ja selkään. Heti selkään noustessani tunsin, että tänään ei kyllä tule yhtään mitään. Ja oikeassa olin. Sain verkassa ihan hyviä pätkiä, mutta ne aina vain katosivat. En pystynyt saamaan Hämistä eteenpäinpyrkiväksi ja rennoksi samaan aikaan. Oli valittava jompikumpi ja valitsin rentouden, sillä Tiian mielestä se oli parempi vaihtoehto, ettei tulisi kiireinen vaikutelma.
Oli hyvin rentouttavaa, kun sain verkata juuri niin kauan kunnes oltiin sekä henkisesti, että fyysisesti valmiita rataan. En pitänytkään mitään kiirettä ja työstin Hämistä edes hiukan paremmaksi. Sitten suoritin radan ihanan rauhassa, jostain syystä mulla ei ollut mitään paineita. Rata oli hyvin, hyvin heikko jos verrataan meidän kahteen edelliseen A:n rataan, mutta se oli kuitenkin parasta, mitä me pystyttiin yhdessä juuri sinä päivänä antamaan. Kaikki ei ole aina niin yksinkertaista, olen kuitenkin iloinen, että itse jaksoin tsempata itseni radan läpi ja selvästi Hämiskään ei ihan läskiksi kuitenkaan pistänyt.

Sitten jäätiinkin vain odottelemaan tuloksia, jotka äsken sain sähköpostiini. Kun silmilleni hyppäsi 65% olin hyvin, hyvin positiivisesti yllättynyt. Rata oli yksi syksyn huonoimpia ratsastuksia ja silti ylsimme noin hyviin prosentteihin. Ja mikä on mielestäni hämmentävää, aika lailla tasan vuosi sitten suoritin samaisen ohjelman ja silloinkin vain hammasta purren rata läpi. Silloin sain prosenteiksi 51%. Eli jos mulle erittäin huono suoritus yltää nykyään 65%, en voi olla kuin tyytyväinen.
Palautteeseen kuului myös tuomarin audio kommentti raita, joka oli vähintääkin tehokas. Saatiin hyviä vinkkejä Hämiksen kanssa treenaamiseen. Tuli sellaisia vinkkejä, mihin en ole ennen kiinnittänyt huomiota. Jatkossa meidän pitäisi siis mennä ainakin ravipuomeja sekä pohkeenväistön sisällä siirtymisiä!


Tässä vielä video rataan
Itse pidin palvelusta ja aion ehdottomasti jatkossakin käyttää kyseistä palvelua. Arvioinnin sain viikon sisään ja se oli erittäin tehokasta, varsinkin audiokommentti raita. Verkata saa juuri niin kauan kunnes tulee hyvä fiilis, jos rata epäonnistuu sen voi vain kuvata uudelleen. Voisin lämpimästi suositella Dressage OnSite:ia kaikille!
Vaikka kyseisenä päivänä mikään ei onnistunut on viimeaikojen  treenit sujuneet todella hyvin! Esimerkiksi Daisy oli tänään koulutreeneissä aivan super! D oli ihan höyhenen kevyt ratsastaa ja toimi kuin ajatus! :)

tiistai 24. marraskuuta 2015

Ei pohjetta anneta kädellä

Kiiruhdin nopeasti matikan kokeen jälkeen kotiin, haukkasin jotain syötävää matkaan, vaihdoin vaatteet ja lähdimme pienellä kiireellä kohti Järvenpäätä. Perillä oltiin kuitenkin ajoissa, joten ihan rauhassa pistin Tollon valmiiksi liinatuntia varten.
Aloitettiin ihan käynnissä taassa miettien vain mua itseäni. Heti tuli ilmi, että mulla on vanha paha tapa, johon en ole itse kiinnittänyt mitään huomiota. Mä ratsastan hevosen itse hitaaksi mun jalalla. Mä olen itse hidas. Kun haluan hevosen aktiivisemmaksi puristan pitkän puristuksen ja sitten hellitän. Hevonen alkaa automaattisesti työntyä mun pohjetta vasten. Sen sijaan mun tulisi oppia tekemään vain kaksi hyvin nopeaa puristusta, jonka jälkeen mun täytyy hellittää välittömästi. Jos reaktiota ei tapahdu, sitten saa vähän suuttua, mutta seuraavalla kerralla täytyy taas kysyä nätisti. Tässä onkin mulle projektia vähäksi aikaa.

Tollon kanssa mä jouduin itse ihan kunnolla töihin. Se on hevonen, joka ei vain toimi jos sähellän siellä liikaa, se menee sekasin. Kun ratsastaa vain ratsastuskoulu hevosia, ei huomaa ehkä sitä, miten laukannostossa painosi valahtaakin eteen, tai pohjetta antaessa oletkin vahingossa hiukan suussa kiinni. Tollo on mahtava opettaja, koska sen kanssa ei mikään toimi, ennenkuin korjaat tuon virheen. Jos vahingossa pidät enemmän ulko-ohjaa kädessä, hevonen todellakin menee ulos, eikä korjaa ulosmenoa, jos vetää sisäohjasta. Steniron kanssa huomaan selkeesti virheeni ja mitä tapahtuu kun virhe "on päällä" mutta myös huomaan, miten kaikki toimiikin, kun saan itseni siellä selässä korjattua.

Tunnin vaikein tehtävä oli saada hevonen pohkeen eteen. Kuulostaa niin yksinkertaiselta, mutta tällaiselta amatööriltä helpommin sanottu kuin tehty. Mun oli p a k k o ratsastaa, jotta Tollo liikkuisi pohkeen edessä. Mun oli pakko ratsastaa joka ikinen askel, en päässyt lintsaamaan hetkeäkään. Kun tuntui siltä, että nyt en tästä enää yksinkertaisesti pysty saada Tolloa paremmin eteenpäin, tuntui, että seinä tuli vastaan, en vain pystynyt, kehotti Tuija mua vielä kerran nopeammin, voimakkaammin reagoimaan. Sitten saatiin haluamamme reaktio ja pääsin hellittämään.
Ilme kertoo kaiken

Mulle on myös ylitsepääsemättömän vaikea olla ylävartalon kanssa hiljaa, kun anna pohjetta. Tuija sanoikin osuvasti " Mä en saa nähdä sun käsistä, että sä annat pohjetta". Edelleen helpommin sanottu kuin tehty, mutta siihenkin tullaan nyt jatkossa keskittymään.



Olen mielettömän kiitollinen, että pääsen valmennuksiin näin hienolla hevosella. Olen kuitenkin itse vain pikkuinen aloittelija noiden hienojen kisahevosten ja hyvien ratsastajien joukossa.. Jos jotain kiinnostaa, miten Tollo liikkuu osaavamman ratsastajan alla niin tässä video. Alempana kuitenkin lyhkänen video meidän treeneistä, älkää järkyttykö liikaa.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Arkea

Tänään heti aamusta menin tallille rakentamaan epätoivoisesti edes jotakin koulurataa muistuttavaa asiaa. Lähinnä aitasin puomeilla kentästä lyhyenkouluradan pituisen. Itse tehdyt kirjaimetkin teippasin pieniin kanistereihin. Onneks mulla oli äiti kanssa roudaamassa asioita, olisi mennyt ikä ja terveys.
Seuraavana kiipesinkin Hämpän selkään ja verryttelin ja ratsastin kouluradan. En kerro tästä kuitenkaan nyt enempää, sillä kirjoitain aivan erillisen postauksen myöhemmin siitä, mitä me oikein puuhailtiin.
Viimeaikoina koulutreenit ovat sujuneet niin hyvin, että mietin kokoajan, onko todellista, että voi saada niin monta suurta onnistumis fiilistä putkeen. Kohta on pakko alkaa joku ei musta oo tähän, oon niin huono kausi. Mun ylävartalo on pistetty nyt kuukauden aikana ihan uuteen uskoon, ja pientä muutosta pystyy kyllä nähdä!
Tämä marraskuu on kyllä nyt ollut ihan omistettu tän ratsastajan istunnalle. Inspiroiduin opettajani facebookissa jakaneesta pikku sivustosta, jossa oli kuvia ja hieman tekstiä " Marraskuu ilman jalustimia". Tuumasta toimeen, tämä kuukausi on ihan paria poikkeusta lukuunottamatta menty ilman jalustimia. Aluksi se toi jaloista lihakset tosi kipeäks, kun meni useamman päivän putkeen. Pikku hiljaa siihen tottui ja nyt se tuntuu paljon mukavammalta vaihtoehdolta kuin jalustimet!
Kävin myös muutama viikko sitten hakemassa Ridmeristä Perfect sit of Swedenin istuinkaareen, joka on ollut suuri apu istunnalleni! Ajattelin myös tästä kirjoittaa oman postauksen, kun saisin vain hieman materiaalia.
Viimeviikon tiistaina sain postista erittäin mieluisan paketin. Ruusuke, kunniakirja ja aivan ihana kirje. Olin hieman häkeltynyt kuullessani, että minun blogistani tykkää ja ylipäätään lukee, henkilö, jonka omaa blogia itse miltein ihailen!

 Ja jotta kaikki ei olisi niin ruusuista arkea, joudun sanomaan, että valitettavasti eräs meidän tallin yksityis hevonen menehtyi eilen iltapäivällä. Rakkaudella muistaen maailman kilteintä ja sympaattisinta hevosta ♥
 

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Sanna Siltakorven maastoeste valmennus

Varoitan pitkäpostaus tulossa ja kuvien laatu ei ole mitään huimaa
Tämä postaus venyi nyt miltein viikolla, sillä odottelin aika pitkään kuvia maastoesteiltä. Olin siis Tiialla 2 viikkoa TET:issä ja viimeisenä päivänä mulla oli mahdollisuus päästä Sanna Siltakorven valmennukseen. Edellisestä valmennuksesta olikin aikaa jo varmaan vuosi.. Olen kyllä kiitollinen, että pääsin mukaan, sillä hevosia ei meidän tallilla ole niin paljon, että kaikille riittäisi . Olen kiitollinen, että nykyisellä tallillani merkitsee enemmän työ ja ahkeruus kuin raha.
Ryhmä rämä :)  Kaikki kuvat (c) Sanna & Lotta

Heti ensimmäisenä täytyy sanoa, että ratsastin perjantaina aikapaljon perustasoani heikommin. Onneksi se ei kuitenkaan pilannut valmennusta, sillä en vain osaa ottaa esteitä niin vakavasti kuin kouluratsastusta. Mulla oli kuitenkin hauskaa, sain hyviä neuvoja ja maastoesteet olivatkin ihan superkivoja, kun kentällä en oikein ollut terässä!


Mulle pakotettiin turvaliivi, emmä nyt tollasen kanssa osaa ratsastaa! Ne sano, että mä kuulema tipun ihan yli helposti.. Mistäköhän ne on sellasta saanu päähänsä?!?!

Olin siis ensimmäistä kertaa Sannan valmennuksessa ja elämäni toista kertaa estevalmennuksessa. Pakko sanoa, että pidin Sannasta paljon ihan myös ihmisenä ja persoonana, erittäin miellyttävä! Aloitettiin tulemalla ympyrällä neljää kavalettia. Meno oli aika vaivalloista. En saanut Hämiä ollenkaan pohkeen eteen ja se oli aika hangoitteleva. Keskityttiin siihen, että mun kädet on vierekkäin ja että en ala ratsastamaan liikaa ohjalla ja ala sillä korvaamaan sisäpohjetta.
Kun Hämps on pohkeen takana, se alkaa heti kiukuttelemaan kun pyydän siltä jotakin

Tästäkin huomaa, että polle ei oo oikein pohkeen edessä. Hämps painuu tosi alas kun ei ole aktiivinen takaosasta. En kuitenkaan tänään kehdannut vetää ton valkun silmän alla hanatus verkkaa, jossa yleensä saan Hämin eteen.. :DD



Kun kuulin seuraavan tehtävän olin itkeä verta. Mistä Sanna tiesi, että juuri tämä tehtävä on mulle se vaikein, se tehtävä joka menee epämukavuus alueelle? :D Eli meillä oli neljä estettä pituushalkaisijan suuntaisesti, mutta ne hypättiin vinottain, eli käytännössä kokorataleikkaa tyyppisesti. En tiedä onko tuollekin joku oma hieno nimi? Aluksi mun oli todella vaikea saada paikkaa esteille ja linjat menivät aika huonosti. Sanna sanoi, että alan sitten korjata liikaa kädellä, että mun täytyy kuvitella sellasta laukkaa, jota mennään kenttäradalla. Silloin paikat osuu paremmin, niinkuin osuikin.



Tässäkin näkyy hyvin kuinka alan auttaa kädellä
Tultiin tätä linjaan aika monta kertaa ennenkuin se alkoi sujua.

Tämän jälkeen tultiin vielä saman tyylinen vinolinja, mutta toiseen suuntaan ja vain kahdella esteellä. Meinasin kaksikertaa putkeen pilata lähestymiset niin pahasti, koska jotenkin eka este oli niin pituushalkasijalla, että olin tulossa sen ihan suoraan, en vinosti.

Tämän jälkeen tuli okseri, mutta siitä ei ole kuvaa
Kun oltiin kaikkia esteitä kentältä hypätty siirryttiin maastoesteille. Hypättiin jokaista estettä muutama kerta, jonka jälkeen tultiin yksi pidempi rata. Olin aivan unohtanut miten kivoja maastoesteet olivat! Tosin tälläkertaa, en oikein luottanut Hämikseen samalla tavalla kuin ennen, sillä tiedän, että sekin on nyt kerran mulla kieltänyt ja se oli kohtalokasta. Ei mulla turhaan ollut kannuksia jalassa. Parilla esteellä Hämis hiukan epäröi, mutta hyppäsi kuitenkin, kun mulla oli kannus. Tosin noi mun kannukset eivät pysy edes kannuskumin kanssa vaakatasossa, pitöää vissiin laskea niitä, jos haluan ne juuri sille tasolla missä haluaisin niiden olevan :D

     
 Ennen rataa tämä taloeste olikin kovin vaikea. Hämppä olisi niin mielellään juossut vain ohi, mutta näin kapealla tiellä se on mahdotonta, jos ei halua tiputtautua parimetriä tai nousta melkein pystysuoraan 2m savistamäkeä kohti aitaa. Saatiinkin Sannalta ohjeeksi tulla tätä edestakas kunnes onnistuisi. Lopuksi meni ihan ok. Sain tosin paljon valituksia siitä, että mun pitäisi harjotella kevyttä istuntaa, se on mulla kuulemma huono.


Tässä tämä meidän hurja hauta :DD No Hämpälle se ainakin oli..

Coffinilta saavutaan suoraan kentälle

 Ylläolevassa kuvassa Hämppä meinasi tehdä tunnin ainoan kiellon, mutta sain sen käskettyä yli, tosin jäin itse "hiukan" jälkeen.
Lopullinen rata meni siten, että ensin ratsastettiin kentällä kaksi estettä ihan suoralla linjalla ja mentiin kentän takapäädystä alashyppy radalle. Tämä meni aikalailla penkin alle. Hämis ei olisi millään halunnut hypätä kentältä pois. Radan alussa oli kaksi tukki estettä, jotka rakensimme aamulla. Tukit olivat siis ns. kolmion muotoisia. Tukit menivät hyvin. Hämis eteni varmasti ja hypyt tukeille olivat erittäin onnistuneet.


Tukkien ja sen jälkeen tulevan tynnyrin jälkeen oli hetki aikaa vain laukata metsässä. Pienen laukkahetken jälkeen tiekaartui suht jyrkkään alamäkeen, joka johtaa kentälle. Kaarteessa ylhäällä on pieni tynnyri jonka jälkeen pitää ohjata tieltä pois ja alamäkeen on rakennettu pienehkö koivueste. Viimeistään tässä kohtaa Hämppäri heräsi henkiin. Se melkein puri kuolaimeen ja yritti lähteä niin lujaa kuin jaloistaan pääsi. Juuri siinä kohtaa, kun piti saada hevosta vähän kiinni :D No tynnyrille tuli siis hyvin epämääräinen hyppy, mutta koivukin selvittiin hengissä, vaikka mentiinkin aivan liian kovaa alamäki vauhdiksi :D On tuo ailahtelevainen hevonen, tunnin alussa se vain pukitteli, kun käskin eteenpäin..
Ei nyt ole parempaa kuvaa tuosta kaarteesta, mutta tästä kyllä näkyy, että hiukan on epämääräinen lähestyminen :D
Kentälle tultiin toisesta päädystä pienempi ylöshyppy jonka jälkeen tultiin samainen vinolinja, kuin tunnin alussa, kierrettiin pieni silmukka ja toinen lyhyempi vino linja ja sitten laukattiin coffinille.




Hämppä oli taas hiukan epäilevä coffinia kohtaan, vaikka se olikin tehty niin helpoksi. Haudasta pääsee kävelemällä yli, samoin tynnyreistä.
Viimeisenä vielä taloeste. Eipä tuosta olekkaan sen enempää kerrottavaa!
Hiukan vinoon tultiin

 Radan jälkeen tulin vielä kolme ensimmäistä estettä uudestaan, koska ne olivat olleet radalla huonot, vaikka loppu rata oli kuulema muuten hyvä!

Oli muuten vaikea saada kuvaajaa arkipäivänä kello 11! Mutta onneksi muutama myöhempään valkkuun menijä ehti hevosten laitolta ottaa hieman kuvia!
Oman valkun jälkeen jäin vielä kuvaamaan paria seuraavaa, jonka jälkeen hoidinkin karsinat kuntoon ja iltatallin. Tällä päivällä päätin TET jakson pelkin kiitettävin raksein!
TET: jakson aikana mulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista muuta elämää kuin hevoset. Saavuin tallille ma 8:ksi ja ti-to kello 10:ksi. Perjantaina tulin kello yhdeksi ja jäin illaksi. En päässyt minäänpäivänä ennen kuutta kotiin. " Virallinen" 6h työpäivä vaan joka päivä venyi, venyi, venyi.. Joka päivä olin poissa kotoa vähintään 10 h. Olisin ollut pidempääkin, mutta halusin lähteä ennen pimeää, sillä pelkään kävellä pilkkopimeällä metsätiellä yksin.
 
Uus kypärä oli tosiaa pakko hommaa
Työ oli raskasta. Siivosin karsinoita, annoin päiväheiniä, pesin hevosia, hoidin iltatallia, laitoin Tiialle valmennuksiin hevosia ja kävelytin niitä. Siivosin varusteita, satula huonetta, vesikippoja, suojia.. Korjasin ja rakensin aitoja. Monena päivänä ainoa hetki, jolloin olin tekemättä mitään oli 3 minuutin ruokatauko. Ei, ei Tiia mua käskenyt lähtemään aamulla 9 ja tulemaan kotiin illalla puoli yhdeksältä. Tein sen omasta halusta. Nuo kaksi viikkoa oli hyvin raskaat, mutta myöskin niin ihanat. Tykkäsin siitä mitä tein, viihdyin erittäin hyvin ja yritin olla niin ahkera kuin suinkin mahdollista. Ja ennenkaikkea tein itseni kanssa sopimuksen, en aio valittaa yhtään mistään koko TET in aikana, ja mielestäni onnistuin tässä erinomaisesti!

Siivoilua
Hämps onnistuneen treenin jälkeen, kaatosateessa..
 
On ehkä ymmärrettävää, että kun on ollut sen 12 h liikenteessä, ei jaksa lähteä kavereiden kanssa mitään säätäämään. Monesti menin melkein heti nukkumaan.
Paripv Hämiksen pesun jälkeen.. Huomaa kyllä, että loimea on käytetty ja että ruuna ei halua olla kimo..
 
Nyt on meneillään ensimäinen viikko TET in jälkeen koulussa ja mä en yhtään diggaa, en yhtään. Ehkä oli virhe päästää mut TET:ttiin koska ennen TET:tiä oikeasti aloin jo viihtyä koulussa, nyt kaikki on jotenkin niin vastenmielistä. Varsinkin kemia ja matikka, oikeasti tulen hulluksi. En tiedä tuoko minut enemmän hulluksi itse aine vai aineen opettaja..
Tänään vietettiinkiin mun syntymäpäivää, minä 15v. Oli jo aikakin. Täytyy sanoa, että parempi syntymäpäivä, kuin on vuosiin ollut! Sitä vaan huomaa, että mullakin on niin paljon aivan ihania ihmisä mun ympärillä ♥
Kattokaa minkä lahjan mun kaveri antoi <3 Tuo on tavallaan laatikko joka avautuessaan on kuin kukka. Tuossa on tärkeitä kuvia, karkkia, ihania lappuja, joissa lukee hyviä asioita mutsa, tsemppilauseita ♥