torstai 17. marraskuuta 2016

Hävettää

On se niin hassua. Viime postauksessa kerroin, kuinka oli kiva kisata, kun se oli kivaa siitä huolimatta, että ei mennyt erityisen loistavasti. Tässä postauksessa aion kuitenkin itkeä, miten perseestä kisaaminen on, kun radalla ei mene koskaan hyvin.
Käytiin siis viimeviikon sunnuntaina Nurmijärvellä koulukisoissa. Mulla kävikin tuuri saadessani Hämpän K.N Speciaaliin. Mun aamupäivä oli ollut lievästi sanottuna kamala, mutta positiivisillä fiiliksillä kuitenkin kisoihin. Toki tämä sankari oli unohanut koko kisat jonka johdosta myös kaikki kamat Ypäjälle joten ei kuin lainakypärä päähän, chapsi ostoksille ja 6 vuotta vanhat jodhpurit herätettiin eloon haha.. Myös ihana Sanna lainasi mulle hanskat.. :D


Hämis oli verkassa ihan hirveä. Yritin parhaani mukaan ratsastaa mahdollisimman hyvin, mutta mun ajatukset vaan oli vähän muualla. Hämis ei liikkunut mihinkään. Se oli aivan turta kaikelle, enkä saanut sitä mitenkään herkistettyä avuille vaikka yleensä se ei ole mikään ongelma.
Yritin vaan noudattaa Tiian ohjeita, antaa Hämille ohjaa ja ratsastaa vaan jalasta. Ongelmaksi tuli, että en saanut Hämistä niin hyvin läpi, joten pompin ihan kamalasti, Hämi myöskään ei rentoutunut(en ihmettele). Toinen vaihtoehto olisi ollut, että pystyn istua siellä, mutta Hämis heittäytyy vieläkin huonommaksi. Piti valita pienempi paha. Verkka loppui ja mulla ei ollut mitään
tuntumaa Hämiin, katastrofin ainekset mun pään sisällä oli valmiit.
Tästäkin huomaa, miten Häm ei ollenkaan kanna itseään vaan on ihan suoralla niskalla

Montakohan kertaa Tiialla ehti mennä hermot muhun tän illan aikana? Epätoivosesti koitin kalastella jotain neuvoja, enhän mä voi radalle mennä tollasella hevosella. Ehkä helppoon C:hen. Ohjeiksi sain vain ratsastaa sitä jalalla eteenpäin ja antaa Hämille ohjia. Kitisin siitä, miten ei onnistu ja mitä haittaa siitä on, mutta loppujen lopuksi ei ollut kamalasti vaihtoehtoja, kuin totella ohjeita. Piti mennä kuulema radalle hyvällä fiiliksellä, eikä ottaa niin vakavasti. No sain mä tsempattua itseni hyvään fiilikseen juuri, kun menin radalle, mutta se katosi saman tien, kun poistuin radalta.

Tiia sanoi, että menetin hirveästi pisteitä ratsastamalla huonot tiet. No en vaan tajua miten voisin ratsastaa hyvät tiet hevosella, joka ei kulje peräänannossa. Eihän se silloin kulje pohkeesta juuri sinne kuin haluan. Se kulkee melkein ja siitä tulee jo huono tie. Musta tuntu, että pompin ihan hirveästi ja että Hämis karkaa kokoajan vaan huonommaksi. Ainoa asia mitä mietin oli, että teen niinkuin Tiia on sanonut, ratsastan vaan jalalla, jalalla, jalalla.. Voltit venyi ja Hämis karkasi avuilta, ja mä vaan mietin Rebekka jalka, jalka, jalka..


Laukka ohjelma vasta surkea olikin. Nostot olivat aivan paskoja. Toinen nosto varsinkin. Kiihdytyksen kautta, ihan totta.. Mulla on vaB tasoinen hevonen ja nostan laukan kiitoravin kautta.. Muutenkin Hämis vain heitteli päätään, se tekee sitä tasan silloin, kun se ei ole rehellisesti avuilla, mutta se on radalla vähän myöhäistä korjata... Ja kaikkein pahin virhe oli rike lävistäjällä. Hämis vaihtoi laukan, enkä todellakaan osannut odottaa sitä. Hämis ei ikinä vaihda treeneissä, eikä se ole kertaakaan mulla radalla vaihtanut, joten en todellakaan osannut odottaa tota, varautua.. Ylläpitää. Ja tietenkin tässä ohjelmassa arvostellaan erikseen siirtyminen käyntiin, mitä kuvittelette, että tulee pisteisiin, kun on siirtyminen myötälaukasta käyntiin, mutta mun on pakko siirtyä vastalaukasta.. Ei esitetty..
Tällälailla se painaa kuolaimen alle, kun on pohkeentakana eikä kanna itseään


 Tiesin, että tällaisesta radasta ei pidä odottaa mitään prosentteja, varsinkin, kun tuomari oli todella tiukka kaikille. Silti kuullessani prosentit 56% sain purra hammasta. Nauroin itselleni vain ivallisesti, tässäkö on se kaikki mihin pystyn? Vitsi mua ärsytti niin paljon. Ja kaikkia ärsytti se, että mua ärsyttää, koska ei se kuulema ollut niin paha, mutta kyllä se oli. Päätinkin, etten mene kisoihinkin ennenkuin olen oikeasti selvästi parempi, mutta tässä sitä taas ollaan, menen ehkä Upella keskiviikko kisoissa ensiviikolla..


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Huono rata, hyvä fiilis


Suuri kiitos kuvista ja videosta Emilia Uutela!!
Se on juurikin parasta ratsastuksessa. Jos huonosta radasta voi jäädä hyvä fiilis! Se on se asia mikä mulla on ollut kadoksissa, mutta se tekee ratsastamisesta kivaa. Ei niin vakavaa. En ole tänne blogiin kirjoittanut paljoa, koska mulla ei ole ollut ollenkaan materiaalia.
Olen päässyt ratsastuskoulun tunneilla menemään aika usein Upella. Se on sellainen hevonen, josta tykkään todella paljon. Se on tosi kevyt suusta ja todella herkka pohkeelle. Sellainen pehmeä, juuri sellainen mistä mä tykkään. Toisaalta sen selässä pitää miettiä kokoajan, sillä välillä se jännittyy jopa siitä, että hengitän liian jännittyneesti. Uppe on aivan mahtava, kun se liikkuu hyvin. Se kantaa itseään selällään ja sillä on tosi kaunis muoto. Mielestäni sillä on myös aika upeat liikkeet, kun se liikkuu. Mutta se myös jännittyy todella todella helposti. Silloin se vetää itsensä liikaa pakettiin ja jättää selän alas. Silloin se on myös todella vaikea ratsastaa. Laukassa myös helposti se lähtee menemään todella kovaa, jos ei osaa sille istunnalla kertoa tahtia.



Joka tapauksessa tykkään todella paljon treenata Upen kanssa. Se on juuri sen tyyppinen hevonen mistä tykkään, sellasia ei ole ihan joka nurkan takana. Ei sen tarvi olla edes hyvä, että olen tyytyväinen. No, uskalsin ilmoittaa meidät ratsastuskoulun kisoihin ihan vain luokkaan helppo C. Tiedän, olen viime aikoina mennyt vain helppoa A:ta, mutta Uppea en ratsasta niin hyvin ja se on mulle todella vaikea hevonen.


No kisapäivä koitti ja mulle kerrottiinkin, että Uppe ei ole varmaan ikinä ennen ollut koulukisoissa, että varaudu. Että älä ota itseesi, jos se on paljon vaikeampi radalla kuin treeneissä. Silti mulla oli tosi rento ja hyvä fiilis. Mitään sijoja ei lähdetty edes hakemaan, mä menin vain radalle pitänään hauskaa ja katsomaan mihin meidän taidot riittää.
Verkassakin ohjeeksi tuli pitää silmät auki Upen kanssa, mutta ruuna käyttäytyikin todella fiksusti. Hiukan sitä jännitti, kun kuului taputuksia, mutta se kuitenkin oli fiksusti. Hetkeksi se sai kilarit jostain ja oli jonkin aikaa todella huono ratsastaa, mutta rentoutui kuitenkin ennen rataa.


Sain Upelta verkassa niin hyvän pätkän ravia, että lopetin työskentelyn samantien siihen, ennen kuin ehtisin pilata yhtään mitään ja annoin Upen kävellä vapain ohjin varmaan 10 minuuttia. Mulla oli sellanen olo, että se on valmis nyt, enkä halua sitä yhtään enempää prässäillä.



Ihanasti saapaskin meni rikki juuri kisapäivänä
Kun päästin aitojen sisään pystyin melkein kuulla kuinka Upen sydän hakkasi. Kävin näyttämässä sille tuomari pöydän, mitä se hiukan tuijotti, mutta yllätyksenä tuli, että se kuitenkin pelkäsi yleisöä enemmän. Uppe tuntui vähän siltä, että se voisi vain paeta mun alta hetkenä minä tahansa ja, kun joku liikkui yleisössä se jo alkoi harkitsemaan asiaa :D

Kun vertaa tätä kuvaa verkkakuviin, voi huomata eron, tässä hevonen on jo tosi jännittynyt
 

Ja tässä joku liikkui yleisössä :D

Tätä tarkoitin, kun sanoin, että se menee pakettiin ja jättää selän alas. Tässä saa todellakin keskittyä, että se rentoutuisi
Rata alkoi todella huonosti. Kiemurreltiin alkutervehdykseen ja en uskaltanut ratsastaa keskiravia ollenkaan. En uskaltanut tehdä mitään, kuin hiukan myödätä. Onneksi se riitti siihen, että Uppe tajusi heitellä niitä jalkojansa ja saatiinkin tästä seiska ja oikein erikseen kehuja päivän hienoimmasta keskiravista ;D. No en saanut esitettyä siirtymistä normaaliin raviin ja Uppe oli vähän liiankin herkkä mun istunnalle ja siirtyi käyntiin. No onneksi en hermostunut alusta ja päätin vaan ratsastaa mahdollisimman hyvän radan loppuun. Loppurata ei ollutkaan enää niin kamala. Eka laukannosto oli kamala, Uppe alkoi taas loikkia. Onneksi se on tehnyt sen pari kertaa tunnillakin, niin osasin heti ratsastaa sen. Sain sen heti kiinni ja uuden laukan nousemaan. Ekalla kerralla, kun Uppe teki sen se kuskasi mua jonkin aikaa, ennenkuin sain sen kiinni. Loppurata oli todella hyvä ottaen huomioon, että Uppe oli todella todella jännittynyt. Loppu tervehdys oli ihan kamala, mutta mua vain nauratti.
Mut yllätti todella positiivisesti se, että vaikka Uppea jännitti, se käyttäytyi ihan hirveän fiksusti ja rehellisesti. Tässä on kyllä niin kiltti hevonen. Niinkuin sanottu, Uppe oli todella jännittynyt, jonka  takia ratakin oli erittäin fiasko, mutta mulle jäi silti tosi hyvä fiilis. Tiedän, että sekä hevonen, että minä yritimme parhaamme ja se olisi voinut olla sata kertaa huonompikin.



Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :D


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Sen pitäisi olla kivaa

Hassua, kuinka juuri kerroin, että postauksia tulee nyt ihan miten sattuu ja saattaa kulua kuukausiakin, ennen kuin kirjotan taas, mutta nyt kuitenkin täällä heti kirjottelemassa. Sain kuitenkin jotakin kuvia eilisistä rataharjoituksista, joten voisin lyhyesti niistä kertoa.
Järkkäri kuvat (c) Ilonan isä? Puhelin kuvat ottanut Seija :)
 Hämis on ollut treeneissä niin kiva! Niin monesti, se on ollut aivan höyhenen kevyt edestä, todella herkkä pohkeelle ja toiminut kuin ajatus. Olenkin rukoillut, että pääsisin sillä vielä jonkun kouluradan menemään, se on ollut niin hieno! No, pääsinhän mä sillä kouluradalle, mutta eipä silloin tietenkään päästä lähellekkään sitä tasoa, millä ollaan treeneissä oltu. Okei, ei niitä treenejäkään enää ole ollut paljoa Ypäjän takia, vain viikonloppuisin jos silloinkaan, mutta silti!
Mentiin siis eilen tallin rataharjoituksissa A-merkki Hämin kanssa. Mulla oli jo aamusta asti ollut sellanen hassu fiilis. Vaikka viime aikoina olen ollut tosi angsti lapsi, eilen olin kuitenkin todella iloinen. Aamulla isä kysyikin tapojensa mukaisesti "Jännittääkö?" ( Isä on kysynyt samaa kysymystä jo alkeiskurssista lähtien :D), vastasin siihen vain "Ei. Tänään on hyvä päivä". Ja mun tuntemuksethan on aina oikeassa :D
Hämis oli mennyt jo kaksi luokkaa ennen mua, joten ajattelin laittaa verkan ihan minimiin. Mikä on tietysti hiukan haasteellista, koska Hämis on aina mun kanssa parhaimmillaan sen 40 minuutin jälkeen. Se oli tavallaan verkassa todella hyvä, mutta tavallaan ei kuitenkaan ollenkaan avuilla. Se tuntui jotenkin tosi turtuneelta, ja jouduin käyttämään raippaa paljon enemmän kuin halusin(En halua jäädä potkimaan). Tein myös aika paljon sellaista tehtävää, ett Hämin piti vain väistää taka osaa sisälle tai ulos ja reaktion piti tapahtua saman tien. Yleensä Hämis toimii tässäkin todella hyvin, nyt se oli kuitenkin aluksi ihan unessa. Välissä koitin antaa paljon aina kävelyä, jotta se ei liikaa väsyisi.
En ehtinyt harjoitella verkassa ollenkaan radalle tulleita asioita. Harjoittelin vain sitä, että Hämis alkaisi käyttämään itseään, tulisi pohkeen eteen ja taas kevyeksi edestä. Eli ihan perus tehtäviä. Siirtymisiä, voltteja, ympyröitä ja parit keskiravit. En ehtinyt lainkaan testaamaan radalle tulevia asioita, nouseeko vastalaukka, lähteekö Häm keskilaukkaan, peruuttaako eläin edes pari askelta, toimiiko pohkeenväistö.. Luotin kuitenkin siihen, että temput kyllä onnistuu jos hevonen on vain avuilla.
Juuri sillä hetkellä, kun mut huudettiin radalle Hämis oli ihan täydellinen. Juuri niin, siinä oikea sana, täydellinen. Se oli juuri sellainen höyhenen kevyt ratsastaa, se kulki kuin juna juuri siinä raamissa, jonka sille annoin, juuri sinne minne halusin. Mutta siihen se sitten jäikin. Normaalisti treenin lopuksi se on kulkenut noin mageasti koko loppu ajan, nyt se hyytyi juuri, kun käänsin alkutervehdykseen. Sen takajalat jäi heti pituushalkaisijan jälkeen ja ne jäi kokoajan vain enemmän. Eihän se voi kantaa itseään höyhenen kevyesti, jos sillä on takajalat tallissa?
Rata alkoi sellaisella s kiemuralla ja molemmille pitkille sivuille tuli voltit. Se olisi ollut mulle ja Hämikselle nykyään aivan lastenleikkiä suorittaa se vähintään 6,5 pisten arvoisesti, mutta nyt, kun Hämis vain hyytyi hyytymistään ainoa asia mitä mietin oli, että Rebekka purista niillä pohkeilla vaikka niin, että henki lähtee. Sain juuri ja juuri ahdistettua Hämistä sen verran, että se pysyi jotenkin muodossa tuon kiemuran. Koska siinä kohtaa, kun se repäisee päänsä ylös jäädessään liikaa pohkeen taakse tasaisuus kärsii, eli se ainoa asia josta voi vahingossa jonkun pisteen saadakkin. Seuraavat liikkeet vain huononi. Rata vain huononi ja huononi. Tunsin, miten Hämis ei liikkunut enää minnekkään. Onneksi radalla sai olla raippa. Yritin sillä huomaamattomasti näpäyttää, mutta eihän tuo vanha kettu usko, ennenkuin näpäyttää kerran ja vähän lujempaa. Sen jälkeen se olisi voinut liikkua loppuradan, mutta kyllä se niin on, että siltä radalta on ilman sitä raippaa selvittävä.

Keskiravit vituttaa varmaan eniten. Olen harjoitellut niitä niin paljon, se on ollut mun ja Hämpän bravuuri. Siitä oltaisiin saatu varmaan eniten pisteitä. Jos se vain olisi toiminut niin kuin treeneissä. Niin, että annan Hämikselle vain aavistuksen ohjaa ja se hoitaa loput. Askel venyy, tahti säilyy. Nyt ei kuitenkaan tapahtunut mitään ja sain alkaa runnoa Hämppää pohkeiden kanssa, että tahti kiihtyisi edes hiukan. Aivan, kiihtyisi, askeleen venymistä oli turha edes ajatella.
Laukka oli kuitenkin huonoin. Yleensä se on suht tasaista ja siinä ei ole sen suurempia ongelmia. Sanon kyllä, että ravi on meillä ratsukkona paras askellaji, mutta ei laukassakaan yleensä ole mitään ongelmaa. Nyt kuitenkin se oli niin huono, että voisin itkeä verta. Ekaa kertaa puoleentoista vuoteen tämä hevonen ei meinannut nostaa mulla laukkaa. Kun annoin vastalaukka avut, mitään ei tapahtunut. Olin vähän järkyttynyt, koska monesti treeneissä on riittänyt vain laukan ajatteleminen. Nyt jouduin käyttämään radalla raippaa, että laukka nousi. Siinä kohtaa tiesin, että peli oli ihan menetetty. Keskilaukka ympyrä oli kuitenkin ehkä kaikista järkyttävin. Tossa hevosessa ei tapahtunut mitään muutosta mihinkään suuntaan. Minä epätoivosesti yritin esittää jotain eroa, turhaan. Treeneissä olen huomannut, että jos haluan esittää hyvän siirtymisen keskilaukan ja harjoitus laukan välillä Hämiksellä pitää olla tosi hyvin takajalat alla. Silloin, kun se käyttää takajalkojaan saan esitettyä tosi selkeän siirtymisen, muutoin se tipahtaa raville, kun laukkaa yrittää hidastaa. Tänään se oli niin lähellä tipahtaa raville, etten pystynyt esittämään minkäänlaista siirtymistä. Onneksi rata oli tässä kohtaa jo aika lopussa. Alku ja lopputervehdykset olivat ainoat, jossa Hämis edes muistutti sitä Hämistä, joka se on ollut treeneissä. Niistä me saatinkin seiskat..
Epätoivoinen keskilaukka yritys

Tässä juurikin se vastalaukka, joka ei meinannut nousta
Sellainen rata. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Yhdestä asiasta olen kyllä iloinen. En ole enää ihan ranteet auki huonon radan jälkeen. Kisaamisesta on tullut kivaa. Jossain kohtaa se meni siihen, että voitto ja ruusukkeet oli ainoat asiat mitkä merkitsi. Kisaaminen edes rata harjoituksissa ei ollut kivaa. Nyt, vaikka rata ei mennyt hyvin, mulla oli kuitenkin hauskaa. Ja mä tiedän, että ollaan kehitytty Hämpän kanssa viime keväästä ihan sairaasti. Vaikka ei päästy parastamme tänään näyttämään, tiedän kuitenkin, että me pystytään paljon parempaakin. Ja ton hevosen kanssa on vaan niin kivaa, ei edes hyvin tarvitse mennä.

Ja koska mulla oli aamusta asti ollut se hassu tunne, että tänään on hyvä päivä, en ollut ollenkaan huolissani prosenteista. Tiesin, että ei me kuitenkaan tehty mitään suurta riman alitusta. No, olin siinä justiin pessyt Hämiksen ihan kunnolla, kun mua huudeltiinkin. Saatiin Hämin kanssa 60,3% ja sehän riitti kolmanteen sijaan! Täytyy sanoa, että mä kyllä sijotun aina silloin, kun sitä kaikkein vähiten odotan! En olisi kyllä uskonut, että se päivä on tänään. Se, joka ratsasti Hämillä ennen mua voitti Hämpällä luokan saaden kai 63%! En tiedä, miksi Hämis koki tänään mun kanssa ratakuoleman, aina voi jossittella, mutta jos saan erittäin huonosta helposta A:sta 60% ja kolmannen sijan, ei siihen nyt aivan pettynyt voi olla.. En kuitenkaan voi olla täydellinen ja tiedän yrittäneeni parhaani!
Pahoittelut pitkästä postauksesta, mutta kerrankin tuntui siltä, että sitä tekstiä syntyi!
Suoraa pesulta kunnia kierrokselle:D