torstai 17. marraskuuta 2016

Hävettää

On se niin hassua. Viime postauksessa kerroin, kuinka oli kiva kisata, kun se oli kivaa siitä huolimatta, että ei mennyt erityisen loistavasti. Tässä postauksessa aion kuitenkin itkeä, miten perseestä kisaaminen on, kun radalla ei mene koskaan hyvin.
Käytiin siis viimeviikon sunnuntaina Nurmijärvellä koulukisoissa. Mulla kävikin tuuri saadessani Hämpän K.N Speciaaliin. Mun aamupäivä oli ollut lievästi sanottuna kamala, mutta positiivisillä fiiliksillä kuitenkin kisoihin. Toki tämä sankari oli unohanut koko kisat jonka johdosta myös kaikki kamat Ypäjälle joten ei kuin lainakypärä päähän, chapsi ostoksille ja 6 vuotta vanhat jodhpurit herätettiin eloon haha.. Myös ihana Sanna lainasi mulle hanskat.. :D


Hämis oli verkassa ihan hirveä. Yritin parhaani mukaan ratsastaa mahdollisimman hyvin, mutta mun ajatukset vaan oli vähän muualla. Hämis ei liikkunut mihinkään. Se oli aivan turta kaikelle, enkä saanut sitä mitenkään herkistettyä avuille vaikka yleensä se ei ole mikään ongelma.
Yritin vaan noudattaa Tiian ohjeita, antaa Hämille ohjaa ja ratsastaa vaan jalasta. Ongelmaksi tuli, että en saanut Hämistä niin hyvin läpi, joten pompin ihan kamalasti, Hämi myöskään ei rentoutunut(en ihmettele). Toinen vaihtoehto olisi ollut, että pystyn istua siellä, mutta Hämis heittäytyy vieläkin huonommaksi. Piti valita pienempi paha. Verkka loppui ja mulla ei ollut mitään
tuntumaa Hämiin, katastrofin ainekset mun pään sisällä oli valmiit.
Tästäkin huomaa, miten Häm ei ollenkaan kanna itseään vaan on ihan suoralla niskalla

Montakohan kertaa Tiialla ehti mennä hermot muhun tän illan aikana? Epätoivosesti koitin kalastella jotain neuvoja, enhän mä voi radalle mennä tollasella hevosella. Ehkä helppoon C:hen. Ohjeiksi sain vain ratsastaa sitä jalalla eteenpäin ja antaa Hämille ohjia. Kitisin siitä, miten ei onnistu ja mitä haittaa siitä on, mutta loppujen lopuksi ei ollut kamalasti vaihtoehtoja, kuin totella ohjeita. Piti mennä kuulema radalle hyvällä fiiliksellä, eikä ottaa niin vakavasti. No sain mä tsempattua itseni hyvään fiilikseen juuri, kun menin radalle, mutta se katosi saman tien, kun poistuin radalta.

Tiia sanoi, että menetin hirveästi pisteitä ratsastamalla huonot tiet. No en vaan tajua miten voisin ratsastaa hyvät tiet hevosella, joka ei kulje peräänannossa. Eihän se silloin kulje pohkeesta juuri sinne kuin haluan. Se kulkee melkein ja siitä tulee jo huono tie. Musta tuntu, että pompin ihan hirveästi ja että Hämis karkaa kokoajan vaan huonommaksi. Ainoa asia mitä mietin oli, että teen niinkuin Tiia on sanonut, ratsastan vaan jalalla, jalalla, jalalla.. Voltit venyi ja Hämis karkasi avuilta, ja mä vaan mietin Rebekka jalka, jalka, jalka..


Laukka ohjelma vasta surkea olikin. Nostot olivat aivan paskoja. Toinen nosto varsinkin. Kiihdytyksen kautta, ihan totta.. Mulla on vaB tasoinen hevonen ja nostan laukan kiitoravin kautta.. Muutenkin Hämis vain heitteli päätään, se tekee sitä tasan silloin, kun se ei ole rehellisesti avuilla, mutta se on radalla vähän myöhäistä korjata... Ja kaikkein pahin virhe oli rike lävistäjällä. Hämis vaihtoi laukan, enkä todellakaan osannut odottaa sitä. Hämis ei ikinä vaihda treeneissä, eikä se ole kertaakaan mulla radalla vaihtanut, joten en todellakaan osannut odottaa tota, varautua.. Ylläpitää. Ja tietenkin tässä ohjelmassa arvostellaan erikseen siirtyminen käyntiin, mitä kuvittelette, että tulee pisteisiin, kun on siirtyminen myötälaukasta käyntiin, mutta mun on pakko siirtyä vastalaukasta.. Ei esitetty..
Tällälailla se painaa kuolaimen alle, kun on pohkeentakana eikä kanna itseään


 Tiesin, että tällaisesta radasta ei pidä odottaa mitään prosentteja, varsinkin, kun tuomari oli todella tiukka kaikille. Silti kuullessani prosentit 56% sain purra hammasta. Nauroin itselleni vain ivallisesti, tässäkö on se kaikki mihin pystyn? Vitsi mua ärsytti niin paljon. Ja kaikkia ärsytti se, että mua ärsyttää, koska ei se kuulema ollut niin paha, mutta kyllä se oli. Päätinkin, etten mene kisoihinkin ennenkuin olen oikeasti selvästi parempi, mutta tässä sitä taas ollaan, menen ehkä Upella keskiviikko kisoissa ensiviikolla..


7 kommenttia:

  1. Tuo on niin tuttua koirien kanssa kisatessa. Välillä tulee kivoja onnistumisia ja välillä tuntuu ettei huonommin vois mennä. Lisää treeniä vaan. Nää ratsastus, paimenkoirien koulutus, ja yleensä eläinten kanssa treenaamiset ja kisaamiset on siitä raadollisia, että ne pitää nöyränä. Jos vähänkään kuvittelee osaavansa jotain, putoaa kohta korkeelta ja kovaa. Ei muuta kuin leuka rintaa ja kohti uusia pettymyksiä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)) Ja toihan on asenne mitä en tule ikinä hyväksymään.

      Poista
  2. Fiilaan niin paljon! Mullakin oli kisat (No okei, harjoituskisat) kaksi viikonloppua sitten. Eiköhän mut sitten hylätty ja päätin, etten osallistu kisoihin ennen kun olen parempi. Mutta jooo ensiviikon lauantaina olisi sitten toiset kisat ja kuinka arvata saattaa; siellä mä taas olen hevosen selässä xd

    Toivottavasti sulla menee keskiviikkona paremmin :)

    VastaaPoista
  3. Ah, tiedän tunteen! Meidän ekoissa koulukisoissa heppa ei mennyt tuomaripöydän ohi ollenkaan, kulki niin jännittyneenä kun hevonen vaan voi eikä nostanut laukkaa koska säikähti estetolppaa vaikka oltiin ihan kotikentällä ja oli nähnyt tolpat monta kertaa aiemminkin. Laukannostot on aina ollut se meidän bravuuri, joten vähän suututti kun pöytäkirjassa kehotettiin treenaamaan nostoja. Mutta kyllä se siitä sitten seuraavissa kisoissa parani, kun treenattiin ensin vuosi ennen kuin lähdettiin uudestaan kokeilemaan. Positiivisin mielin vaan, näitä sattuu kaikille!

    my-finest.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. Fiilaan niin paljon, nyt viimesiä ratoja mitä oon ratsastanu niin rehellisesti oon purskahtanu itkuun jälkeenpäin, koska ipa hyytyy ja en osaa korjata sitä... Kokeillaan taas huomenna uusiks ja mennään ekaa kertaa 2kk valkosten aitojen sisälle, saas nähä miten suoriudun :Dd

    VastaaPoista