perjantai 3. helmikuuta 2017

Hevosen kunnioitus

Aamulla karsinoita siivotessani havahduin parin sattumuksen kautta pohtimaan tätä aihetta. Olin parin päivän aikana pistänyt hyvin pieniä asioita merkille muiden ihmisten hevostenkäsittelyssä, mutta yhtälailla myös omassani. Mihin on kadonnut hevosen kunnioitus? Aina puhutaan siitä, kuinka hevosen pitää kunnioittaa ihmistä, mutta samalla unohdetaan, että meidänkin tulisi kunnioittaa hevosta yhtälailla.
Sitä aina puhutaan, että hevosen tulee tietää kuka on johtaja. Sanotaan, että hevosen pitää kunnioittaa ihmistä ja olenkin täysin samaa mieltä. Mutta ensimmäinen kysymys on miten sen kunnioituksen ansaitsee. Mielestäni meidän tulisi ansaita hevosen kunnioitus, eikä väkisin hallita. Pienikin väkivalta hevosta kohtaan on väkivaltaa. Jos koulutus taktiikkasi on perkele ja jos se ei toimi niin isompi perkele, mielestäni se on väärä. Hevonen oppii kunnioittamaan sinua pelosta. Et ole ansainnut kunnioitusta itsellesi. Mielestäni on ihan sama onko kyse pienestä itseppäisestä jukuripää ponista vai "ilkeästä" puoliverisestä, joka näykkii, en ikinä arvosta ihmisiä, ketkä ovat saaneet hevosensa toimimaan tällä kuuluisalla perkele asenteella.
Itse ainakin hoidan muiden ihmisten hevosia, jolloin mulla ei ole mahdollisuutta kouluttaa näitä kaikkia hevosia niinkuin itse parhaaksi näkisin. Silloin jos joku hevonen meinaa jyrätä mut kumoon, mielummin kiskaisen siitä narusta kuin jään alle, mutta se ei edelleenkään tee siitä teosta hyvää. Mutta hoiditpa sitten kenen hevosia tahansa, voit kunnioittaa hevosta niissä pienissä asioissa.
 Se mistä tässä postauksessa halusin puhua oli juurikin ne pienet asiat. Ne on pieniä asioita, mutta ne vaikuttaa. Monesta pienestä asiasta kertyy iso asia. Tänään mun silmät avautuivat jälleen kerran tälle asialle ja yritän kyllä itse ainakin nyt tsempata kunnolla. Tuuppaatko hevosta vihaisesti, kun se pullistelee tallissa? Huudatko sille vihaisesti, kun se potkii seinää kärsimättömänä? Kiroiletko hevoselle, kun se sisään tullessaan syöksyy ruoka kipolle, eikä malta nostaa päätään, etkä saa loimea edestä auki? Itse ainakin myönnän sortuneeni jokaiseen edellä mainittuun aina joskus.
Entä jos sitä satulavyötä kiristäisi vain siihen ensimmäiseen reikään? Aina on vaihtoehto, aina.
Itse ainakin yritän jutella hevoselle mukavia karsinaan tullessa ja rapsuttaa sitä ihan hetken, ennenkun alan puuhailemaan mitään. Ei se hevonen ehkä ymmärrä mitä puhun, mutta se ymmärtää kyllä äänensävystä. On muutenkin kohteliasta hevoselle vähän tervehtiä, ennenkuin alkaa mitään tekemään.
Karsina on kuitenkin hevosen koti, joten sinne mennessä sitä hevosta tulisi kunnioittaa sen verran, että jos on ollut paska päivä, sitä ei kosta hevoselle kiroilemalla ja olemalla vähän äkkipikainen. Välillä ihmisistä huokuu oikein ulospäin huonotuulisuus, eikä hevoset ole tyhmiä, kyllä ne sen ymmärtää.
Samalla tavalla vaadin kunnioitusta hevoseltakin mua kohtaan. Monesti, kun hevosella on jo loimi ja riimu päässä ja odotellaan siinä kaveria, niin hevonen ihan huomaamattomasti kävelee ovelle. Ottaa askeleen ulos, toisenkin. Itse en salli sitä vaan peruutan hevosta heti sen askeleen. Ja teen sen niin monta kertaa, kun hevonen hiippailee eteenpäin. Se yksikin askel on liikaa, koska se ei saa kävellä mun reviirille vaan sen tulee kunnioittaa mun tilaa, vaikka kyse olisi vain tarhaan lähtemisestä. Kun hevonen seisoo kiltisti saatan odotellessa rapsuttaa sitä ja jutella mukavia. Siinä kohtaa näkyy molemmin puolinen kunnioitus. Hevonen kunnioittaa mun tilaa, ja minä hevosta olemalla sille mukava. Toistan itseäni, mutta se on pieni asia, mutta onhan sellainenkin sanonta, kun vähemmän on enemmän. Kun hevonen pienissä asioissa kunnioittaa sua, ei se välttämättä testaakkaan sua jyräämällä yli.
Jos hevonen ei tykkää loimen laitosta vaan yrittää purra, en minä ainakaan mene sinne karsinaan tyylillä, että (ainakaan nykyään) "Nyt perkele lopeta, tämä loimi laitetaan, tykkäsit tai et" . Sillä hevosella on kuitenkin syy miksi se ei siitä loimen laitosta tykkää ja sitä pitää kunnioittaa. Yleensä ei ole mun tehtävä selvittää onko loimi vääränlainen tai onko hevosella huonoja kokemuksia tmv, mun tehtävä on vain loimittaa se, mutta senkin voi hoitaa mahdollisimman mukavasti. Esimerkiksi taas juttelen hevoselle mukavia ja otan sen käytävälle, missä se on molemmilta puolilta kiinni, joten se ei pääse puremaan. Sitten vain laitan loimen mahdollisimman nopeasti ja hevoselle mukavasti ja juttelen samalla hevoselle iloisesti, enkä huomioi sitä huonoa käytöstä. Jaksanpa uskoa, että hevonen itse valitsisi sen hoitajan, joka on hevoselle reilu, eikä tule karsinaan asenteella "Minä se pomo olen ja sinä tottelet". Hevoset ei ole tyhmiä, kyllä ne ymmärtää.
(c) Ronja Kylander
 Aiheesta toiseen. En kirjoita kisoista erillistä postausta, sillä mulla ei ole mitään kuvia. Heidi ilmesty verkkaan auttamaan mua (thank god) ja saatiinkin Uppe pikkuhiljaa tosi kivaksi. Saatiin myös ennen kisoja käydä kiertämässä rataa pari kertaa, mikä oli oikeasti melkein liian hyvää ollakseen totta. Uppea jännitti tosi paljon, vaikka oltiinkin treenattu aitojen sisällä, mutta Heidin avulla se rentoutui todella paljon. Onneksi päästiin kiertämään rataa, sillä kun tuli mun vuoro startata Uppe ei pelännyt ollenkaan niin paljon kuin aluksi.
Olin ihan järkyttynyt, kun Uppe olikin ihan ratsastettava radalla. Raviohjelma oli aika huono, mutta täysin mun syytä. Olisi parantunut huimasti jos olisin ratsastanut vielä enemmän eteen. Olisin saanut sen paremmin ohjan ja pohkeen väliin, jolloin tietkin olisi parantunut. En edes kommentoi tota volttikahdeksikkoa..
Molemmissa aikasemmissa kisoissa Uppe on kilahtanut laukassa. Joko laukannostossa tai laukkavoltilla(15m), nyt ei ollut lähelläkään! Nostot olivat mielestäni oikeesti tosi hyvät ja sain laukasta tosi tasapainosta ja hyvää, jos verrataan vaikka meidän ekaan rataan. Jopa puolikas lävistäjä laukassa onnistui, vaikka oli treeneissä niin vaikea. Voisi se mennä paaaljon paremminkin, mutta nyt oli sama ohjelma ja tuomari ja tehtiin 4% parannus! Eli 58%. Mielestäni se on aika huikea parannus näin lyhyessä ajassa. Olenhan kisannut Hämiksellä Been ratoja varmaan vuoden saaden aina jotain 60%.. Olin niin sairaan tyytyväinen tohon hevoseen ja mitä valmennus on saanut aikaseksi, super Uppe!

1 kommentti:

  1. Tosi hyvä postaus ja pisti itseäkin mietityttämään!

    VastaaPoista