keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Käsissä kultaa


Maailman paras fiilis on, kun ratsastaessa alkaa vain hymyilyttää, eikä sitä voi oikein estää. Hymyilet, koska se on vaan niin kivaa. Koska tajuat asioita ja huomaat, että tietyt kikat todellakin toimii. Saat tuloksia. Se on maailman parasta terapiaa mulle, silloin muistan kaikki ne syyt miksi harrastan ratsastusta!
Eräs tunti ratsastin Upella Heidin tunnilla ja silloin tajusin, miten hyvän opettajan tunnilla oikeasti olen. Olen ratsastanut varmaan puolivuotta Heidin estetunneilla, mutta vasta pariviikkoa sitten mun silmät oikein avautuivat. Tajusin, miten saatanan hyvää opetusta oikeasti saankaan. Siitä lähtien olen yrittänyt käydä sen kerran viikossa Heidin yksityistunneilla Upella.


 Olen niin fiiliksissä, että kerrankin mulla on alla hevonen, jolla tykkään niin paljon ratsastaa ja samaan aikaan valmentaja, joka oikeesti vie mua eteenpäin. On niin mahtava fiilis, kun Heidin tunnilla tuntuu, että kehityn 45 minuutissa enemmän, kuin monella monella ratsastuskoulun ryhmätunnilla yhteensä. Oon saanut aivan uusia työkaluja Upen ratsastukseen ja ennenkaikkea omaan ratsastukseen ja istuntaan.


Mulla onkin nyt tavotteena käydä Upen kanssa joka ikisissä keskiviikko koulukisoissa, jotta se alkaisi ehkä vähän tottua siihen, eikä jännittäisi niin saamarin paljon. Nyt on hyvä tilanne, sillä ollaan päästy menemään muutamat treenit aitojen sisällä ja enää normi treeneissä se ei aitoja tai tuomarin pöytää kyttää. Uskon kyllä vahvasti, että sitten kisa tilanteessa tuomari muuttuu varmasti Upen silmissä hurjaksi leijonaksi, mutta sille ei voi mitään. Aidat on kuitenkin nyt edes hiukan tutummat Upelle.
Kattokaa nyt tota hymyä :''D




Eilen menin Upella kaksi tuntia. Ensin normaalilla ryhmätunnilla, jossa Uppe oli ihan sairaan hieno. Teki kaikki avot ja pohkeenväistöt kuin kone, ja jopa minä ratsastin omasta mielestäni hyvin. Saatiinkin kehuja ulkopuoliselta opettajalta!
Tunnin päästä Heidi piti yksärin ja kaikki ongelmat nousivat esiin. Mulla oli alla aivan eri hevonen, kuin tunti sitten ja minäkin ratsastin huonosti. Muistan hyvin tunnin alun jälkeen, kun Heidi katsoi mua silmiin niin masentuneesti ja totesi suoraan, että ratsastan tänään huonommin kuin viimeksi :D Siinä kohtaa otin itseäni niskasta kiinni ja tsemppasin oikein kunnolla.
Harjoteltiin kouluohjelman osia. Kaikki mahdolliset ongelmat tuli esiin, mikä oli hyvä sillä nyt saatiin ratkottua niitä kunnolla. Olin välillä aivan luovuttamis pisteessä, epätoivo varmaan kuulsi silmistäni. Ei auttanut kuin totella ohjeita ja kappas, yhtäkkiä mulla onkin alla toimiva hevonen. Vaikka kaikki perusasiatkin oli aivan hakusessa, mä opin niin paljon! Sain niin paljon ahaa elämyksiä ja jäi ihan huippu fiilis!




Tänään onkin jo keskiviikko kisojen aika. Saa nähdä onko Uppe yhtään parempi. Vaikka ei olisi, niin ei se mitään, sillä mikä tärkeintä, olen itse oppinut todella paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti