sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Hyllyvä perunasäkki


Istunta. Se on se asia, johon en tule koskaan mun ratsastus urallani olemaan tyytyväinen. Löydän istunnastani aina virheitä, aina. Kun aloitin ratsastuksen virheet olivat aivan erillaisia, jos silloin olisin saanut yhtäkkiä taidon ratsastaa, kuten nykyään ratsastan, olisin varmasti pitänyt itseäni täydellisenä. Mutta ei, vaikka tähän pisteeseen saakka ollaan tultu, en ole vieläkään tyytyväinen, kaikkea muuta. Mutta niinhän se on, että mitä enemmän ratsastan, sitä enemmän kehityn ja tavoitteet, sekä vaatimukset itseään kohtaan senkun kasvavat. Mutta ehkä se onkin tässä lajissa juuri tärkeää, en koskaan voi olla täydellinen, voin aina, ihan aina oppia jotakin.

Tämän postauksen toteuttaminen on minulle hyvin vaikeaa, sillä keksisin kyllä istunnastani huonoja puolia niin paljon... Mutta hyviä puolia minun on aika vaikea keksiä.

Jos oikein mietin, olen kuitenkin tyytyväinen, tähän pisteeseen mihin olen tähänmennessä istuntani saanut. Se muistuttaa kaukaisesti istuntaa, jonka haluan saavuttaa. Se, että olen saanut edes tällaisen istunnan, on yksin hyvien valmentajien ansiota. Olen ratsastanut vaivaiset 5 vuotta, eikä istuntani ole todellakaan mikään luonnon lahja. Ihan nollasta ollaan aloitettu.

Omg, laitoinko mä tän oikeasti tänne blogiin....

Vuosi 2012?
Alkeiskurssin jälkeen opettajanani toimi eräs todella suorasanainen vanha mies. Jos jäin katselemaan maisemia ( olin todella nuori vielä silloin) opettajani saattoi huutaa, että mitä tein viime kesänä, kun hän turhautui, siihen etten kuunnellut. Muutenkin, en ole tavannut ketään muuta niin suorasanaista opettajaa( Hänellä olikin tätejä vihamiehinään:D ). Kyseinen opettaja oli kuitenkin hyvin merkittävässä roolissa istuntani kannalta. Hän antoi istunnalleni vahvan pohjan, josta olen ikuisesti kiitollinen. Voi olla, että nykyään hän ei osaisi enään opettaa minua sillä tavalla, että kehittyisin hyvin, mutta silloiseen ratsastuksen vaiheeseeni hän oli  täydellinen.


Kävin myös pientallilla nimeltä Åkerkulla oy. Opin siellä ihan mielettömästi. Opettaja oli aina niin positiivinen ja jaksoi kannustaa. Hän osasi neuvoa istuntani oikealle tielle, voin suositella hänen tuntejaan jokaiselle. Kävin myös harjoittelemassa klassista kouluratsastusta. Se on yksi suuri tekijä, joka on vaikuttanut istuntaani. Siellä ensimmäiset puolivuotta oli vain liinassa istuntaharjoituksia. Liinatuntien loputtua opin tekemään mm.avoja ja sulkuja yhdellä ohjalla yms tuollaista. Opin myös painoavuistani mielettömästi.

Entisellä tallillani kävi eräs valmentaja nimeltä Omppu Saarinen. Tätä opettajaa voisin vain ylistää. Hänen valmennuksessaan opin enemmän kuin 10 normaalilla tunnilla. Jokainen kerta kun, tulin valmennukseen ihan luovuttaneena ja avauduin Ompulle kuinka kaikki on huonosti, enkä osaa ratsastaa ja kaikkea sellaista, tunnin lopuksi olin joka ainut kerta aivan sanaton. Omppu keskittyi aina, ihan aina mun omaan istuntaani. Kun olimme tunnin keskittyneet mun istuntaani huomaan, että tää hevonenhan liikkuu täydellisesti. Jos mun jalka heilui, Omppu ei sanonut, että Rebekka jalka hiljaa. Omppu osasi sanoa että esm. mä jännitän mun lonkankoukistajia jonka takia jalka heiluu. Sitten hän tuli neuvomaan kädestä pitäen ja sitten kaikki vain sujui ja mä mietin, että mitä just nyt tapahtuu. Omppu korjasi mun istunnasta niin monta sairaan isoa virhettä, asioilla joiden en olisi osannut kuvitellakaan olevan ratkaisu, että uskon, että kukaan muu valmentaja ei ole parantanut mun istuntaa niin paljon kuin Omppu. Musta tuntuu, että en koskaan tule saamaan parempaa valmentajaa kuin Omppu. Valitettavasti Omppu ei valmenna nykyisellä tallillani ja hän ei muutenkaan asu enään Suomessa. ( Ei unohdeta opettajaa, joka opetti minua viikottain entisellä tallilla. Hän opetti minulle hyvin paljon sellaista, mitä muilla opettajilla ei ole ollut antaa)
Santeri oli ollut aivan kamala ennen tätä valmennusta. Tämän valmennuksen jälkeen, se oli täydellisempi kuin koskaan.

Viimeinen kerta Ompun valmennuksessa. Tälläkin kerralla Santeri oli muuttunut hirveästä maailman mahtavimmaksi!
Nämä ihmiset ovat vaikuttaneet kaikkein eniten, siihen millainen istunta minulla on juuri nyt. Voisin kiittää heitä kaikkia niin paljon.. He ovat opettaneet minua juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Nyt käyn Tiian tunneilla ja ainakin omasta mielestäni Tiia on vajaassa puolessa vuodessa parantanut istuntaani mielettömästi. Eiköhän pitäisi siirtyä jo plussiin ja miinuksiin!

Istuntani plussat sekä miinukset

Miinukset:
- Joka ikinen raaja heiluu. Jalka heiluu, kädet heiluu, nilkka heiluu..
- Olen alkanut taas jännittää lonkankoukistajia. Hevonen saatta olla sen takia laiska ja lisää paljon mun jalanheilumista. Olen vain niin laiska venyttelemään.
-Tuijotan niskaan. Harva se päivä kun muistan katsoa suoraan menosuuntaan.
-Kevyessä ravissa en muista pitää pohjetta kiinni
-Nostan kantapäätä antaessani pohkeita ja yleisestikkin mun jalka(pohje) on liian takana.
-Kädet levällään, ei hiljaa
-Mun on vaikea olla pehmeä kätinen jos hevonen ei ole pehmeä

Plussat:

+ Ihan ok kyynärpään kulma
+ Olen oppinut olemaan jalalla aika nopea ( sen kun vaan muistaiskin joskus..)
+ Osaan jättää hevosen ihan omaan rauhaansa ja olla häiritsemättä sitä ( kiitokseksi siis. Mutta tätäkin mun on vaikea tehdä jos hevonen lähtee helposti avuilta)
+ Pikkuhiljaa olen oppimassa oikeasti käyttämään niitä vatsalihaksia ( tän oon huomannut seuraavana päivänä herätessäni..)
+ Istun suorassa (Tietääkseni...)
+ Vaikka olisikin vaikeuksia istua harjotusraviin, en jännitä reisiä

Viime postauksessa puhuin siitä, että ei saa aliarvioida itseään. Mielestäni kuitenkin sopivanlainen itsekritiikki on vaan hyväksi. Jos pystyy näkemään/hyväksymään omat virheensä pääsee kehittymään.
Täältä pääset ohjeisiin mikäli haluat toteuttaa haasteen itse!

1 kommentti:

  1. Tosi kiva blogi ja hienoja kuvia sekä banneri. Liityinkin sulle lukijaksi. Käyhän lukemassa minunkin blogiani, http://olipakerranhevonen.blogspot.fi/

    VastaaPoista